Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kestääkö parisuhde puolisoiden erilaisuuden?
30.06.2013 |
Onko se mahdollista, että kestäisi? Minä ja mieheni olemme TODELLA erilaisia, oikein korostetusti, sillä olemme molemmat tahoillamme aika yksipuolisia. Tarkoitan sanoa, että olemme suunnanneet energiamme omiin intohimon kohteisiimme, jotka sattuvat olemaan keskenään täysin erilaiset. Voi siis hyvin perustein sanoa ettemme ymmärrä toistemme maailmoista (siis ammatista ja harrastuksista) käytännössä mitään. On mukava tutustua toisen maailmaan, mutta välillä se luo suuria hankaluuksia keskustelun ja toisen ymmärtämisen kannalta.
Ainoat asiat jotka meitä oikeasti yhdistävät, on samanlainen maku tv-sarjoissa ja se, että harrastamme mielellämme pienimuotoista matkailua lähiseuduilla aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Nämä ovat oikeasti ainoat asiat, mitkä meitä yhdistävät. Perusarvot ovat toki suunnilleen samanlaiset, mutta ei niistä riitä jutunjuurta tai tekemistä, ne vain kuuluvat ihmisen perusolemukseen.
Mitä sanoisitte tästä? Onko paikalla ketään kenen suhde toimisi hyvin tällaisista lähtökohdista huolimatta? Minä kyllä viihdyn mieheni kanssa, mutta vietämme kieltämättä paljon aikaa erillään edellämainituista syistä, ja silloin tunnen itseni usein yksinäiseksi. Miten helppoa ja ihanaa olisikaan jos mies pitäisi samoista asioista kuin minä, ja vielä tietäisi niistä jotain!
Kommentit (11)
Riippuu teidän TAHDOSTA... Kauanko olette olleet yhdessä miehesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan ukon kanssa joka asiasta aina erimieltä, yhdessä oltu kuitenkin jo kohta kymmenettä vuotta.
Kakkonen: totta, emme ole ihmisinä kovin erilaisia, esim. luonteenpiirteemme ovat hyvinkin samankaltaisia. Tästä on ainakin se hyöty että riitelemme harvoin! Olemme hyvin rauhallisia molemmat. Silti kaipaisin enemmän jotain yhteistä...
Kolmonen: vaikea sanoa tarkkaan, ajauduimme seurusteluun ystävyyden kautta niin hitaasti, että on mahdotonta sanoa sen tarkkaa alkamisajankohtaa :) Jotain 4-5 vuoden väliltä kuitenkin. Suhteemme on muuten koko tuon ajan pysynyt melko samanlaisena, ja siis tämä ongelmakin on ollut alusta saakka olemassa.
Ap
Ap, ei tuo ole ongelma ellet niin todella halua ja tee siitä ongelmaa... Pitääkö mieskin tuota ongelmana?
Osaatko muutoin arvostaa tuttavissasi erilaisuutta, miten pärjäät heidän kanssaan?
Joku muu voisi kysyä, kestääkö suhde samanlaisuutta. Voittehan te keksiä jotain yhteistä. Minä ja mieheni esimerkiksi innostuimme pyöräilystä yhdessä. Turha huolia jos muuten olette onnellisia,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 18:29"]
Ap, ei tuo ole ongelma ellet niin todella halua ja tee siitä ongelmaa... Pitääkö mieskin tuota ongelmana?
Osaatko muutoin arvostaa tuttavissasi erilaisuutta, miten pärjäät heidän kanssaan?
[/quote]
Mies ei pidä asiaa kovinkaan suurena ongelmana, ei ainakaan maailmaa kaatavana. Mutta joskus asia on tullut puheeksi ja hänkin myöntää että olisi mukavaa jakaa enemmän asioita, ettei niin usein tarvitsisi lähteä omiin puuhiinsa yksin. Yrityksistä huolimatta emme ole pystyneet kehittymään tässä asiassa, sillä hänen harrastuksensa ovat minulle jotenkin luonteen vastaisia, ja minun harrastukseni ovat miehen mielestä suoraan sanottuna tylsiä, joten en usko että pystymme koskaan täysin nauttimaan näistä asioista yhdessä.
Minulla on vain muutama oikein läheinen ystävä, ja heidän kanssaan minulla onkin enemmän yhteistä kuin mieheni kanssa. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan vieroksu erilaisuutta, vaan vain parisuhteessa toivoisin että sitä olisi vähän vähemmän...
Ap
Mielestäni, ette kuitenkaan kuulosta kovin erilaisilta, jos kerran perusarvonne ja luonteennekin ovat samankaltaiset. Se, että pitää erilaisista asioista (ja niissäkin löytyi yhteisiä juttuja), ei vielä tee puolisoista todella erilaisia keskenään. Eikö ole hyväkin, että molemmilla on omatkin juttunsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 18:41"]
Mielestäni, ette kuitenkaan kuulosta kovin erilaisilta, jos kerran perusarvonne ja luonteennekin ovat samankaltaiset. Se, että pitää erilaisista asioista (ja niissäkin löytyi yhteisiä juttuja), ei vielä tee puolisoista todella erilaisia keskenään. Eikö ole hyväkin, että molemmilla on omatkin juttunsa?
[/quote]
Kiitos tästä viestistä, on todella mukava kuulla ulkopuolisten positiivisia vaikutelmia suhteestamme, kun olen itse aivan varmasti ylianalysoinut kaiken :)
Ap
4 jatkaa, ja vaikka me ukon kanssa ollaan liki jokaisesta asiasta eri mieltä, me ei juuri koskaan riidellä. On hyvä osata antaa periksi ja välillä tehdä toisen mielen mukaan, ja sitä sitten tasapainotella. Oppia tuntemaan toinen toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteen kestävyys riippuu teistä. Oletteko tarpeeksi tyytyväisiä elämäänne noin, vai alkaako se pitemmän päälle ahdistamaan. Minulla ja miehelläni on myös loppuen lopuksi hyvin vähän yhteistä. Emme edes pidä samanlaisista tv-ohjelmista. Olemme olleet yhdessä yli kaksikymmentä vuotta ja olenkin muutaman kerran miettinyt, että miten ihmeessä olemme joskus löytäneet toisemme. Mutta sitä se rakkaus teettää. Molemmilla on onneksi paljon ystäviä, joiden kanssa voimme tehdä mieleisiämme asioita. Meille se riittää, että toisen kanssa on muutoin hyvä olla.
Alue: Aihe vapaa
Mun mielestä se, että pidätte eri asioista, ei välttämättä tarkoita, että olisitte ihmisinä erilaisia.. Ja voi olla suhteelle tosi hyvä juttu, että teette omia juttuja erillään, eli saatte omaa aikaa siinä, ja sitten kuitenkin jotain yhteistäkin välillä. Luulisin, että suhde pysyy "tuoreempana", kun ei ole niin kylki kyljessä koko ajan :)
Pitkän suhteen aikana ehtii kyllä tutustua toisen juttuihin sen verran mitä tarvitaan toisen ymmärtämiseen, mutta ei ole pakko perehtyä täysin, jos ei kiinnosta.