"Ei meidän lapsi/lapset"

On luonnollista puolustaa lastaan, mutta ei pidä myöskään sulkea sitä mahdollisuutta, että oma lapsi on voinut tehdä jotakin väärää. Lapset oppivat nopeasti silmänpalvojaksi - käyttäytyvät vanhempien läsnäollessa moitteettomasti, mutta muualla sitten sitäkin huonommin - kun oppii, että vanhempi ei välitä oikeasti ottaa selvää, mitä lapsi on oikeasti tehnyt. "Ei meidän lapset!"

Jos taas vanhemmat aivan oikeasti ovat kiinnostuneita lapsensa edesottamuksista, lapset huomaavat senkin. He voivat kertoa vanhemmilleen toilauksistaan, kun voivat luottaa, että heidät otetaan vakavasti. Samoin lapsen omalle moraalille tekee hyvää nähdä, että väärin tekemisestä seuraa järkevä, oikeudenmukainen seuraamus sen sijaan, että vanhemmat kieltäytyvät uskomasta lapsen tehneen jotakin väärin. Toinen ääripää, johon vanhemmat voivat syyllistyä, on sitten jatkuva kuulustelu ja epäoikeudenmukaiset rangaistukset. 

Esimerkiksi minä olen kiinnostunut kuulemaan kaikkien osapuolten näkökulmat asiasta ennen kuin rupean inttämään, että "ei meidän lapset!" Siis ihan kaikkien. Pyydän myös, että kaikki ovat rehellisiä. Vaikka olenkin omasta mielestäni kasvattanut lapseni kohtuullisen hyvin, hekin voivat erehtyä. Keskustelemme siitä lapsen kanssa ja pidän huolen, että luottamus säilyy. Hänen pitää luottaa siihen, etten ylireagoi sen enempää kuin alireagoinkaan hänen toilalujensa vuoksi.  

Meillä onkin käynyt niin, että lapset kertovat tekemistään virheistään mieluummin minulle kuin toiselle vanhemmalle, joka rupeaa huutamaan kurkku suorana (joko siitä syystä, että lapsi tarvitsee ankaran rangastuksen tai sen vuoksi, että hänen mielestään hänen lastaan on kohdeltu todella väärin) ennen kuin lapsi on ehtinyt kertomaan tapahtuman loppuun. 

Heh, just joo...

Että se on kyllä niin ärsyttävää kun sanoo jollekin jotakin, esim. on nähnyt tupakalla lapsenne ja he ovat et "ei meidän lapsi sellasta, ei oo ollut meidän tyttö/poika asialla". Ei haluta nähdä ongelmia niin niitä ei myöskään tarvitse ratkoa..

Vähän ot, mutten itse ole koskaan varastanut, eikä suurin osa kavereistanikaan, ainakaan silloin lapsena ;)

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 13:14"]

Vähän ot, mutten itse ole koskaan varastanut, eikä suurin osa kavereistanikaan, ainakaan silloin lapsena ;)

[/quote]

En minäkään ja ihmettelenkin, kun todella monet sanovat, että kaikki lapset joskus... Omista lapsistani en tiedä, jos ovat, niin kiinni eivät ole jääneet.

Kamalaa on myös se että kun lapsi voi huonosti, niin tällaiset vanhemmat eivät halua millään nähdä lapsensa voivan huonosti. Hoitoon hakeudutaan viimeistään sitten kun lapsi on pahasti traumatisoitunut. Joskus joutuu tekemään useitakin lastensuojeluilmoituksia pahoin voivasta lapsesta, eivätkä vanhemmat silloinkaan ole ymmärtää että heidän lapsensa tarvitsee apua.

Kukaan vanhemmista tuskin haluaa lapsensa voivan pahoin, mutta ongelmien kieltäminen viimeiseen asti on pahimmasta päästä mitä voi lapselleen tehdä.

Ap

Avaudu lisää, mitkä muut asiat ovat kamalia siis lapsiin ja vanhempiinsa liittyen?

Hyvä aloitus, ap. Olen kanssasi samaa mieltä. Useat lapset voivat nykyään huonosti omien vanhempiensa taitamattomuuden vuoksi. Olenkin aina ihmetellyt, miten tiukkaan syyniin adoptiovanhemmiksi aikovat joutuvat, mutta kukaan ei ole kiinnostunut luonnollisilla menetelmillä lisääntyvien ihmisten valmiutta tasapainoisiksi vanhemmiksi.

Joiltakin ihmisiltä voisi peruuttaa lisääntymisoikeus ihan suorilta käsin. Säästyisivät lapset sitten vanhempiensa kaltoinkohtelulta. 

Ihmiset kuule liioittelevat usein tapahtunutta ja myös keksivät että lapsesi teki sitä ja tätä. On luonnollista puolustaa omia lapsiaan. Lapsen tai nuoren sana aikuista vastaan on aina heikoilla ja sellaisiakin aikuisia on valitettavan paljon jotka pyrkivät kääntämään muitakin vastaan liioitteluillaan. No siinähän kääntävät ja oma ongelmansahan se on.