Oliko sinulla oma aikuinen lapsena?

Olen vasta nyt aikuisiällä ymmärtänyt että olen jollain tavalla tunnevammainen. Ihmissuhteet epäonnistuvat ja olen kai läheisriippuvainenkin.

Minulle on aina ollut vahva tunne siitä että minulta puuttuu elämästäni joku. Nuorempana ajattelin että se on se oma mies, ja kun sen saisin niin kaikki olisi yhtä auvoa. Mutta kun se ei mennyt niin. Nyt olen miettinyt että olisiko mahdollista että olen tällainen siksi koska minulla ei ole koskaan (siis ennen avioliittoa) ollut ketään, joka olisi osoittanut minun olevan arvokas omana itsenäni. Vanhemmilleni olin vain yksi lapsista, ja sellaisena lähtökohtaisesti rakastettu mutta en ainakaan muista että olisin ollut yksilönä tarkeä. Ystäviä minulla ei juurikaan ole ollut ja sisaruksetkin ovat jääneet henkisesti kaukaisiksi. Vuosia olen ollut yksinäinen ihmisten keskellä.

Tai sitten olen tällainen sosiaalisesti taitamaton erakko luonteeltani ja yritän ulkoistaa vastuun olosuhteisiin joissa olin lapsi ja nuori. Mistäpä sen tietää.

Haluaisin kuitenkin kysellä mielipiteitä siitä, miten paljon muiden ihmisten itsetuntoon ja omakuvaan on vaikuttanut joku oma ihminen, vanhempi, kummi, sisarus, ystävä tai joku muu joka on ollut tukena ja hyväksynyt sellaisena kuin on?

Onko muita, joilla ei koskaan sellaista ihmistä ole ollut?