Lue keskustelun säännöt.
Olitko ollut kypsä äidiksi 24 -vuotiaana?
Kommentit (45)
Sain esikoisen 24-vuotiaana ja olin kyllä silloin kypsä äidiksi. Olin tosin ehtinyt haaveilla perheen perustamisesta jo useamman vuoden ja parisuhdettakin oli takana nelisen vuotta. Ainoa miinus oli se, että opiskelut oli kesken ja niitä vanhemmuus pidensi, mutta en koe asiaa ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa. Nyt olen 27 ja tunnen itseni vieläkin ihan kakaraksi.
Jälkeenpäin ajatellen en ollut, vaikka silloin tuntui että olin. En kyllä ole vieläkään, vaikka lapset on jo teini-ikäisiä.
Olen 25-vuotias äiti. Sain esikoiseni 24-vuotiaana, enkä tunne itseäni erityisen nuoreksi äidiksi. Jos olisin jäänyt miettimään, milloin olen valmis äidiksi, en välttämättä olisi alkanut lasta tekemään. En usko että sellaista tunnetta tulee koskaan, että on täysin valmis. Lapsi kasvattaa vanhemmuuteen.
Todennäköisesti en olisi ollut. Biletysvaihe ei enää ollut ollut päällä pariin vuoteen mutta muuten en ehkä olisi ollut valmis. Titysti, jos olisin raskaaksi tullut, olisin ehkä kypsynyt raskauden aikana mutta tuntuu, että kaikin puolin parempi, että lapsi tuli vasta, kun olin tavannut nykyisen mieheni ja olimme ehtineet elää useamman vuoden kaksistaan.
t. Myöhäiskypsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin äidiksi silloin ja olin kypsä.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 09:53"]
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 13:28"]
Öööö joo, lapsi oli 4 vuotias. Nyt on 18 vuotias, valmistuu ensi vuonna ylioppilaaksi ja merkonomiksi, on asunut omillaan pari vuotta. Oli viime syksynä kuntavaaliehdokkaana. Hänellä on monta harrastusta, myös sellaisia joissa on vastuussa nuorempien tyttöjen ryhmästä. Hän on myös paljon hoitanut nyt 4 vuotiaita pikkuveljiään. Ei polta, ei juo alkoholia, ajelee vastuullisesti omalla autollaan. Jos tyttäreni ei olisi valmis äidiksi noin vanhana (24) olisin kasvattanut hänet väärin.
[/quote]
Täytyy sanoa että sinä olet aika huono äiti kun asetat tuollaisia vaatimuksia lapsellesi. Ei kaikki ole valmiita parikymppisinä äideiksi, vaikka olisivat miten vastuullisia ja aikuismaisia muuten. Et voi vaatia tuollaista asiaa lapseltasi.
Onneksi et olekaan minun äitini!
[/quote]
En minä ole mitään vaatinut, mutta ihmettelisin jos ei yli 5 vuotta tästä päivästä eteenpäin olisi tarpeen vaatiessa valmis ottamaan vastuun toisesta ihmisestä.
Aika moni nykyään paapoo lapsiaan niin että saavat aikuisenakin vielä olla kuin lapsia, se on karhunpalvelus heille, jää lapset helposti tekemättä kokonaan jos vielä kolmekymppisenä liki keski-ikäisenä lorvehtii äidin helmoissa, ja jopa opiskelutkin kesken. Nainen on hedelmällisimmillään 18-20 vuotiaana, 25 vuotiaana alkaa keho jo pikkuhiljaa rapistua, ja hedelmällisyys laskea. Meidän vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsemme aikuiseksi siinä tahdissa kuinka luonto on sen tarkoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi. Opiskelut loppuvaiheessa ja näin jälkeenpäinkin ajatellen olin aika "lapsi". Opiskelin lisää ulkomailla, myös reissattiin maailman mantuja ja nautittiin toistemme ja ystävien seurasta.
Saimme lapsemme, kun minä olin 33v. ja 37v. Se oli minulle ja myös rakkaalle miehelleni sopiva ikä:). Kaikkihan ovat yksilöitä ja onneksi voi valita sopivan iän ja tietysti hienoa, että tämä ilo meille suotiin. Nyt "pienemme" ovat jo 9v. ja 14v. Ja maailman ihanimmat lapset.
Kyllä olin :)
24 vuotiaana olin kolmen lapsen äiti, 25 vuotiaana jo neljän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 17:52"]
Mitä tähän asti tulleet viestit kertovat palstan tasosta? Missä akateemisesti koulutett ja myöhällä iällä lapsensa saaneet? Tähän mennessä kaikki nuoret äipät täällä kirjoitelleet, kuinka nuorena kannattaa hankkia lapset ja unohtaa työt.
Btw, olen itse 23 lapseton perusduunari, jolla ei pieneen mieleenkään tule hankkia tenavia pariin vuoteen.
[/quote]
Ei se, että saa nuorena lapsia, tarkoita, etteikö olisi koulutusta tai etteikö työnteko kiinnostaisi. Olen itse viittä vaille maisteri. Päädyimme miehen kanssa siihen lopputulokseen, että lapsen tekeminen opiskeluaikana on monessakin mielessä järkevä päätös. Ihmettelen sellaista ajattelua, että lasten saaminen nuorena olisi jonkinlainen este opiskelulle ja urakehitykselle. Enkä mielestäni edes ole mitenkään kovin nuori ensisynnyttäjä.
Aloimme yrityksen kun olin 24 v tärppäsi kun olin juuri täyttänyt 26 v. Eli olisin ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin ollut, en tunne että olisin juurikaan kypsynyt sen iän jälkeen vaikka olen jo 3-kymppinen.
Minä sain esikoiseni 24-vuotiaana. Yliopisto-opinnot olivat kesken, olimme köyhiä opiskelijoita, mutta näin neljännesvuosisata myöhemminkin olen sitä mieltä, että olimme hyvät vanhemmat. Lapsi hoidettiin hyvin, samoin hänen sisaruksensa.
Minulle ei myöhemminkään tullut mitään menovaihetta, joten ilmeisesti mikään kehitysvaihe ei jäänyt välistä. Lapsilta olen saanut kiitosta hyvästä ja turvallisesta lapsuudesta.
Uskon, että toiset ovat tuossa iässä kypsiä vanhemmiksi, jotkut eivät sovellu vanhemmiksi edes nelikymppisinä.
Äitiys oli ollut suuri haaveeni ja lapsuudesta saakka ja olin hyvin onnellinen raskaudesta ja lapsen syntymästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan vaikka olin mieheni kanssa jo silloin. En ollut varma edes haluanko koskaan lapsia, mieli muuttui vasta tuossa kolmikymppisenä.
En varmaankaan mutta pakko yrittää olla kun muksu syntyi (ihan toivotusti) kun olin 22.
Sain tuon ikäisenä esikoisen ja jäkikäteen ajatellen olin erittäin lapsellinen monissa jutuissa. Parhaani tein kuitenkin ja lapsesta kasvoi ihan järkevä ihminen. Toisaalta äitiys kasvattaa. Nyt ajattelen, että oli elämäni parhaita päätöksiä hankkia lapsi nuorena, oilsi ollut kauheaa kohdata elämänmuutos kymmenen vuotta myöhemmin.
Olin ollut jo 6 vuotta äitinä 24-vuotiaana. Hyvin meni, lapsi on tasapainoinen nuori mies nykyään:) Eli olin tarpeksi kypsä.
Öööö joo, lapsi oli 4 vuotias. Nyt on 18 vuotias, valmistuu ensi vuonna ylioppilaaksi ja merkonomiksi, on asunut omillaan pari vuotta. Oli viime syksynä kuntavaaliehdokkaana. Hänellä on monta harrastusta, myös sellaisia joissa on vastuussa nuorempien tyttöjen ryhmästä. Hän on myös paljon hoitanut nyt 4 vuotiaita pikkuveljiään. Ei polta, ei juo alkoholia, ajelee vastuullisesti omalla autollaan. Jos tyttäreni ei olisi valmis äidiksi noin vanhana (24) olisin kasvattanut hänet väärin.
En olisi. 24 vuotiaana oli opiskelut vielä kesken, olin muuttanut vastikään ulkomailta takaisiin Suomeen, mutta haaveilin uudestaan ulkomaille. Miehen kanssa olin ollut yhdessä reilut puoli vuotta.
Nyt olen 26,5 vuotias enkä vieläkään ole täysin valmis. Nyt tosin jo "ulkoisesti" parempi tilanne: olen valmistunut ja vakituisessa työpaikassa, mies (se sama) on hyvin toimeen tuleva yrittäjä. Viimeisen puolen vuoden aikana olen tosissani vasta alkanut potea vauvakuumetta. Silti ei ole varmaa, että meille sellaisia tulisi. Juuri nyt ei meistä kumpikaan mieheni kanssa ole joka tapauksessa vielä täysin kypsä vanhemmaksi.