Olitko ollut kypsä äidiksi 24 -vuotiaana?

Olin tuolloin jo 3 lapsen äiti, "kypsä" en koe olevani vieläkään 41 vuotiaana ja 5 lapsen ns. ura-äitinä. Lapseni olen kasvattanut iloisella mielellä, huumorilla ja tuhia nipottamatta, normaaleja omillaan hyvin toimeentulevia heistä on kuitenkin kasvanut ;)

No en ole vielä edes 24 ja lapsi on jo 5v... Tähän mennessä olen ollut ihan kypsä, en sitten tiedä jos 24 täyttäminen aikanaan vie kypsyyden mennessään...? ;)

Olisin ollut, mutta sain lapseni lapsettomuushoitojen jälkeen vasta 34 vuotiaana.

Täytän puolen vuoden päästä 24, ja esikoinen syntyy näinä päivinä. Toivon ja tunnen ainakin olevani valmis äidiksi, minulla on opiskelut vielä kesken, työpaikka jossa en ole vakituisena, mutta tiedän saavani esimerkiksi vanhenpainvapaan jälkeen heti halutessani lisää töitä. Mies vakituisessa työpaikassa ollut jo 10 vuotta. Vaikkei minulla ole kaikki puitteet "valmiina" (=tutkinto vielä valmis), niin äidiksi tunnen olevani ihan valmis. :)

En. Tapasin mieheni 26- vuotiaana, ja vasta hänen kanssaan pystyin edes harkitsemaan lapsen hankkimista. Siihen asti olin sitä mieltä että en koskaan halua lasta. Sain ainokaiseni 33- vuotiaana, ja omalla kohdallani se oli just passeli ikä. Mieheni olisi halunnut toisenkin, mutta minä en. Elämämme on todella hyvää näin, lapsi täyttää tänä vuonna 10- v.

Joo, olen 24-vuotias ja odotan nyt ensimmäistä. Olisin mielestäni ehkä voinut pari vuotta aiemminkin hankkia lapsen, mutta tilanne on nyt parempi. Mies on 29-vuotias ja olemme olleet yhdessä kohta jo 7 vuotta.

En. Olen tosin vasta 23-vuotias ja haluan keskittyä toistaiseksi työntekoon ja nauttimiseen omasta ajasta. Vakiduuni ja omakotitalo maalta, joten "puitteet" kunnossa.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 13:28"]

Öööö joo, lapsi oli 4 vuotias. Nyt on 18 vuotias, valmistuu ensi vuonna ylioppilaaksi ja merkonomiksi, on asunut omillaan pari vuotta. Oli viime syksynä kuntavaaliehdokkaana. Hänellä on monta harrastusta, myös sellaisia joissa on vastuussa nuorempien tyttöjen ryhmästä. Hän on myös paljon hoitanut nyt 4 vuotiaita pikkuveljiään. Ei polta, ei juo alkoholia, ajelee vastuullisesti omalla autollaan. Jos tyttäreni ei olisi valmis äidiksi noin vanhana (24) olisin kasvattanut hänet väärin.

[/quote]

Oletteko Itä-Helsingistä? Tuntuu kuin eräästä tutustani puhuttaisiin...

Ja oma näkemykseni asiaan, tulin 17-vuotiaana(melkein 18) raskaaksi ja "kypsäksi" kasvoin raskauden ja lapsen syntymän myötä. Opin lapsen kanssa ollessa/raskaana ollessa vastuulliseksi aikuiseksi ja koskaan en ole katunut tilannetta. Minulla ei ole missään vaiheessa ollut ns. menojalkaa joka vipattaisi. Lapsen mummolassa yökyläilytkin(joita on peräti ollut yhteensä kaksi) olen viettänyt kotona siivoten ja ruokaa laittaen, keskittyen omaan rauhaani ja aikaani eikä mielessä ole käynytkään kapakkareissut yms. sillä alkoholi ei maistu. 

Nyt prinsessa täyttää ensikuussa kuusi ja olen ylpeääkin ylpeämpi siitä millaiseksi olen hänet saanut kasvatettua täysin omin avuin, ihan yksin. Ja tyttäreni on ylpeä tuleva esikoululainen.

Olin kypsä, jaksoin hyvin paneutua vauvan maailmaan.

Olen aina haaveillut isosta perheestä. Olisin ollut valmis jo silloin, mutta mies ei. Nyt 26-vuotiaana on ihan todellinen biologisen kellon tikitys kropassa, onneksi nykyään paremmat kuviot mahdollisten tulevien lastenkin kannalta.

uskon, että äitiyteen kasvaa lapsen myötä, ellei sitten itsellä ole jotain ongelmia, jotka estävät sen. Sen vuoksi iällä ei minusta niin suurta merkitystä ole, omalla elämäntilanteella taas enemmän. Minulla ei 24 vuotiaana ollut hyvää parisuhdetta ja aloitin silloin opiskelut yliopistolla, joten ko. ikä ei minulla olisi ollut kovin hyvä lapsen saamiselld. Mutta jos nyt vahinko olisi käynyt, enköhän olisi ihan normaaliksi äidiksi oppinut silloinkin, ihan kuten kolmekymppisenä, jolloin sain lapsen. Vihdoin ja viimein, sillä tuolloin biologinen kello tikitti jo kovaa

[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2013 klo 13:28"]

Öööö joo, lapsi oli 4 vuotias. Nyt on 18 vuotias, valmistuu ensi vuonna ylioppilaaksi ja merkonomiksi, on asunut omillaan pari vuotta. Oli viime syksynä kuntavaaliehdokkaana. Hänellä on monta harrastusta, myös sellaisia joissa on vastuussa nuorempien tyttöjen ryhmästä. Hän on myös paljon hoitanut nyt 4 vuotiaita pikkuveljiään. Ei polta, ei juo alkoholia, ajelee vastuullisesti omalla autollaan. Jos tyttäreni ei olisi valmis äidiksi noin vanhana (24) olisin kasvattanut hänet väärin.

[/quote]

Oletteko Itä-Helsingistä? Tuntuu kuin eräästä tutustani puhuttaisiin...

Ja oma näkemykseni asiaan, tulin 17-vuotiaana(melkein 18) raskaaksi ja "kypsäksi" kasvoin raskauden ja lapsen syntymän myötä. Opin lapsen kanssa ollessa/raskaana ollessa vastuulliseksi aikuiseksi ja koskaan en ole katunut tilannetta. Minulla ei ole missään vaiheessa ollut ns. menojalkaa joka vipattaisi. Lapsen mummolassa yökyläilytkin(joita on peräti ollut yhteensä kaksi) olen viettänyt kotona siivoten ja ruokaa laittaen, keskittyen omaan rauhaani ja aikaani eikä mielessä ole käynytkään kapakkareissut yms. sillä alkoholi ei maistu. 

Nyt prinsessa täyttää ensikuussa kuusi ja olen ylpeääkin ylpeämpi siitä millaiseksi olen hänet saanut kasvatettua täysin omin avuin, ihan yksin. Ja tyttäreni on ylpeä tuleva esikoululainen.

[/quote]

Silloin kun tytär syntyi asuttiin Meri-Rastilassa, muutettiin pois kun tytär oli aloittanut eskarin. Siellä oli vähän liikaa huumehörhöjä ja 70 eri kansallisuutta koulussa jo silloin. Eli ei olla itähelsinkiläisiä enää ;) Eikä edes Helsinkiläisiä.

Olisin ollut. Eka lapsi syntyi ollessani 32v ja sekin kuolleena. Eka elävä syntyi vuotta myöhemmin ja siitä selvisin just ja just.

Moi, ''ikis''.

Levy jäänyt päälle? Soittaa samaa raitaa jatkuvasti.

Olen valmis. Olen tällähetkellä 24 vuotias ja esikoista odotan (rv 19+5) <3

Olin, sain esikoisen 22 vuotiaana, ei ollut menovaihdetta ennen eikä jälkeen, mielestäni minusta kehkeytyi erinomainen perheenäti, lapsi oli kaikista tärkein asia, jätin h7yvän työni ja keskityin perheeseen, en ole päivääkään katunut!

Kypsä ei ole se jolla kova menovaihde päällä ja lapsi on este. Silloin on tyhmää hankkia lasta toisten hoidettavaksi.

En olisi ollut.

Henkisesti kyllä. Sain esikoiseni 23-vuotiaana. Tilanne muuten ei ollut kyllä (jälkeenpäin ajateltuna) kypsä. Olisi ensin pitänyt opiskella loppuun ja hankkia työpaikka. Olisin säästynyt monelta vaikeudelta.

Mitä tähän asti tulleet viestit kertovat palstan tasosta? Missä akateemisesti koulutett ja myöhällä iällä lapsensa saaneet? Tähän mennessä kaikki nuoret äipät täällä kirjoitelleet, kuinka nuorena kannattaa hankkia lapset ja unohtaa työt.

Btw, olen itse 23 lapseton perusduunari, jolla ei pieneen mieleenkään tule hankkia tenavia pariin vuoteen.

Mä aloin odottamaan esikoista kun olin 24v, täytin just 25 ennen kuin vauva syntyi. Kyllä mä olin juoksuni juossut siinä vaiheessa jo, avoliittoa takana 5 vuotta. Ja olin koko ikäni ollut pienten lasten parissa, en töissä, vaan lähipiirissäni oli käytännössä koko ajan jollakulla pieni vauva. (serkuilla, sitten vanhemmilla sisaruksillani, äitini oli pph vähän aikaa, ystävilläni jne)