Äidiksi tuleminen yksin
Toivoisin saavani mielipiteitä teiltä, jotka olette tulleet äidiksi ilman isää, siis keinohedelmöityksellä esim. yksityisellä klinikalla. Olen pian 36-vuotta täyttävä nainen ja nykyinen miesystäväni ei tiedä haluaako hän lapsia vai ei. Olen hänelle ilmoittanut, että mikäli hän ei halua teen lapsen yksin. Itselläni tilannetta hankaloittaa hieman se, etteivät omat vanhempani kauheasti kykene lasta hoitamaan.
Olen kuitenkin aktiivinen, hyvin tasapainoinen ja onnellinen ihminen ja uskon tarjoavani lapselle varmasti paremman kodin kuin moni muu. Lisäksi taloudellinen tilanteeni on vakaa. Sisäisesti tiedän, että päätös kaikesta haastavuudestaan huolimatta on Oikea.
Tiedän, että aihe herättää paljon keskustelua sekä puolesta, että vastaan. En kuitenkaan kaipaa moraalisaarnoja päätöksestäni (niitä olen netistä lukenut jo tarpeeksi) vaan asiallisia näkemyksiä ja kokemuksia asiasta.
Kommentit (17)
Ei kenenkään muun asia kuin sinun! Onnea yritykseen!
Kiitos rohkaisevista kommenteista.
Lähinnä ajattelen tukea isovanhemmista lapsenhoitoon, mutta uskon selviäväni kyllä ilmankin. Kunnioitan mieheni päätöstä olla tietämättä haluaako hän lapsen vai ei. Mutta olen myös ilmaissut selkeästi miten tulen itse toimimaan jos hän ei halua. Tästäkin näyttää täällä netissä olevan montaa näkemystä, onko tämänkaltainen toimintatapa oikein toista kohtaan, mutta mielestäni on. Rehellisillä ja avoimilla korteilla itse ainakin pelaan. :-)
Vastaan yh:n lapsena, eli omaa kokemusta ei ole yksinhuoltajuudesta. Kuitenkin olen nähnyt miten äitini pärjäsi todella hyvin yksin. Välillä oli romahdus lähellä ja hän itki joskus niin, että sain pienenä lapsena itsekin itkukohtauksen, yhden kerran otti miesystävän joka hakkasi ja haukkui minua, ja olin itsekin vaikea luonteeltani lapsena/teininä. Kuitenkin nyt meillä on mitä läheisimmät välit, äitini on paras tukeni ja turvani enkä vaihtaisi mitään pois. En voi edes ajatella miten vaikeaa yksinhuoltajalla voi olla, mutta meille äitini kanssa se on luonut sellaisen yhteyden ettei sitä mikään maailmassa riko.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10575726
Katsoppa tuota ylläolevaa ketjua kuinka ihminen voi katkeroitua, kun sille ei kelpaa mikään muu kuin omilla munasoluilla tehty lapsi, mielestäni hän on ollut liian itsekäs ja ei oo hyväksynyt muita vaihtoehtoja lapsettomuuteensa.
Mutta itse taidat yrittää omilla munasoluilla. Kannattaa hakeutua Elite-klinikalle Viroon, jonot lyhyempiä ja luultavasti halvempaa kuin Suomessa, pääsee parissa kuukaudessa hoitoon, suomalaiset käy paljon siellä.
Kaksplus-palstalla paljon erilaisia keskusteluja aiheeseen liittyen lapsettomuus-osion alla.
Ilman muuta uskallat tehdä sen yksinkin. Kaikkein kauheinta itsellesi on se, että jäisit tuohon suhteeseen oottamaan, että jospa se mies muuttaisi ehkä joskus mielensä ja sitten ei muutakaan, sitten on liian myöhäistä.
Sun henkiset voimavarat tutkitaan Suomen hedelmöityslain mukaan ennen kuin sulle voidaan antaa hoitoa, sun tukiverkostot kartoitetaan, onko sulla sellaisia ystäviä, sukulaisia, en tiedä kuinka paljon sille pannaan painoa, mutta on tärkeä tekijä.
Kuulemma rahastusta se psykologin arvio, jossa kartoitetaan henkistä jaksamista yksin hoitoa haettaessa.
Mutta jos oot maalaisjärjellä varustettu ihminen, niin aivan varmasti tulet pärjäämään vaikka varmasti välillä iskeekin pakokauhu ja paniikki, että apua mitä mä oonkaan tekemässä. Mutta kyllä oma vaisto sanoo, että mitä haluaa elämässään.
Minusta on karseinta se wt-porukka, joille tulee pentuja ja joista yhteiskunta joutuu huolehtimaan.
Anna mennä vaan.
Itseäni kaduttaisi, jos en uskaltaisi ja sitten olisikin liian myöhäistä.
Toimi todella ennen kuin on myöhästä! Sivusta seuraan miten eräs ystäväni joka täyttää pian 40 on jäämässä lapsettomaksi koska on vaan aina siirtänyt asiaa. Löydät kyllä uuden miehen vaikka sinulla lapsi olisikin! Biologista kelloa kun ei voi pyyttää, tsemppiä!
Vastuutonta lapsen kannalta. Moralisoida ei saa. Miksi ei, jos on tekemässä tarkoituksellisesti yhden vanhemman lapsen.
Mä olen ollut yh, nyt jo lapset isoja. Tuntuu että tosi hyvä kun sinulla on vanhemmat lähellä lastenhoitoapuna, sillä 24/7 sidottuna lapseen on aika rankka yhdistelma. Mä pärjsäin hyvin ja lapsenikin on hyvinkäyttäytyviä nuoria aikuisia, en usko heidän kärsineen isättömyydestä ja ainahan sitä on roolimalleja lähipiirissä.
Siitä vaan. Itsekin olen käytännössä kahden lapsen arjen yh ilman mitään tukiverkkoa. Rahalla saa hoitajia eli pidä talous tasapainossa niin hyvin menee. Ehkä kannattaa valita kummit huolella niin he voivat joskus auttaa.
Minäkin olen yh, lapseni jo iso, kohta aikuinen. Välillä ollut helvetin rankkaa ja tiedän, että lapselle isättömyys on ollut iso taakka ainakin jossain vaiheessa elämää.
itse olen tuleva yksinhuoltaja ja olen todella onnellinen... olen halunnut lapsia jo 10-vuotta ja olen ollu aina sitä mieltä että voin hankkia lapsen ilman miestäkin. ehkä jonkun mielestä se on itsekästä, mutta esim minä, olen onnellinen näin yksinkin, ei mies tee minua onnelliseksi (olen silti avoin mieleltäni, että eihän sitä ikinä tiedä vaikka löytäisin sen unelmien miehen...). Olen kyllä luonteeltaan aika itsenäinen, eli miehellä ei ole mitään kiirettä
Mutta tosiaankin viime keväänä päätin että hankin sen lapsen, elämäni on sen verran hyvässä jamassa (olen saanut nähdä maailmaa ja tehdä omia juttuja ja nyt on aika perheelle) ja tsump, syksyllä tulin raskaaksi ja nyt odottelen kovasti pienokaisen tuloa.
Itse olen elänyt aina ilman isää ja voin sanoa että äitini on ollut sen verran hyvä äiti että en ole kaivannut sitä isää. Ja Äitinikin odottaa suurella innolla ja onnella tätä tulevaa, eli hän on mukana 100 %
Ystäväni teki lapsen avopuolisonsa kanssa, mutta päätyikin lapsen kanssa yksin jo ennen pienen syntymää. Lapsi on nyt vasta reilun vuoden, mutta ovat pärjänneet todella hienosti! Ystävälläni on kyllä vahva tukiverkko sekä vanhemmistaan, että meistä ystävistä. Onhan se rankkaa olla pienestä täysin vastuussa ihan yksin, mutta todella hyvin on hän ainakin pärjännyt. Ei tuu olemaan helppoa, mutta varmasti kaiken vaivan väärtti. Onnea matkaan!
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 11:44"]
Toivoisin saavani mielipiteitä teiltä, jotka olette tulleet äidiksi ilman isää, siis keinohedelmöityksellä esim. yksityisellä klinikalla. Olen pian 36-vuotta täyttävä nainen ja nykyinen miesystäväni ei tiedä haluaako hän lapsia vai ei. Olen hänelle ilmoittanut, että mikäli hän ei halua teen lapsen yksin. Itselläni tilannetta hankaloittaa hieman se, etteivät omat vanhempani kauheasti kykene lasta hoitamaan.
Olen kuitenkin aktiivinen, hyvin tasapainoinen ja onnellinen ihminen ja uskon tarjoavani lapselle varmasti paremman kodin kuin moni muu. Lisäksi taloudellinen tilanteeni on vakaa. Sisäisesti tiedän, että päätös kaikesta haastavuudestaan huolimatta on Oikea.
Tiedän, että aihe herättää paljon keskustelua sekä puolesta, että vastaan. En kuitenkaan kaipaa moraalisaarnoja päätöksestäni (niitä olen netistä lukenut jo tarpeeksi) vaan asiallisia näkemyksiä ja kokemuksia asiasta.
[/quote]Mitä sitä mieheltä kysyy mitä haluaa. Senkus jätät pillerit tai jonku muun ehkäisyn pois. Mikäli jättää niin so what.... Perit kuitenkin elarit viimesen päälle. Uskoisin jos normaali mies niin heltyy kun vauvan näkee. Sitten täytyy olla hirviö.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 18:36"]
Ystäväni teki lapsen avopuolisonsa kanssa, mutta päätyikin lapsen kanssa yksin jo ennen pienen syntymää. Lapsi on nyt vasta reilun vuoden, mutta ovat pärjänneet todella hienosti! Ystävälläni on kyllä vahva tukiverkko sekä vanhemmistaan, että meistä ystävistä. Onhan se rankkaa olla pienestä täysin vastuussa ihan yksin, mutta todella hyvin on hän ainakin pärjännyt. Ei tuu olemaan helppoa, mutta varmasti kaiken vaivan väärtti. Onnea matkaan!
[/quote]Ei se nyt niin vaikeetakaan oo. Itse olin aika paljon vauvan kanssa kun miehellä oli työmatkoja sun muuta menoa. Ero tuli kun lapsi 6 v ja hyvin oon pärjännyt ja lapseni menestyy loistavasti koulussa. Toki isä nyt säännöllisesti lapsen kuvioissa.
[/quote]Mitä sitä mieheltä kysyy mitä haluaa. Senkus jätät pillerit tai jonku muun ehkäisyn pois. Mikäli jättää niin so what.... Perit kuitenkin elarit viimesen päälle. Uskoisin jos normaali mies niin heltyy kun vauvan näkee. Sitten täytyy olla hirviö.
[/quote]
Kyllä sitä mieheltä on kysyttävä mitä se haluaa. Olen pillerit jättänyt kertoen asiasta miehelle ja antanut hänen päättää käyttääkö ehkäisyä vai ei. Riskillä on pelattu eli pelattu ns. keskeytettyä yhdyntää (mitä en ole koskaan ennen harrastanut ;-) ).
Moraalini ei anna myöden kuin rehellistä peliä. Siten voin olla tyytyväinen myös itseeni.
JA KIITOKSET KAIKILLE HYVISTÄ JA KANNUSTAVISTA VIESTEISTÄ!!! Tämä keskustelu antoi uskoa siihen, että pystyn ja kykenen. Olen luonteeltani vahva ja varmasti maalaisjärjellä varustettu ihminen.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 18:44"]
Mitä sitä mieheltä kysyy mitä haluaa. Senkus jätät pillerit tai jonku muun ehkäisyn pois. Mikäli jättää niin so what.... Perit kuitenkin elarit viimesen päälle.
[/quote]
...sitten vielä ihmetellään, miksi Laasanen ja kumppanit haluavat miehille lisää oikeuksia, kun on kyse lasten tekemisestä.
Mihin sä niitä sun vanhempia siinä lapsen hoidossa tarvitset? :O
Antaa mennä vaan!