Lue keskustelun säännöt.
Hirveä tilanne, auttakaa!
29.06.2013 |
Olen aivan umpikujassa. Kertokaa, miten tästä selvitäään.
Erosin viime syksynä miehestäni ja jäin yksin pienen lapsen kanssa. Mies jätti meidät toisen naisen takia. Tämä oli jo itsessään lapselle tietysti aivan järkyttävän iso juttu, ja lapsi kärsi tästä. Hankin meile uuden kodin lapsen päiväkodin läheltä, jotta edes se säilyisi vakauttavana tekijänä lapsen elämässä.
Olen käynyt töissä ja kuljettanut lasta 5 km päähän päiväkotiin. Nyt sitten kävi niin että ajoin pahan kolarin enkä pysty enää ajamaan autoa. En kertakaikkiaan enää uskalla. Autokin meni lunastukseen, joten eipä edes olisi millä ajella.
Julkisilla liikennevälineillä en tule MITENKÄÄN ehtimään aamulla päiväkotiin ja sieltä töihin. Päiväkoti aukeaa vasta 7.20 ja töihin ehtisin vasta niin että olisin siellä puoli yhdeksältä. Pomo ei jousta työajoissa. En ehtisi myöskään töistä hakemaan julkisilla lasta niin että olisin ennen päiväkodin sulkeutumista päiväkodilla.
Olen harkinnut muuttoa lähemmäksi päiväkotia (välimatka 5 km) muttei sekään ratkaise tilannetta, päiväkodin ja työpaikan välinen matka on silti sietämättömän pitkä. Hain uutta työtä, mutta bussiyhteydet sinnekin on päiväkodilta täysin mahdottomat.
Minä en tiedä enää mitä tehdä. Autolla ajo ei tule enää kysymykseen, en koe olevani turvallinen kuljettaja lapselleni tai kenelleään muulle liikenteessä.
Koen olevani umpikujassa. Lapsen isä nauraa minulle, sanoo että hoida oma soppasi. Apuja turha odottaa. Olen niin stressaantunut että itken vaan, en näe tässä mitään ratkaisua. Haluaisin vaan lopettaa työt ja kaiken. En vaan enää tiedä mitä tehdä. Lapsi RAKASTAA päiväkotiaan ja se on ollut hänelle henki ja elämä eron jälkeen. Itken kun mietin että joutuisin raastamaan pienen pois turvallisesta ympäristöstä.
Kertokaa joku mitä mun pitäisi tehdä? Apuja on turha odottaa keneltäkään. Lähellä ei asu ketään autollista ihmistä.
Kommentit (79)
etsi asunto kävelymatkan päästä päiväkodista ja jää työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet ihan rikki ja puhki, olisiko sairasloma tarpeen? Kuulostaa nimittäin siltä, että elämäntilanteesi on vaikuttanut jaksamisessi, etkä enää jaksa/pysty miettimään uusien asioiden ratkaisemista. Kun olet saanut itsesi paremmin kasaan, voit sitten miettiä paremmin sitä autoilemistakin. Itse ottaisin yhteyttä autokouluun ja kysyisin löytyisikö heiltä apua, eli kävisin ottamassa ajotunteja hyvän, turvallisen opettajan kanssa, jotta saisin taas tuntumaa autoon. Pelkästään tuo kolari on voinut aiheuttaa sinulle sellaisen stressireaktion, että sairasloma ei kuulostaisi lainkaan mahdottomalta.
Vaihtoehdot:
1)lapsi uuteen päiväkotiin, voi olla totuttelua alkuun, mutta pian varmaan alkaa sujua
2)menetät työpaikkasi ja taloudellinen tilanne horjuu ja kärsitte molemmat ->lapsi ei tarvi hoitopaikkaakaan
3)menet psykologille ja alat ajaa sitä autoa taas, mutta ensi alkuun haet saikkua kun tunnut olevan sen tarpeessa.
Ei se lapsi säry, vaikka joutuisikin vaihtamaan hoitopaikkaa - ei kiva uhraus, mutta voi olla joskus silti pienempi paha kuin esim. työpaikan menetys. Kuulostat oikeasti aika stressaantuneelta. Miten olisi pieni saikku alkuun? En usko, että oikeasti olet huono kuski, olet nyt vain pahasti järkyttynyt kolarista, ja tarvit ehkä apua että uskaltaisit jälleen ajaa.
Minäkin kannustan ottamaan yhteyttä autokouluun, pääset kyllä pelostasi ylitse ajan kanssa! Uusi auto on helpompi hankkia kuin uusi työ, näin ainakin usein on. Kyllä asiat järjestyvät, aivan varmasti! Tsemppiä sinulle! :)
Olipa taas loppuunasti mietitty vastaus..Taksilla kulkeminen on pikkasen tyyristä. Ei mulla ole yksinhuoltajana varaa. Fillarilla menisin mielellään, mutta en talvella kun lunta on puolimetriä aamuisin teillä ja pakkasta -20 astetta. Muuttaminen lähemmäs päiväkotia ei vaan ole ratkaisu, koska ongelma on päiväkoti - työpaikka välinen matka. Anteeksi jos vastaukseni kuulostaa vittumaislta mutta vaikea uskoa että joku ehdottaisi vakavissaan taksilla ajelua päivittäisiin työmatkoihin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näemmä sun on sitten pakko ajaa sitä autoa.
Tai mennä pyörällä. Kesällä vielä onnistuu. 5:n kilsaan menee max puol tuntia, ja ajat itsesi sitten otollisempaan paikkaan että pääset julkisilla töihisi.
Elämässä on pakko välillä tehdä asioita joita pelkää tai ei halua tehdä. Ei auta itku markkinoilla, nääs.
Voi kamalaa! Onneksi ei käynyt pahemmin!!
Ymmärrän hyvin tuon kiireesi aamuisin ja iltapäivisin!!
Koita etisä asuntoa ja työpaikkaa päiväkodin läheltä. Näin alkuun pyörä voisi nopeuttaa liikkumista. Pystytkö työpaikalla juttelemaan pomosi kanssa esim. 6 h päivistä kunnes saat asiat kuntoon?
Toivottavasti tämä isä kuitenkin maksaa elatusmaksuja!!!
Tsemppiä paljon sinulle!! x
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikenteessä ei auta pelätä. Jos pelkää, ei käyttäydy järkevästi. Siinä mielessä on tietysti järkevää pysyä pois ratista. Mutta kun ei se elämän käyttäminen pelkäämiseenkään ole järkevää. Mietipä sitä että olet ennen ajellut ja riskit ovat olleet täsmälleen samat. Nyt kun riski toteutui, et yhtäkkiä uskalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mahdollisuus on hommata se auto ja hypätä vaan takaisin ratsaille. Muuta vaihtoehtoa ei vaan ole. Unohdat sen exän, se ei tule sua auttamaan enää koskaan. Yksin on vaan pärjättävä ja tervetuloa kerhoon!
Niin ja siis tuo edellinen vastaukseni oli tuolle ensimmäiselle vastaajalle. ...Koen niin valtavaa pelkoa autoilua kohtaan että en kertakaikkiaan edes pysty ajattelemaan sitä vaihtoehtona. En koe olevani turvallinen kuski kenellekään. Tuskimpa autokoulut siihen auttaa :(
Sairaslomaa hain kolarin jälkeiseen stressitilaan mutta työpaikkalääkäri ilmoitti ettei koe sitä tarpeelliseksi. Olen jaksamisen äärirajoilla, exä vittuilee ja soittaa suutaan että "opettelisit ajamaan, älä mulle itke jos elämä on kurjaa" Kun ei se vaan mene niin :( Tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta tuntuu töiden lopettaminen, vakuutusrahoilla kitkuttelu siihen asti että alkaa liiton rahat pyöriä ja sitten työttömäksi heittäytyminen siihen asti että lapsi menee kouluun.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä haluat luvan luovuttaa, olen ollut ihan samassa tilassa henkisesti. Mutta se on vaan pakko jaksaa. Epäilen siis ettei kyse edes ole siitä autosta tai autolla ajamisesta.
Jos kertoisit, että mistä päin olet, niin asiaan voisi ehkä löytyä ratkaisu. Varmaan sielläpäin voi olla ihmisiä, jotka voisi auttaa sinua.
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista että sulle tulee 5kk karenssi, jos irtisanoudut. Mieti vielä sitä päiväkodin vaihtoa - ei lapsi siitä säry, vaikka ei se tietenkään mukavaa alkuun olekaan. Uudesta päiväkodista voi pian tulla kuitenkin yhtä rakas paikka kuin nykyinenkin. Jäämällä työttömäksi jäätte kotiin kurjasssa taloudellisessa tilanteessa. Päiväkodin vaihto voi olla ikävää, mutta pidemmän päälle ehkä kestävämpi ratkaisu kuitenkin? Ellet sitten ala työstää auto-traumaasi. Se on mahdollista. Itselläni tuli pyöräkolarista trauma moneksi vuodeksi (jouduin sairaalaan moneksi viikoksi), mutta niin vain tänä päivänä taas uskallan pyöräillä, vaikka alkuun se tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta.
Samaa mieltä ap, tarvitset aikaa toipua. Ymmärrän, että ongelma vaikuttaa sinusta nyt isolta, mutta levättyäsi saat ehkä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Ehdotan sulle seuraavaa:
1) hae sairauslomaa niin onnettomuuden kuin stressin ja väsymyksen ja avioeron aiheuttaman trauman takia. Kerro myös peloistasi ajamisen suhteen. Selvitä onko työterveyden kautta mahdollista hakeutua työterveyspsykologille.
2) älä tee muutoksia lapsen hoitojärjestelyihin, tuttu pk on hyvä juttu.
3) vie lapsi julkisilla tarhaan sairauslomasi aikana.
4) ota yhteyttä autokouluun ja varaa lisätunteja ja kerro peloistasi. Tarvitset autoa lapsen ainoana huoltajana jatkossa ja saat kyllä varmuutesi takaisin kuskina. Ei ole totta, että olisit kelvoton kuski vaikka jouduit onnettomuuteen. Tarvitset vain apua asian kanssa. Autokoulu ja työterveyspsykologi ovat oikeat osoitteet tähän. Asia kuuluu työterveyteen, koska sillä on suora vaikutus työkykyysi.
Tsemppiä ap, älä jää odottamaan ihmettä, vaan hae apua.
Jos antaa taloudellisesti myöten, niin heittäydy työttömäksi ja ota huilitauko. Jos taas työttömäksi heittäytyminen aiheuttaa taloudellisen katastrofin, niin tilanteesi tuskin muuttuu parempaan. Toki voisit esim. heittäytyä nyt saikulle/työttömäksi ja ottaa syksyllä pari hoitolasta, niin saisit edes jotain tuloja? Ja sen exän puheluihin et vastaa tai jos on pakko vastata, niin lyöt luurin korvaan heti jos vittuilee.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 22:38"]
Olipa taas loppuunasti mietitty vastaus..Taksilla kulkeminen on pikkasen tyyristä. Ei mulla ole yksinhuoltajana varaa. Fillarilla menisin mielellään, mutta en talvella kun lunta on puolimetriä aamuisin teillä ja pakkasta -20 astetta. Muuttaminen lähemmäs päiväkotia ei vaan ole ratkaisu, koska ongelma on päiväkoti - työpaikka välinen matka. Anteeksi jos vastaukseni kuulostaa vittumaislta mutta vaikea uskoa että joku ehdottaisi vakavissaan taksilla ajelua päivittäisiin työmatkoihin.
AP
[/quote]
Toki itsekin tajuan, ettei taksilla ajo ole vaihtoehto kovin pitkään..Ei ollut tarkoitus loukata. Anteeksi.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 22:48"]
Samaa mieltä ap, tarvitset aikaa toipua. Ymmärrän, että ongelma vaikuttaa sinusta nyt isolta, mutta levättyäsi saat ehkä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Ehdotan sulle seuraavaa:
1) hae sairauslomaa niin onnettomuuden kuin stressin ja väsymyksen ja avioeron aiheuttaman trauman takia. Kerro myös peloistasi ajamisen suhteen. Selvitä onko työterveyden kautta mahdollista hakeutua työterveyspsykologille.
2) älä tee muutoksia lapsen hoitojärjestelyihin, tuttu pk on hyvä juttu.
3) vie lapsi julkisilla tarhaan sairauslomasi aikana.
4) ota yhteyttä autokouluun ja varaa lisätunteja ja kerro peloistasi. Tarvitset autoa lapsen ainoana huoltajana jatkossa ja saat kyllä varmuutesi takaisin kuskina. Ei ole totta, että olisit kelvoton kuski vaikka jouduit onnettomuuteen. Tarvitset vain apua asian kanssa. Autokoulu ja työterveyspsykologi ovat oikeat osoitteet tähän. Asia kuuluu työterveyteen, koska sillä on suora vaikutus työkykyysi.
Tsemppiä ap, älä jää odottamaan ihmettä, vaan hae apua.
[/quote]
Olitkin jo yrittänyt saada saikkua onnistumatta. Mene uudestaan, toiselle lääkärille jos mahdollista, samalle jos eimole. Sano että et pysty töihin, et pysty mihinkään, et ole työkykyinen, itket vain, asiat kaatuvat päälle. Älä luovuta!!
Asun espoossa jossa poikkiliikenne julkisilla on aivan mahdoton. Kuvitelkaa että työpaikkani, kotini ja päiväkoti on samassa kaupungissa, mutta julkisilla liikkumien on mahdotonta.
Kiitos kaikille vastaajille, paljon on tullut hyviä pointteja. Olen kolaroinut lukuisia kertoja, tämä kerta vaan oli ultimaattisesti viimeinen kerta. Enää en kertakaikkiaan uskalla, tapan vielä jonkun. Olen vuoden sisään kolaroinut 3 kertaa. Autoilu vaan ei enää tule kysymykseen.
AP
Muuta lähemmäs päiväkotia tai mene autokouluun, jossa he rohkaisevat ja opettavat sinut uudelleen ajamaan. Äitinikin otti lisätunteja samasta syystä, ajoi pahan kolarin ja pelästyi. Tai sitten kuljet taksilla...tai pyörällä.