Miten selviän viikonlopusta vauvan kanssa? Masentaa,väsyttää ja vituttaa :(

Niinpä, olisi ihan mahtavaa jos apua löytyisi. Auttaisin itsekkin mielelläni, joskus on niin pienestä kiinni pelastaa jonkun päivä tai vaikka koko kuukausi. Olen monesti ystävillekin sanonut että meille saa lapset tuoda jos haluaa pitää vaikka lepopäivän, käydä lenkillä tai vaikkapa siivota. Harmi kun asumme niin syrjässä että kaikilla on meille niin pitkä matka. 

hoitaisin mielelläni muitakin, ainakin hetken :) kokemusta on kolmesta omasta jousta yksi vielä vauva. 

Kerran olimme leikkipuistossa jossa oli äiti kolmen lapsen kanssa. Hän oli väsynyt, tuli puistoon että lapset saivat leikkiä ja pysyisi itse hereillä. Vauva nukkui vaunuissa. Yhdenänäkin hän muisti että kaupassa piti käydä ja oli ihan itkuun purskahtamaisillaan. Tarjosin apuani että voin katsoa lasten perään jos haluaa mennä kauppaan yksin. Ilomielin otti apuni vastaan, vaihdettiin puhelinnumerot ennen lähtöä. Isommat lapset leikki kivasti keskenään ja työntelin vaunuja ympäri leikkikeskusta. Puolen tunnin päästä äiti tuli niin helpottuneen näköisenä takaisin, halasi minua ja kertoi ettei noin helppoa kauppareissua ole ollut vuosiin. Vaiva oli minulle pieni, vain kysyminen oli hankalaa. Meillä oli mukava ilta siinä istua, juteltiin kauan ja hyssyttelin vauvaa sylissäni. lapset väsyi kivasti siinä temmeltäessä ja äiti oli iloinen kun tiesi että tänä iltana nukutaan eikä meinata. 

Harmi ettei ole kohdattu sen jälkeen. Mutta tiedän että toi pieni juttu oli hänelle varmasti tärkeä ja auttoi jaksamaan ainakin sen päivän loppuun.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 19:29"]

Niinpä, olisi ihan mahtavaa jos apua löytyisi. Auttaisin itsekkin mielelläni, joskus on niin pienestä kiinni pelastaa jonkun päivä tai vaikka koko kuukausi. Olen monesti ystävillekin sanonut että meille saa lapset tuoda jos haluaa pitää vaikka lepopäivän, käydä lenkillä tai vaikkapa siivota. Harmi kun asumme niin syrjässä että kaikilla on meille niin pitkä matka. 

hoitaisin mielelläni muitakin, ainakin hetken :) kokemusta on kolmesta omasta jousta yksi vielä vauva. 

Kerran olimme leikkipuistossa jossa oli äiti kolmen lapsen kanssa. Hän oli väsynyt, tuli puistoon että lapset saivat leikkiä ja pysyisi itse hereillä. Vauva nukkui vaunuissa. Yhdenänäkin hän muisti että kaupassa piti käydä ja oli ihan itkuun purskahtamaisillaan. Tarjosin apuani että voin katsoa lasten perään jos haluaa mennä kauppaan yksin. Ilomielin otti apuni vastaan, vaihdettiin puhelinnumerot ennen lähtöä. Isommat lapset leikki kivasti keskenään ja työntelin vaunuja ympäri leikkikeskusta. Puolen tunnin päästä äiti tuli niin helpottuneen näköisenä takaisin, halasi minua ja kertoi ettei noin helppoa kauppareissua ole ollut vuosiin. Vaiva oli minulle pieni, vain kysyminen oli hankalaa. Meillä oli mukava ilta siinä istua, juteltiin kauan ja hyssyttelin vauvaa sylissäni. lapset väsyi kivasti siinä temmeltäessä ja äiti oli iloinen kun tiesi että tänä iltana nukutaan eikä meinata. 

Harmi ettei ole kohdattu sen jälkeen. Mutta tiedän että toi pieni juttu oli hänelle varmasti tärkeä ja auttoi jaksamaan ainakin sen päivän loppuun.

[/quote]

Uskomatonta että kaltaisiasi ihmisiä on olemassa! Toivottavasti myös sinä saat osaksesi apua tai muuta hyvää! Kaikkea hyvää sinulle!

Yllätyitkö?

[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 19:29"]

Niinpä, olisi ihan mahtavaa jos apua löytyisi. Auttaisin itsekkin mielelläni, joskus on niin pienestä kiinni pelastaa jonkun päivä tai vaikka koko kuukausi. Olen monesti ystävillekin sanonut että meille saa lapset tuoda jos haluaa pitää vaikka lepopäivän, käydä lenkillä tai vaikkapa siivota. Harmi kun asumme niin syrjässä että kaikilla on meille niin pitkä matka. 

hoitaisin mielelläni muitakin, ainakin hetken :) kokemusta on kolmesta omasta jousta yksi vielä vauva. 

Kerran olimme leikkipuistossa jossa oli äiti kolmen lapsen kanssa. Hän oli väsynyt, tuli puistoon että lapset saivat leikkiä ja pysyisi itse hereillä. Vauva nukkui vaunuissa. Yhdenänäkin hän muisti että kaupassa piti käydä ja oli ihan itkuun purskahtamaisillaan. Tarjosin apuani että voin katsoa lasten perään jos haluaa mennä kauppaan yksin. Ilomielin otti apuni vastaan, vaihdettiin puhelinnumerot ennen lähtöä. Isommat lapset leikki kivasti keskenään ja työntelin vaunuja ympäri leikkikeskusta. Puolen tunnin päästä äiti tuli niin helpottuneen näköisenä takaisin, halasi minua ja kertoi ettei noin helppoa kauppareissua ole ollut vuosiin. Vaiva oli minulle pieni, vain kysyminen oli hankalaa. Meillä oli mukava ilta siinä istua, juteltiin kauan ja hyssyttelin vauvaa sylissäni. lapset väsyi kivasti siinä temmeltäessä ja äiti oli iloinen kun tiesi että tänä iltana nukutaan eikä meinata. 

Harmi ettei ole kohdattu sen jälkeen. Mutta tiedän että toi pieni juttu oli hänelle varmasti tärkeä ja auttoi jaksamaan ainakin sen päivän loppuun.

[/quote

Ihana ihminen oot

meillä auttoi keinutuoli, siinä istuin puolinukuksissa vauva sylissä ja keinuin, liikeessä kun piti koko ajan olla, ettei vauva olisi huutanut. Tai huusihan se siinä keinutuolissakin välillä, mutta se keinuminen jotenin rauhoitti minua itseänikin, ja siinä sai pitää silmät kiinni, mitä ei kävellessä voinut. 

Älä vaadi itseltäsi liikoja, ajattele että tärkeintä on kun vaan jaksat nyt viikolopun hoitaa vauvaa, muut asiat saa jäädä, tee niitä sitten kun saat apua vauvan hoitamiseen. Ja muista, että tämä vaikea aika on vain välivaihe, se menee kyllä enemmin tai myöhemmin ohi, elämä ei aina ole tällaista, nyt vaan pitää vielä jonkun aikaa jaksaa. 

Miksi ap on ilkeä meille ja ei enää vastaa, vaikka täällä on monta ihanaa kirjoittajaa!

[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 20:22"]

Miksi ap on ilkeä meille ja ei enää vastaa, vaikka täällä on monta ihanaa kirjoittajaa!

[/quote] No ehkä se vauva huutaa parhaillaan, ei taida joutaa!!

Joo, se pahinta, kun joku lupaa auttaa, mutta ei sitten pystykään. Jotenkin tavoitan ajatteluasi oman kokemukseni kautta. Kuopus olikin paljon helpompi vauva, kun hän nukkui perhepedissä ja paikallaan olevissa vaunuissa. Itse löysin apua ihan pienistä asioista.

Esikoinen vietti paljon aikaa kantoliinassa, siinä hän oli "sylissä" ja nukkui rauhallisesti parikin tuntia. Opin sitten itsekin ottamaan silloin tirsat sopivasti tyynuilla itseni puoli-isrtuvaan asentoon tuettuna. Myös vaunulenkilla kaveri nukkui, joten sitä harrastin paljon ja kai se liikunta ja luonto vähän mieltä eheytti. Osa hetkistä penkillä istuen oli ikimuistoisia ja toiset hieman itkuisempia, mutta eivätpä päässeet seinät kaatumaan niskaan.

keskipohjanmaaltakin tarjoan apua, jos täältäpäin vain olet. itselläni on viikonloppuna kotona vain yksi aikuinen tytär, joten kuka tahansa meistä (mieheni mukaanlukien, hän on kiltti ja luotettava ;) ) voisi auttaa vaikka useammankin tunnin ajan. lisäksi olen syyskuun puoliväliin asti kotona yksin viikot, joten aikaa olisi silloinkin.

toivottavasti löydät jostain apua.

Mä sanoisin että miksi et selviäisi? Vitutukseen ja harmitukseen ei kuole, se on fakta. Jos ei apua mistään saa niin sitten sen perään itkeminen kannattaa lopettaa ja tehdä olo niin mukavaksi kuin omin eväin pystyy. Jos muuta vaihtoehtoa ei ole niin näillä mennään, eikö? 

No, piti sinappikone kuitenkin tehdä?!!?

Puhu nyt vakavasti miehelle asiasta! Puhu kaikki tunteesi suoraan.

Vauva sitteriin ja suihkuun. Vauva kantoliinaan tai sitteriin ja kokkaamaan. Pikku lepo kun vauvan saa päiväunille, vaikka sitten viereen köllöttämään.

Väsymys on kauheeta mutta sen jaksaa kun on pakko.

No niin just, niin makaa kuin petaa! Olisit miettinyt ennen kuin hankit lapsen! Ja vielä klassikko: miksi hankit vauvan noin paskan miehen kanssa, joka ei yhtään auta? Mistä sä sen oikein löysit ja kotiin raahasit?

Eiks je?

[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 16:22"]

No, piti sinappikone kuitenkin tehdä?!!?

[/quote]

Niin, ajattele, joku on sutkin tehnyt ja tuollainen paskiainen susta tuli!

Niin siis itse suihkuun ja kokkaamaan ennen kun joku aivoapina taas tähänkin tarttuu.

Sinun pitää puhua miehellesi.  Hän on lapsen isä ja myös vastuussa hänestä.  Ei kukaan ihminen jaksa ilman unta ja mahdollisuutta hengähtää silloin tällöin, varsinkaan kun hoitaa vauvaa kaiket päivät.  Se on todella kuluttavaa puuhaa.  Tukiverkosto kannattaa hankkia niin, että pääsee välillä johonkin yksin ja vauvalle on luotettava hoitaja siksi aikaa.  Tsemppiä!  Toivottavasti sinulla on fiksu mies, joka ymmärtää oman hommansa vanhempana! 

Vauva sitteriin ja suihkuun! Tykkää lämpimästä vesihöyryä, avaa samalla sen nenän :) maitoallergiaan auttaa, kun juot kahvit kauramaidolla tuomalla suklaalla.

Minkä verran sitten saat nukutuksi yöllä? Vauva kai nukkuu päivälläkin jossain vaiheessa, nuku sinäkin samaan aikaan päikkärit ja jätä siivoushommat tekemättä tai tee pikasiivous/ siivoa pahimmat paikat. Ja puhu miehellesi asiasta, jos et sitä jo ole tehnyt. Kai hänkin nyt sen verran voi kotona olla, että ehdit edes suihkussa käydä...?

Millä paikkakunnalla ap asut?