Lue keskustelun säännöt.
Onpas minulla kivoja työKAVEREITA...
04.02.2006 |
Olen töissä suuressa konsernissa ja toisen yksikön neljä ihmistä ovat olleet minulle monta vuotta melko läheisiä. Aina olemme toisiamme auttaneet ja illanvietoissa viihtyneet yhdessä. Eilen tapasin heidät ravintolassamme ja puhuimme ruokaa hakiessa niitä näitä. Olin ensimmäisenä menossa ja valitsin tietenkin sellaisen pöydän, johon kaikki mahtuisimme.
Istuin alas ja odottelin muita. Ensimmäinen oli tulossa ja sanoi että XXXX on tuossa. Toinen supattikin (juuri se, jonka kanssa läheisimmät välit) että ei mennä, mennään tuonne toiselle puolelle. Muut sitten seurasivat häntä kuuliaisesti.
Tuli hieman halju olo siinä yksin isossa pöydässä istuessani. Mitä sitä kieltämään, tuli paha mieli. Tuli siihen sitten muita työkavereita samantien, mutta ei se loukkaantumisen tunnetta poistanut.
Enpä taida enää heidän kanssaan sosiaalisuutta harrastaa. Koen itseni todella petetyksi, vaikka kyse olikin näin pienestä jutusta.
En tiedä, onko tämä " supattaja" minulle kateellinen vai mistä on kyse. Hänellä avioero ja minulla tuore avioliitto. Hänellä ura alaspäin, minulla ylöspäin. Tuntuu aika oudolta.
En voi mitään, mutta olen edelleen hieman loukkaantunut. Paska fiilis. Ja ei siitä ole kauaa kun heidät kyläänkin pyysin. Vastakutsua ei ole tullut. Eikä enää tarvitsekaan.
Kommentit (4)
Mulle ainakin tulis paha mieli tollaisesta, tuohan on lapsellista käytöstä heidän puoleltaan. Koeta päästä siitä yli, ne ei ole sun arvoisia mikäli tuommoinen käytös jatkuu!
Mutta kakkoselle: mulla ainakin on tosi tosi hyviä työkavereita, joiden kanssa on mukava mennä vapaa-ajallakin. Jos kemiat pelaavat, niin miksi pitäisi erotella " työkaverit" ja " muut kaverit" ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mutta kakkoselle: mulla ainakin on tosi tosi hyviä työkavereita, joiden kanssa on mukava mennä vapaa-ajallakin. Jos kemiat pelaavat, niin miksi pitäisi erotella " työkaverit" ja " muut kaverit" ?
Mutta toki olisi mukavaa, jos töissäkin olisi tietyllä tasolla sosiaalinen verkosto kunnossa. Sekin on totta, että liikaa ei kannata kaveerata epäselvien tapausten kanssa.
Ymmärrän ja tiedostan riskin työkavereiden kanssa seurustelussa. Ja nyt ainakin huomaan, keneen ei voi luottaa. Jääkööt omaan arvoonsa. Kurjalta se silti tuntuu, ainako ovat minusta noin ajatelleet?
Oman pomon kanssa olemme melko läheisissä väleissä. Se on riski, tiedän. Mutta sen riskin pidän. Noita muita en enää.
ap
juhlia tai jotain palkkionjakotilaisuutta, kun karttelette seuraa? Ja sitten hymyilet oooooikein maireasti ja sanot, että et sä kyllä sellaista ansaitse, ainakaan iiiiiihan vielä.
Ensi kerralla, nouse ja mene väkisin sinne niiden pöytään. Oikein hiero suolaa niiden typerysten nahkaan :) ei ne sulle mitään voi.