Lue keskustelun säännöt.
Koiralle pennut, lapsiperheen omakotitalossa
21.05.2013 |
Meillä olisi ehkä tulevaisuudessa tilanne, jossa olisi mahdollista että oma koira saisi pennut ja ne syntyisivät meillä. Ajankohta olisi kesä ja on mahdollista järjestää ulkoilumahdollisuus koirille.
Meillä on kaksi koiraa itsellä joista toinen siis tämä mahdollinen tuleva koiraäiti, kaksi lasta päiväkoti- ja alakouluikäiset, pienehkö omakotitalo jossa kuitenkin joitakin mahdollisuuksia rajata nartulle ja pennuille tila/huone. Täälläkin varmasti on ihmisiä joilla on kokemusta koiranpentujen kasvattamisesta lapsiperheessä, joka omakohtaisesti tai sitten tuttavalla ollut. Kiinnostaisi kuulla millä tavalla pentujen tulo vaikuttaa lapsiperheen elämään? (Tuhoutuuko koko huusholli ja muuttuuko koti "koirakodiksi" :)?) Tokihan meillä nytkin kaksi koiraa jonkin verran näkyy taloudessa, enkä ole siisteysfriikki mutta en toisaalta haluaisi että talosta ja pihasta tulisi ihan navetta. Muuten olemme kaikki innoissamme pentuajatuksesta. Mitä vaatisi että saisi kodin pidettyä asuttavana niiden viikkojen ajan? Miten ihmiset yleensä järjestelee työnsä, pitääkö pennuilla olla koko ajan hoitaja (ihminen) paikalla vai onko tapana että käydään normaalisti töissä?
Koira on labradori, ja olemme sen ostaneet kennelistä jossa koiria oli vähän enemmän ja koirille oli varattu aika paljon omia tiloja, tarhoja jne, kuitenkin siis selvästi kotia oli varusteltu koiria silmällä pitäen eri tavalla kuin useimmissa tavallisissa kodeissa. Pentua etsiessä kun käytiin toisessakin pienemmässä kennelissä, oli siinä taloudessa ilmeisesti tyyli muutenkin vähän erilainen, ettei se sotkuisuus sinänsä välttämättä pennuista riippunut, mutta silloin jäi pentu sieltä ottamatta kun vaikutti niin epämääräiseltä. Nyt rupesin vain miettimään, että jospa sekin talous olisi ilman pentulaumaa ollut "normaalimpi"... Tuntuu kuitenkin, että kai niitä koiria on aina syntynyt kodeissakin ja tulleet hoidetuksi ihan siinä sivussa. Onko niin?
Kokemuksia siis, kiitos!
Kommentit (20)
Piti vielä lisätä, että tietenkin kotiolosuhteissakin voi pystyä luomaan pennuille "ärsykevajaan" ympäristön, joka vastaisi sitä koiratarhalla emän kanssa häkissä kasvamista. Koti voi olla hyvin rauhallinen, ei ehkä käy ketään, ei tapahdu mitään, ei mitään uusia juttuja tutkittavaksi, pennut on pelkästään pentuaitauksessa sanomalehtien päällä, ei käytetä pentuja ulkona, emo pelkästään koiranmallina ja sekin ehkä tyyppiä joka ei pennuistaan ole niin kiinnostunut... Sellaisesta kodista varmaan voi tulla myös uteliaasti ja luottavaisesti ympäristöönsä myöhemmin suhtautuvia pentuja, mutta luultavammin ehkä ei. Että siinä mielessä sosiaalistamisen tarvetta on hyvä arvioida, mutta ei ehkä tarvitse ajatella että jokaisen kasvattajan pitäisi hirveästi sosiaalistaa pentujaan. Joidenkin täytyy, toisilla olosuhteet on muutenkin otolliset.
19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä nro 19 kanssa. Ja tuossa videollahan oli lisäksi ideana se, että niitä pentuja alettiin jo hellävaraisesti opettamaan. Ei tarvitse odottaa sitä 8-viikon ikää, että voisi opettaa istumisen, seuraamisen yms. alkeet.
Ja videolla puhuttiin ajasta ennen 14-viikon ikää, eli alkaen sieltä kasvattajan kodista vielä ensimmäisiin viikkoihin uudessa kodissa, sen uuden kodinkin pitäisi siis muistaa miten tärkeää sosiaalistaminen on.
Esim. meidän oma koira tuli paikasta, jossa sai olla niin pihalla kuin sisällä ennen luovutusikää, matkusti autossa yms. Mutta vieraita ei juuri käynyt ja paikkakunta oli pieni sekä rauhallinen, ei autojen melua, ei ihmisiä kävelemässä jalkakäytävillä tai pihan vierestä yms. Senpä takia olikin sitten olikin pennulle aika jännittävää muuttaa meidän luokse kun ihmisiä näkyi ulkona kaikkialla ja paljon, meni autoja, pyöriä ja mopoja ohitse tiheään tahtiin jne. Onneksi heti pennun tultua alettiin näihin totuttelemaan, niin pian tämäkin oli normaalia. Mutta jos oltaisiin oltu se 8-14 viikon välinen aika vaikka kesämökillä, tai asuttu jossain korvessa, olisi myöhemmin ollut paljon vaikeampi totuttaa pentua kaupungin ääniin, vieraisiin ihmisiin ja kaikkeen muuhun hälinään.
Tämä ei oleprovo vaikka kolmessa ekassa lauseessa lukee miljoona kertaa mahdollisuus...
T: Aloittaja
Ai niin ja teemme kyllä yhteistyötä kyllä koiran kasvattajan kanssa ja saamme apua häneltä paljonkin, mutta luulen myös että hänellä on erittäin vahva rutiini kasvattaa pennut kuten voi ne siellä omassa kodissaan kasvattaa, ja kaipaisin kokemuksia sellaisilta, joilla ehkä on ollut vain yhdet pennut, omalla lemmikkikoiralla omassa kodissa. Miten paljon pennut sitoo tällaisessa tilanteessa ihmisiä? En haluaisi hössöttää, mutta luulen että hössöttämiseksi se vähän kuitenkin menee.
Ajan takaa sitä että vähän niin kuin suurperheen äidille uusi vauva ei paljonkaan elämää muuta, rasita eikä mikään vauvajuttu hätkäytä vaan hoituu rutiinilla, kun taas esikoisen saavalle ja sellaiselle joka ei vauvojen kanssa ole ennen ollut tekemissä, se vauva ja kaikki siihen liittyvä on uutta ja ihmeellistä ja voi tuntua ihan erilaiselta. Suurperheen äidiltä se esikoisen äiti saa tietenkin kullan arvoisia neuvoja, mutta maailmat ei kuitenkaan ihan kohtaa.
T: aloittaja. Nyt lopetan hössöttämisen ja menen lenkille, tulen kohta takaisin katsomaan jos olisi tullut vastauksia.
Moi. Totta kai onnistuu. Työtä ja rahanmenoa on sitten paljon enemmän kun voisi alkuun kuvitella. Meillä pennut ensin kylppärissä (lattialämmitys ja helppo pestä). Onneksi meillä on 2 kylppäriä eli yksi jää ihmisille. Aluksi pennut on vietävä nisälle 2 h välein, myös yöllä. Ekat viikot emo on pentujen luona 24/7 ja silloin emolla pitää olla täsyi rauha. Meillä pentuja pidettiin vanhempana vapaana täällä meidän kotona, että sosiaalistuvat kodin ääniin, lapsiin jne. Kamala siivohan siitä tulee, mutta kestettävä on, jatkuvaa siivoamista siis. Kun pennut alkavat syödä kiinteitän niin se siivoaminen vasta oikein alkaakin. Kannattaa sitten huomioida, että labradorilta vaaditaan lonkka, kyynärnivel kuvaukset ja silmäpeilaus. Pennuille eläionlääkärintarkistus ja 3 x madotus ja tämä kaikki maksaa. Meilläpennut juuti luovutettu ja ei kyllä ihan heti tule uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä. Pennut sitovat paljon ja synnytys voi olla rankka. Meillä meni eka viikko max 2 t yöunilla putkeen. Ihan kuin vauvan kanssa siis. Muistakaa myös, että nartulla tulisi olla näyttelystä ja taippareista tulokset ennen astutusta.
Kyllä niistä pennuista iloa on, mutta työtä sairaasti. Samoin kaikki eivät mene välttämättä heti kaupaksi eli voit odottaa, että niitävoi yksi tai kaksi pyöriä kotona pidempään.
Meillä on ollut pari kertaa pennut ihan tavallisessa kodissa. Ei siinä mitään ihmeempää ole. Jos kaikki pennut on terveitä ja vahvoja ja emällä terveet äidinvaistot, ei tarvitse hoitajaa työpäivien ajaksi, emä saa kyllä hoidettua. Mutta AINA pitää varautua siihen että jos käykin niin että emä ei vapaaehtoisesti pentujaan hoida tai jotkut pennut on sen verran heikkoja että tarvii apua että pääsee nisille eikä jää toisten "tallomiksi", niin sitten täytyy saada hoitaja sinne kotiin, ehkä jopa täyspäiväisesti. Valitettavasti nykyisin välillä esiintyy sellaisiakin emäkoiria joilla ei ole mitään vaistoja hoitaa pentujaan vaan ne täytyy siihen käytännössä pakottaa.
Ei minusta siisteys niin kovin suuri ongemla ole. Alkuun pennut on pentulaatikossa/aitauksessa, ja siellä voi jo alkaa opettaa ne käymään papereilla niin etteivät sitten myöhemmmin pissi ja kaki mihin sattuu. Laittaa vaan paperia aitauksen nukkumapaikasta kauempaan päähän, niin koirat käy siellä aika lailla luonnostaan, ja sitten ne alkavat assosioida paperin tarpeiden tekoon. Meillä koirat saa, sitten kun jo hyvin liikkuvat, olla vapaana koko talossa, ja silloin kun on pentuja laitetaan vaaan papereita joka huoneeseen sinne tänne. Ei me olla mattojakaan poistettu tai mitään, ja harvoin niille vahinkoja tulee. Meillä kun kävi pentujen katsojia, ihmettelivät miten on niin siistiä, vaikka ei kyllä mitenkään erityisesti siivousintoiltu varsinkaan kun on pennut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 10:40"]
Meillä on ollut pari kertaa pennut ihan tavallisessa kodissa. Ei siinä mitään ihmeempää ole. Jos kaikki pennut on terveitä ja vahvoja ja emällä terveet äidinvaistot, ei tarvitse hoitajaa työpäivien ajaksi, emä saa kyllä hoidettua. Mutta AINA pitää varautua siihen että jos käykin niin että emä ei vapaaehtoisesti pentujaan hoida tai jotkut pennut on sen verran heikkoja että tarvii apua että pääsee nisille eikä jää toisten "tallomiksi", niin sitten täytyy saada hoitaja sinne kotiin, ehkä jopa täyspäiväisesti. Valitettavasti nykyisin välillä esiintyy sellaisiakin emäkoiria joilla ei ole mitään vaistoja hoitaa pentujaan vaan ne täytyy siihen käytännössä pakottaa.
Ei minusta siisteys niin kovin suuri ongemla ole. Alkuun pennut on pentulaatikossa/aitauksessa, ja siellä voi jo alkaa opettaa ne käymään papereilla niin etteivät sitten myöhemmmin pissi ja kaki mihin sattuu. Laittaa vaan paperia aitauksen nukkumapaikasta kauempaan päähän, niin koirat käy siellä aika lailla luonnostaan, ja sitten ne alkavat assosioida paperin tarpeiden tekoon. Meillä koirat saa, sitten kun jo hyvin liikkuvat, olla vapaana koko talossa, ja silloin kun on pentuja laitetaan vaaan papereita joka huoneeseen sinne tänne. Ei me olla mattojakaan poistettu tai mitään, ja harvoin niille vahinkoja tulee. Meillä kun kävi pentujen katsojia, ihmettelivät miten on niin siistiä, vaikka ei kyllä mitenkään erityisesti siivousintoiltu varsinkaan kun on pennut...
[/quote]
No meillä meni kyllä kaikki matot pesuun (vaikka papereita joka puolelle)...
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 10:36"]
Jatkan vielä. Pennut sitovat paljon ja synnytys voi olla rankka. Meillä meni eka viikko max 2 t yöunilla putkeen. Ihan kuin vauvan kanssa siis. Muistakaa myös, että nartulla tulisi olla näyttelystä ja taippareista tulokset ennen astutusta.
Kyllä niistä pennuista iloa on, mutta työtä sairaasti. Samoin kaikki eivät mene välttämättä heti kaupaksi eli voit odottaa, että niitävoi yksi tai kaksi pyöriä kotona pidempään.
[/quote]
Tuo tosiaan voi vaihdella paljon. Esim. meillä taas on ollut synnytykset hyvin helppoja, emä on hoitanut kaiken itse, ja ei ol eihmisen tarvinnut ollenkaan valvoa pentujen takia. Emä on halunnut hoitaa pentunsa itsekseen rauhassa ja on saanut sen tehdä koska on hyvin hoitanut. Ihmisen hössötys siinä ympärillä olisi ollut pelkkä häiriö. Mutta tosiaan on niitäkin tapauksia jossa emä jopa hylkii pentujaan ja ihminen saa olla pakottamassa sitä imetykselle tai hoitaa emän homman saada pennut kakkaamaan peppuja pyyhkimällä jos emä ei itse tee (yleensähän kun pennut on ihan pieniä emä stimuloi kakkaamista nuolemalla ja lisäksi syö tulleet kakat).
Meillä ei tosiaan ole ollut mitnekään sairaasti työtä pennuista, siinä ne on sivussa menneet. Ja kun rotu on vielä suosittu ja pentujen hinta pitkälti yli tonnin niin on rahallisestikin komeasti voiton puolelle jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kanssa emo hoiti tosi hienosti, mutta pennut tulivat maailmaan keisarinleikkauksella ("koirien hätäsektio") ja se toi tietysti lisätyötä emon haavanhoidon myötä. Onneksi emo oli muuten niin mahtava hoitamaan, että siihen ei tarvinnut puuttua. Kannattaa aina henkisesti varautua siihen, että jotain voi aina käydä.
Kiitos vastauksista! Tässä meidän tapauksessa ehkä vähän tuntuu hurjalta myös tuo koiran koko ja labbisten aika isot pentueet. Luovutusikäisenä oma koira tuntui niin pieneltä ja ihan vauvalta, mutta jos niitä kymmenkunta vaikka kahdeksan tuleekin, niin onhan siinä vilinää kun luovutusikä lähestyy... Meidän toinen koira (aikuisena tullut) on pienempi ja saa yleensä muutaman pennun pentueita, ja jos sen kokoisesta koirasta olisi kyse niin ei epäilyttäisi paljonkaan.
Kylppäriä ei ole mahdollista kokonaan rauhoittaa koiralle, kodinhoitohuone olisi hyvä muuten, laattalattia, viemärit, ovi ulos, mutta siellähän joutuu tuota pyykkihuoltoa tekemään ja äänekkäitä koneita käyttämään. Ainoa mahdollinen pentulaatikon paikka olisi siinä pesukoneiden edessä oikeastaan. Ehkä pentumispaikka voisi olla sitten työhuone raivattuna ja vaikka pentujen kasvaessa siirtää niitä enemmän tuonne khh-kylpyhuoneakselille ainakin yksinolojen ajaksi... Kai te muutkin olette joutuneet jotenkin pentujen tilaa sisälläkin ajoittain rajoittamaan?
Toivoisin minäkin todella että emä hoitaisi pennut itse, en ihan ajatellut että pikkupentuja voi joutua nostelemaan tissille ja valvomaan, jos ovat terveitä. Sen tiesin että jos tulee komplikaatioita, niin voi työmäärä muuttua suurestikin ja vaatia tosiaan sitä jatkuvaa hoitoa. Täytyykin miettiä vielä, jos se on ihan normaalia että sekä elämän alkutaipaleelta että varmaankin sitten pentujen aktiivisuuden kasvaessa edelleen, hoitomäärät on noin suuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yhdellä kaverilla on koiria, jonkinlainen kasvattaja koska pentueita kuitenkin ehkä yksi vuodessa, ja en kyllä enää mene sinne pentujen aikaan ainakaan jos ei voida olla ulkona. Musta se HAJU on vaan niin karmea, yök. Kerran satuttiin nimittäin olemaan yökylässä siellä, kiitos tietenkin hänelle vieraanvaraisuudesta mutta herranjestas sitä siivoa! Ja ne pennut itsekin haisee, kaveri sitten itse ihastelee ja nuuhkuttelee pentujen TUOKSUA. Ehkä sille kauheelle hajulle sitten tottuu. Kaverilla ei onneksi ole lapsia.
En tiedä mutta jos noin tiiviisti perheen aikuisten harrastus vie aikaa usean kuukauden ajan, niin miten on perheen lasten laita? Siitä kai tässä aloittaja kysyi myös, mahtaako olla lapsille aikaa lainkaan? Yövalvomiset erityisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 11:38"]
Kiitos vastauksista! Tässä meidän tapauksessa ehkä vähän tuntuu hurjalta myös tuo koiran koko ja labbisten aika isot pentueet. Luovutusikäisenä oma koira tuntui niin pieneltä ja ihan vauvalta, mutta jos niitä kymmenkunta vaikka kahdeksan tuleekin, niin onhan siinä vilinää kun luovutusikä lähestyy... Meidän toinen koira (aikuisena tullut) on pienempi ja saa yleensä muutaman pennun pentueita, ja jos sen kokoisesta koirasta olisi kyse niin ei epäilyttäisi paljonkaan.
Kylppäriä ei ole mahdollista kokonaan rauhoittaa koiralle, kodinhoitohuone olisi hyvä muuten, laattalattia, viemärit, ovi ulos, mutta siellähän joutuu tuota pyykkihuoltoa tekemään ja äänekkäitä koneita käyttämään. Ainoa mahdollinen pentulaatikon paikka olisi siinä pesukoneiden edessä oikeastaan. Ehkä pentumispaikka voisi olla sitten työhuone raivattuna ja vaikka pentujen kasvaessa siirtää niitä enemmän tuonne khh-kylpyhuoneakselille ainakin yksinolojen ajaksi... Kai te muutkin olette joutuneet jotenkin pentujen tilaa sisälläkin ajoittain rajoittamaan?
Toivoisin minäkin todella että emä hoitaisi pennut itse, en ihan ajatellut että pikkupentuja voi joutua nostelemaan tissille ja valvomaan, jos ovat terveitä. Sen tiesin että jos tulee komplikaatioita, niin voi työmäärä muuttua suurestikin ja vaatia tosiaan sitä jatkuvaa hoitoa. Täytyykin miettiä vielä, jos se on ihan normaalia että sekä elämän alkutaipaleelta että varmaankin sitten pentujen aktiivisuuden kasvaessa edelleen, hoitomäärät on noin suuria.
[/quote]
Olen no 4 ja 5 ja labradoreja meilläkin. Onneksiemot yleensä hyviä, mutaa vilinä aikamoista viikoilla 5-8.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 11:38"]
Kylppäriä ei ole mahdollista kokonaan rauhoittaa koiralle, kodinhoitohuone olisi hyvä muuten, laattalattia, viemärit, ovi ulos, mutta siellähän joutuu tuota pyykkihuoltoa tekemään ja äänekkäitä koneita käyttämään. Ainoa mahdollinen pentulaatikon paikka olisi siinä pesukoneiden edessä oikeastaan. Ehkä pentumispaikka voisi olla sitten työhuone raivattuna ja vaikka pentujen kasvaessa siirtää niitä enemmän tuonne khh-kylpyhuoneakselille ainakin yksinolojen ajaksi... Kai te muutkin olette joutuneet jotenkin pentujen tilaa sisälläkin ajoittain rajoittamaan?
[/quote]
Minä en ole rajoittanut ollenkaan. Alkuun on olleet pentulaatikossa, mutta sitten kun on niin isoja että pääsevät itse noin 10 cm reunan yli (yhdellä reunalla pentulaatikkoa on sellainen matalampi kohta josta koirien on helppo kulkea yli) saavat olla missä ovat. Jos olisi rappusia talossa niin pääsyn rappuihin estäisin onnettomuusvaaran takia. Ja kesäpennut on saaneet ulkonakin aidatussa pihassa olla paljon.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 11:44"]
Mun yhdellä kaverilla on koiria, jonkinlainen kasvattaja koska pentueita kuitenkin ehkä yksi vuodessa, ja en kyllä enää mene sinne pentujen aikaan ainakaan jos ei voida olla ulkona. Musta se HAJU on vaan niin karmea, yök. Kerran satuttiin nimittäin olemaan yökylässä siellä, kiitos tietenkin hänelle vieraanvaraisuudesta mutta herranjestas sitä siivoa! Ja ne pennut itsekin haisee, kaveri sitten itse ihastelee ja nuuhkuttelee pentujen TUOKSUA. Ehkä sille kauheelle hajulle sitten tottuu. Kaverilla ei onneksi ole lapsia.
[/quote]
Pennuista lähinnä lähtee voimakkaimpana vähän imelä emänmaidon haju, joka toki on joidenkin nokkaan epämiellyttävä. Mutta jos muuten paikat pidetään siistinä niin ei kasvattajan kotona kuulu kusen ja paskan esimerkiksi haista vaikka pentue talossa olisikin.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 11:44"]
En tiedä mutta jos noin tiiviisti perheen aikuisten harrastus vie aikaa usean kuukauden ajan, niin miten on perheen lasten laita? Siitä kai tässä aloittaja kysyi myös, mahtaako olla lapsille aikaa lainkaan? Yövalvomiset erityisesti.[/quote]
Meillä on ollut pentueita kun ihmislapsetkin on ollut ihan pieniä. Kyllä on saatu hoidettua kunnialla niin koirat kuin lapsetkin aina. Onhan meitä 2 aikuista, ja meillä ei kyllä ole mitään yövalvomisia juuri koirapentueet vaatineet kuin yksittäistapauksissa (esim. eräs emä sai kalkkikrampin synnytyksen jälkeen). Vilinää pennut kyllä sitten liikkumaan alkaeessaan taloon tuottaa mutta ei valtavasti työtä.
Joo kyllä meilläkin lapset ovat ihan hienosti hoituneet. Vähän outo kysymys suoraan sanoen. Hoituuhan ne lapset maalaistaloissakin joissa on esim.lehmiä tai lampaita. Kyllä nekin on siellä ihan 24/7.
Työtähän se teettää, mutta niin
Tässä ap:lle videovinkki pentujen kasvatuksesta:
Arvostaisin todella paljon kasvattajaa/pentujen hoitajaa, joka jaksaisi nähdä saman vaivan. Pennut saisivat niin paljon paremmat lähtökohdat elämälle ja uudessa kodissa olisi helppo jatkaa pennun kanssa elämään tutustumista ja kouluttamista.
Tuolla on jo taidettu mainita sosiaalistaminen ja totuttaminen erilaisiin ääniin, ihmisiin yms. Tätä ei voi liikaa korostaa, ja vielä lisäksi mainita, että se sosiaalistaminen ei tarkoita vain pentujen viemistä eri tilanteisiin ja paikkoihin. Niistä tilanteista ja paikoista tulisi saada myönteisiä kokemuksia, muuten voi käydä jopa päinvastoin ja pentu alkaa pelkämään jotain tiettyjä tilanteita tai asioita. Pennun luonteestahan tämä riippuu, mutta ei tee rohkeammallekaan pahaa se, että asioista tehdään vieläkin mukavampia. Ja ne arat pennut taas todella tarvitsevat niitä hyviä kokemuksia niille sopivalla tahdilla. Eli mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä erilaisissa vaatteissa jne., erilaisissa paikoissa, tuttuja ja rokotettuja, ystävällisiä koiria, ääniä, makuja, hajuja yms. pennulle sopivalla tavalla sekä tahdilla.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 14:36"]
Tässä ap:lle videovinkki pentujen kasvatuksesta:
Arvostaisin todella paljon kasvattajaa/pentujen hoitajaa, joka jaksaisi nähdä saman vaivan. Pennut saisivat niin paljon paremmat lähtökohdat elämälle ja uudessa kodissa olisi helppo jatkaa pennun kanssa elämään tutustumista ja kouluttamista.
Tuolla on jo taidettu mainita sosiaalistaminen ja totuttaminen erilaisiin ääniin, ihmisiin yms. Tätä ei voi liikaa korostaa, ja vielä lisäksi mainita, että se sosiaalistaminen ei tarkoita vain pentujen viemistä eri tilanteisiin ja paikkoihin. Niistä tilanteista ja paikoista tulisi saada myönteisiä kokemuksia, muuten voi käydä jopa päinvastoin ja pentu alkaa pelkämään jotain tiettyjä tilanteita tai asioita. Pennun luonteestahan tämä riippuu, mutta ei tee rohkeammallekaan pahaa se, että asioista tehdään vieläkin mukavampia. Ja ne arat pennut taas todella tarvitsevat niitä hyviä kokemuksia niille sopivalla tahdilla. Eli mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä erilaisissa vaatteissa jne., erilaisissa paikoissa, tuttuja ja rokotettuja, ystävällisiä koiria, ääniä, makuja, hajuja yms. pennulle sopivalla tavalla sekä tahdilla.
[/quote]
Minusta taas alle luovutusikäisiä ei tarvitse tuolla tavalla vielä totuttaa kaikenlaiseen. Niiden luonnollinen ympäristö on kotilauma ja "kotipesän" ympäristö. Riittää ihan että näkee pennunkatsojia siinä vähän, pääsee omaan pihaan. Liian varhainen totuttaminen ärsykkeisiin voi tosiaan johtaa jopa huonoon lopputulokseen arkuuteen taipuvaisilla luonteilla, ja ne rohkeat taas ovat rohkeita teit niin tai näin.
Itse en ole ikinä arkaa pentua saanut aikaan, vaikka en sosiaalista ollenkaan. Mutta mun koirat on rohkealuonteisia terrierejä - kyllä se perinnöllistä pääosin on mitä niistä tulee. Ja kun muutin 6 vuotta sitten Helsinkiin maalta täysin kaupunkiin tottumattomien koirieni kanssa, ei sitten minkäänlaista ongelmaa kerrostalossa asumisesta, liikenteestä, ihmispaljoudesta tai mistään.
Ehkä tuossa videolla saattaa olla kyse siitäkin, että puhutaan shelter-koirista, jolloin pennut ilmeisesti kasvaa siellä kennelolosuhteissa. Saattaa olla että ilman järjestelyä pennut olisivat helposti emänsä kanssa siinä omassa häkissään, päivittäin vähän käsitellään mutta ei muuta. Ei ollut myöskään puhetta tai videokuvaa ulkoilusta, joten pentuja ei välttämättä käytetä ulkona lainkaan. Saattaa olla että tuollaisissa olosuhteissa pelkäävät erilaisia tauteja sen verran (eikä välttämättä se ole ylihuolehtimista, tautitilanne voi olla ko maassa eri kuin täällä kotimaassa, erityisesti koiratarhalla), että pennut pidetään "steriilisti" sisällä. Jolloinka välttämättä sellaisessa tapauksessa jossa pennut kasvaa kotona, niitä käsitellään paljon, ne elävät siinä perheen keskellä, tapaavat perheen muita koiria, käyvät ulkona, on tarjolla useanlaista alustaa, lelua jne. ihan luonnostaan, tarvitsekaan erikseen alkaa tuollaista kaikkea järjestää. Tuskin siitä haittaakaan on, kunhan pentujen turvallisuus ja riittävä lepo järjestyy myös.