Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerronko lapsille totuuden äitistä?
21.05.2013 |
Tahtoisin kuulla naisten ja äitien mielipiteitä miten toimisin tässä tilanteessa. Vaimo jätti mut ja lapset jotka on 3 vuotta ja 5 vuotta, ja lähti toisen miehen matkaan. Ovat muuttamassa miehen kotimaahan Argentiinaan piakkoin.
Nainen sanoo, ei aio koskaan palata eikä halua tietää mitään musta tai lapsista. Hän pyytää että kerron lapsille hänen kuolleen. Keksi jopa tarinan auto-onnettomuudesta.
Mitä mun pitäisi teidän mielestä tehdä? Onko lapsille parempi että luulevat äitin kuolleen vai että tietävät totuuden? Kumpi aiheuttaa vähempi tuskaa ja hylätyksi tulemisen tunnetta? Ikävöikö lapsi enemmän kuollutta vai pois lähtenyttä äitiä?
Olen ihan pulassa, en tiedä mitä sanoa. Vaimo on lähiaikoina ollut usein öitäkin poissa kotoa, sitten taas kotona, nyt ei aio enää tulla. Lapset ovat alkaneet kysellä, missä äiti on silloin kun on poissa.
Menen ensi viikolla neuvolaan puhumaan tästä, mutta kuulisin mieluusti myös teidän mielipiteitä. Kiitos.
Kommentit (41)
Kerro totuus: äiti muuttaa kauas ulkomaille. Jerri myös, että et tiedä, tuleeko äiti takaisin Suomeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hups! Sormet väärillä näppäimillä. Jerri = kerro.
Jep, älä tosiaan valehtele että on kuollut.
Kerrot vain, että äidin piti lähteä kauas ulkomaille.
En tahdo että lapset muistavat äitiä pahalla, on kuitenkin ainut äiti joka heillä on. Jos kerron totuuden, lapset varmasti joskus alkavat kantamaan kaunaa, ovat katkeria? Ehkä kuollutta äitiä muistetaan enempi lämmöllä, ei ole vihaa tai katkeruutta.
Pelkään silti että jos vaimo päättää tulla takaisin, lapset saavat tietää että valehtelin heille, se ei ole hyvä asia mun ja lasten väleille. En itse jää kaipaamaan naista, hän ei ole mun ja lasten arvoinen, olen vain surullinen lasten tähden että menettävät äitinsä. Siksi mietin mikä on heille vähiten tuskallinen ratkaisu.
- Ensimmäisen tekstin kirjoittaja-
Kerro heille totuus, mutta älä hauku lasten äitiä tai anna heille sitä kuvaa, että äitinsä ei heitä rakastaisi.
Kerro lempeästi, että äiti lähtee kauas ulkomaille töihin/lomalle, eikä voi olla yhteydessä, mutta ajattelee heitä aina ja ikuisesti. Muistelkaa kauniita asioita ja kirjoittakaa vaikka kirjeitä ja äitienpäiväkortteja yms, jotka aina 'lähetätte' sinne missä äiti on.
Lapsille on tärkeää tietää, että heidän vanhempansa välittävät. Älä ikinä anna heille sellaista kuvaa, että äiti ei rakasta tai välitä. Vaikka kuinka tekisi mieli ja suututtaisi. Jos lapset ajattelevat näin, tämä tulee nakertamaan heidän minäkuvaa ja itsetuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Äiti lähti pois, mutta rakastaa teitä aivan hirveästi."
:-)
Sinä et ole vastuussa lasten äidin toiminnasta, joten älä suojele häntä valehtelemalla hänen puolestaan. Todennäköisesti hän tulee vielä jossain kohtaa elämässään katumapäälle ja ottaa yhteyttä lapsiinsa ja siinä kohtaa lasten luottamus SINUUN menee, jos olet kertonut epätotuuksia. Vain heidän äitinsä ansaitsee luottamuksen menetyksen.
Perheneuvolasta saat varmaan ammattimaisia ohjeita siihen mitä sinun kannattaa lapsille sanoa. He ovat nyt vielä pieniä ymmärtämään, joten ympäripyöreät vastaukset riittävät, mutta vuosien varrella he haluavat ja heidän tuleekin saada lisää tietoa siitä mitä tapahtui. Tuskalta et pysty heitä säästämään valehtelemalla heidän äitinsä puolesta, mutta muista että sinä et ole vastuussa. Tuskan aiheuttaa heidän äitinsä etkä sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tarinan äiti todella olisi halunnut kadota, se olisi pakannut kampsunsa ja häipynyt jälkiä jättämättä - poliisi olisi pyynnöstä ehkä selvittänyt olinpaikan, mutta nainen olisi voinut kieltää olinpaikan paljastamisen. Tuskin tarinan äiti on suvuton ja ystävätön täysorpo, jota ei jää kaipaamaan muut kuin mies ja muksut. Kuulostaa 80-luvun romaanin juonelta.
Ja kyllä, olen kyyninen ja ilkeä ja kaikkea mitä haluatkaan minusta kuvitella.
Jos tarinan äiti todella olisi halunnut kadota, se olisi pakannut kampsunsa ja häipynyt jälkiä jättämättä - poliisi olisi pyynnöstä ehkä selvittänyt olinpaikan, mutta nainen olisi voinut kieltää olinpaikan paljastamisen. Tuskin tarinan äiti on suvuton ja ystävätön täysorpo, jota ei jää kaipaamaan muut kuin mies ja muksut. Kuulostaa 80-luvun romaanin juonelta.
Ja kyllä, olen kyyninen ja ilkeä ja kaikkea mitä haluatkaan minusta kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 02:03"]
Jos tarinan äiti todella olisi halunnut kadota, se olisi pakannut kampsunsa ja häipynyt jälkiä jättämättä - poliisi olisi pyynnöstä ehkä selvittänyt olinpaikan, mutta nainen olisi voinut kieltää olinpaikan paljastamisen. Tuskin tarinan äiti on suvuton ja ystävätön täysorpo, jota ei jää kaipaamaan muut kuin mies ja muksut. Kuulostaa 80-luvun romaanin juonelta.
Ja kyllä, olen kyyninen ja ilkeä ja kaikkea mitä haluatkaan minusta kuvitella.
[/quote]
Ajatella, ei voi tietenkåään olla äitiä joka jättäisi lapsensa?
Kerro heille, että äiti on kotoisin Porvoosta. Se lohduttaa heitä vielä aikuisiälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 02:26"]
Kerro heille, että äiti on kotoisin Porvoosta. Se lohduttaa heitä vielä aikuisiälläkin.
[/quote]
En ymmärrä tätä vastausta, mitä tarkoitat tällä?
- Ensimmäinen kirjoittaja-
Kiitos teille jotka olette esittäneet mielipiteitä. Luulen että en valehtele lapsille. Pitää nyt vain miettiä mitä heille kerron, miten asian sanon. Ovat pieniä vielä, eivät voi ymmärtää tätä. Ehkä saan neuvolasta ohjeita. Hyvää yötä teille ja kiitos.
-Ensimmäinen kirjoittaja-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieluummin vihaahat ja katkeroituvat äitiään kohtaan kuin sua, kun ei ne porvoon nartut kadoksissa suostu pysymään lopun ikäänsä. Jorge vetää turpiin kuitenkin jossain vaiheessa ja sitten lippu laiva takaisin porvoolaisen isän syliin. ups.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 02:22"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 02:03"]
Jos tarinan äiti todella olisi halunnut kadota, se olisi pakannut kampsunsa ja häipynyt jälkiä jättämättä - poliisi olisi pyynnöstä ehkä selvittänyt olinpaikan, mutta nainen olisi voinut kieltää olinpaikan paljastamisen. Tuskin tarinan äiti on suvuton ja ystävätön täysorpo, jota ei jää kaipaamaan muut kuin mies ja muksut. Kuulostaa 80-luvun romaanin juonelta.
[/quote]
Ajatella, ei voi tietenkåään olla äitiä joka jättäisi lapsensa?
[/quote]
Totta kai voi olla, mutta aikamoinen sattuma pitäisi olla, että tällä samalla naisella ei olisi yhtään sukulaista, kaveria tai tuttavaa, jotka ihmettelisivät naisen katoamista ja joilta lapset saisivat kuulla äidistään. Että nainen olisi ystävätön täysorpo, joka meni kehenkään tutustumatta naimisiin, sai kaksi lasta ja päättikin, että heippa. Totta kai se on mahdollista, muttei kovinkaan todennäköistä.
Kerro että äiti lähti pois. Älä ala sepittää mitään kuolemastooreja.
Valehtelu on kaikkein pahinta. Joskus totuus satuttaa, mutta ole sinä vahva heidän vuokseen. Jaksamista.
Älä valehtele. Kerrot että äiti muuttaa ulkomaille. Jos äiti joskus ottaakin yhteyttä tai lapset saavat tietää totuuden he syyttävä sinua valehtelusta ja äidistä eristämisestä.
Jos tämä on totta, sanoisin, että älä valehtele, mutta älä myöskään hauku äitiä. Keskity teidän elämänne rakentamiseen uusiksi. Äiti huolehtikoon omat sotkunsa.
Alue: Aihe vapaa
No ainakaan ei kannata valehdella äidin kuolleen. Jossain vaiheessa lapset takuulla saavat selville, että äiti ei olekaan kuollut, ja aihe on suvuissanne iso tabu ja takuulla pilaa lasten mielenterveyden. Ja kun lapset saavat tietää että olet valehdellut noin merkittävässä asiassa, eivät he kykene enää luottamaan edes sinuun, jolloin heillä ei ole ketään kehen luottaa. Luultavasti sinun ja lasten välit kolhiintuvat niin, että niitä on vaikea ellei mahdoton enää korjata.
Toivottavasti tämä on provo, kirjoitustyyli ainakin antaisi siitä viitteitä. Ehdottomasti kannattaa olla yhteydessä neuvolapsykologiin, jos tarina on totta.