Mä niin kadehdin vapaaehtoisesti lapsettomia.
Kommentit (75)
Mä en! Olis kamalaa, jos ei olis lasta!
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 10:33"]
Kukas vela siellä nyt pönkittää.
[/quote]
Mulla on kyllä lapsi ja elämä yhtä taistelua siksi olisikin ihanaa olla vela.
Se on niin käsittämättömän ihmeellistä, että me ihmiset olemme erilaisia ja haluamme eri asioita. vaikka provohan tämä on.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 10:41"]
Se on niin käsittämättömän ihmeellistä, että me ihmiset olemme erilaisia ja haluamme eri asioita. vaikka provohan tämä on.
[/quote]
Ei ole provo lapsi oli enemmän miehen toive itse taas en niin lapsista välitä.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 10:41"]
Se on niin käsittämättömän ihmeellistä, että me ihmiset olemme erilaisia ja haluamme eri asioita. vaikka provohan tämä on.
[/quote]
Ei ole provo lapsi oli enemmän miehen toive itse taas en niin lapsista välitä.
[/quote]
no mikä nyt sitten kiikastaa, eikö mies kanna vastuuta ? (5)
Yleensä ihmiset taitaa kuitenkin totuttautua siihen päätökseen, minkä ovat tehneet. Mitä sitä muutakaan lapsen saanut ihminen voi?
No kyllä mäkin kadehtisin omaa elämääni. Ulkopuolinen näkee siinä varmasti paljon hyviä puolia: kiva kahden aikuisen asunto, ulkomaanmatkoja kolmesta neljään kertaan vuodessa, vilkas sosiaalinen elämä, luja parisuhde, yllin kyllin omaa aikaa ja hyvin vähän vakavia huolia. Tämä on kuitenkin vain pintaa. Ei ole mitenkään sanottu, että onneton ihminen muuttuisi äkkiä onnelliseksi, jos hänet sijoitettaisiin minun elämäntilanteeseeni. Kyllä elämän täytyy olla ennen kaikkea oman näköistä, jotta siitä voi nauttia. Siksi kadehtiminen ei kannata.
Minä en kadehdi veloja, mutta onnellisia suurensuurien perheiden äitejä kadehdin.
Itse sain vain 9 lasta. :(
Miehelle päävastuu, jos hän on lapsen halunnut. Voithan erota ja mies lähihuoltajaksi.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 12:51"]
Miehelle päävastuu, jos hän on lapsen halunnut. Voithan erota ja mies lähihuoltajaksi.
[/quote]
Mun kaveri teki näin.
Se on ihan uskomatonta, miten paljon ihmiset puhuvatkaan tuossa tilanteessa. On huono äiti, huono ihminen, kylmä ihminen, kylmä äiti, mt-potilas jne. Lisäksi vieraatkin ihmiset, jotka tietävät tuosta ottavat oikeudekseen kommentoida asiaa todella ala-arvoisesti.
Kaveri tuli siis vahingossa raskaaksi (kyllä, kierukkakin voi pettää), olisi tehnyt abortin, mutta mies halusi pitää lapsen. Sopivat jo tuolloin, että jos ikinä eroavat, niin miehestä tulee lähivanhempi. Kaveri jaksoi siihen, kun lapsi oli 3-vuotias, mutta sitten erosivat ja nykyään tapaa lastaan parina päivänä viikosta.
Kaikki ovat onnellisia. Kaverikin rakastaa lastaan, ei vain kestä olla kokoaikaisesti läsnäoleva äiti.
Ulkopuoliset eivät vaan osaa olla tuomitsematta huolimatta siitä, että etäisä saisi kehuja, jos tapaisi lastaan noin paljon.
Eli kyllä on naisia, jotka oikeasti kadehtivat veloja vaikka heillä lapsi onkin ;-)
Me olemme yrittäneet jo lähes vuoden ja alussa tuntunut paha olo alkaa helpottaa. Nyt olen alkanut totuttautua ajatukseen, että ei sitä raskautta ehkä koskaan tulekaan ja alkanut luomaan muita unelmia. Lenkkeillessä kuljen hienojen kotitalojen ohi ja mietin, että tuohon minä aion pyrkiä. Haen ensi vuonna yliopistoon ja suoritan kovalla työllä akateemisen tutkinnon ja pääsen duunarihommista parempiin töihin.
Tulevaisuudessa töihinkin olisi kiva mennä (ainakin kivempi kuin nyt...) ja siitä saisi paremman palkan, niin voisi hankkia sen unelmien kodin. Jäisi rahaa matkusteluunkin.
Miehenkin kanssa on mukavaa ja meillä on todella hyvä parisuhde, on ollut kriisejä, mutta hyvin ollaan selvitty ja suhde on lujittunut. Seksikin on ihan mukavaa kun ei tarvitse ehkäisyä miettiä.
On oikeastaan ihan mukavaa. Olen varmaan sitten jonkun mamman mielestä ihan hirveä, mutta olen saanut jotenkin sammutettua sen sisäisen lisääntymisvaiston ja alkanut miettimään asioita järjellä. Jopa niin järjellä, että välillä mietin että olenko sitä lasta oikeasti koskaan halunnutkaan, vai onko se ollut vain biologisen lisääntymisvaiston aiheuttamaa ajatusta.
Jos olisin tullut raskaaksi, niin ehkä olisin samassa tilanteessa kuin aloittaja. Ja siinä tilanteessa on varmasti moni nainen, eli on haluttu lasta, mutta ei sitten kuitenkaan.
No ei todellakaan kannata kadehtia ketään eikä mitään, vaan tehdä itse omat elämänvalinnat itseään rehellisesti kuunnellen. T. vela-nainen
Meillä on 3 lasta ja matkustellaan, harrastetaan, tavataan ystäviä ja elämä on kaikinpuolin todella mielekästä. Onneksi saimme lapsia ja onneksi elämä on kunnossa niin, ettei tarvitse karsia mitään pois. En haluaisi olla kukaan muu.
Väsymyksen hetkellä sitä tulee mietittyä kaikenlaista, mutta nyt lasten kasvettua isommaksi, olen niin tyytyväinen, että meillä on 5 ihanaa lasta ja teemme yhdessä tosi paljon asioita! On niin mahtava suunnitella nyt esim. kesälomaa. Yhdessä mietimme ja suunnittelemme minne menemme, mitä teemme jne...
Eikö se niin mene, että ihminen halajaa aina sitä, mitä itsellä ei ole?
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:05"]
Jopa niin järjellä, että välillä mietin että olenko sitä lasta oikeasti koskaan halunnutkaan, vai onko se ollut vain biologisen lisääntymisvaiston aiheuttamaa ajatusta.
[/quote]
Bingo!
Mä taas en halunnut ihan hirveästi lasta, mutta miehen takia suostuin, enkä oo katunut päätöstä ollenkaan! Lapsen saaminen on muuttanut elämäni parempaan suuntaan.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:13"]
Eikö se niin mene, että ihminen halajaa aina sitä, mitä itsellä ei ole?
[/quote]
No ainakaan tämä lapseton ihminen ei halaja lapsiperheen elämää, ei edes niitä Kodak-hetkiä. Kaikki lapsiin liittyvä on joko eri asteisesti vastenmielistä tai enimmäkseen yhdentekevää. En kaipaa suuria rakkauden tunteita, ajatusta suvun jatkumisesta, pienten jalkojen tepsutusta tai mahdollisuutta laittaa elämänarvojani eteenpäin. Minun on myös helppo kuvitella, että monet vanhemmat olisivat ihan aidosti hukassa, jos joutuisivat elämään lapsetonta elämää, vaikka sitten kuinka antoisaa sellaista.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:09"]
Meillä on 3 lasta ja matkustellaan, harrastetaan, tavataan ystäviä ja elämä on kaikinpuolin todella mielekästä. Onneksi saimme lapsia ja onneksi elämä on kunnossa niin, ettei tarvitse karsia mitään pois. En haluaisi olla kukaan muu.
[/quote]
Mikä tässä aiheutti peukuttamisen alaspäin? Eikö saa olla onnellinen omasta elämästään?
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 13:13"]
Eikö se niin mene, että ihminen halajaa aina sitä, mitä itsellä ei ole?
[/quote]
No ainakaan tämä lapseton ihminen ei halaja lapsiperheen elämää, ei edes niitä Kodak-hetkiä. Kaikki lapsiin liittyvä on joko eri asteisesti vastenmielistä tai enimmäkseen yhdentekevää. En kaipaa suuria rakkauden tunteita, ajatusta suvun jatkumisesta, pienten jalkojen tepsutusta tai mahdollisuutta laittaa elämänarvojani eteenpäin. Minun on myös helppo kuvitella, että monet vanhemmat olisivat ihan aidosti hukassa, jos joutuisivat elämään lapsetonta elämää, vaikka sitten kuinka antoisaa sellaista.
[/quote]
Kodak-hetket... hehheh, ei elämässä ole mitään Kodak-hetkiä! Elämä on ihan erilaista kuin siitä esitetyt ulkokultaiset dokumentaatiot ovat.
Kukas vela siellä nyt pönkittää.