Mä niin kadehdin vapaaehtoisesti lapsettomia.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:23"]

Mä en kanssa oikein käsitä tota asennetta, että "et tiedä mitä menetät".

Voi jösses, eihän kukaan tiedä millaista toisen elämä on, miten sen kokee, mitä tuntee. 

Olen itse vela ja uskoisin kyllä jollain tasolla ymmärtäväni miten paljon lapset antaa. Miehelläni on kolme lasta ja kyllähän minä näen katseesta sen rakkauden niitä lapsia kohtaan. Sitä rakkautta en tule koskaan kokemaan eli rakkautta omaa lasta kohtaan, joka on aivan erilaista kuin mikään muu rakkaus.Se on mieletöntä eikä sitä vain voi käsittää, ei, vaikka sen voi miltei käsin tuntea.

Toisaalta, mieheni ei tule koskaan kokemaan elämää, jossa ei ole läsnä koko ajan se pieni pelko niiden lasten puolesta, huoli miten elämä heitä kohtelee. Ei sitä, että ei oikeasti mikään revi kahteen suuntaan, kun joutuu tekemään päätöksiä.

Nyt tietenkin mammat sanoo, että kyllä se rakkaus lapseen voittaa kaiken tuon huolen ynnä muuta. Mistä te voitte tietää, kun te ette sitä koskaan voi enää kokea, kun olette kerran lapsen saaneet?

Ette edes vaikka traagisesti lapsen menettäisitte, koska sitten sitten sitä kuljettaa ikuisesti sitä surua mukanaan.

Kyllä te tiedätte millaista oli nuorena olla vela. Mutta se on aivan eri asia sen jälkeen, kun sille ei voi enää mitään, kun biologia on tehnyt siitä selvää. Te ette tule koskaan tietämään sitä.

Joten voisiko vain uskoa, että ihmiset elävät omaa elämäänsä, tehden omat ratkaisunsa ja kaikilla on oikeus olla onnellinen omista ratkaisuistaan eikä kenelläkään ole resursseja sanoa, että tietää millaista on toisen elämä, koska se nyt vain ei yksinkertaisesti ole mahdollista.

[/quote]

Tämä oli loistava kirjoitus. Yhdyn täysin tähän. T. vela-nainen

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:03"] [quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:55"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 14:51"]

Mammat ei hyvksy sitä että muut ovat erilaisia, veloja on pakko haukkua, mistä se johtuu, katkeruudesta?

[/quote]

Kuka täällä on haukkunut teidän mammojen valintaa? Kysynpä vain... Me vela-naiset todellakin ymmärrämme kuinka erilaisia ihmiset voivat olla. Me joudumme jatkuvasti selittämään, puolustelemaan, valintaamme. Me todella olemme pohtineet perheelisäysasian perinpohjaisesti ja omalta näkökannaltammw. Kuinka mini mamma voi sanoa samaa? Kuinka moni teiltä on kysynyt miksi halusit lapsen? Miksi sinä mamma et perustele sitä, miksi haluat raskaaksi ja lapsen?

Ja kuten tästäkin ketjusta huomaan, pata soimaa kattilaa. Velat eivät tajua, että monille ne lapset tuovat elämään syvää onnea, vaikka juuri tälle itselliselle ja tiedostavalle velaihmiselle perhe-elämä ei sovi. Sitten huudellaan poterosta mammaa ja muuta yhtä fiksua, vaikka ollaan niin olevinaan suvaitsevia.

[/quote] [/quote]

Kysynpä vaan tämän ketjun perusteella, että kuka sitten on haukkunut veloja, jos kerran "mammoja" ei kukaan koskaan hauku?

Kyllä se kuule useimmiten on niin, että näissä ketjuissa velat kehuvat kuinka eivät menneet sen massan mukana (toisin kuin ilmeisesti sitten kaikki lapsia hankkineet) vaan tekivät sen "yksilöllisen elämänvalinnan".

Fantastinen kirjoitus, 59. Osasit pukea sanoiksi jotakin, mitä olen yrittänyt muotoilla mielessäni pitkän aikaa. Siteeraan sinua, jos päädyn vielä keskustelemaan aiheesta.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 10:32"]

Olisi niin ihanaa kun ei olisi lasta.

[/quote]Et kai sinä tosissasi ole tuota mieltä. Täytyy olla provo. Lapsi/lapsethan on parasta mitä olla voi.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:02"]

Se mua vaan ihmetyttää näissä kommenteissa, että aina hehkutetaan kuinka voi matkustella, harrastaa ja tavata ystäviä kun ei ole lapsia.

[/quote]

Epäilemättä olet tyytyväinen elämääsi sellaisena kuin se on ja aikaan, joka sinulla on suoda matkustamiselle, harrastuksille ja ystäville. Onneksi et kuitenkaan tiedä, millaista vapaaehtoisesti lapsettoman elämä on. Näin et osaa surra sitä, mitä menetät.

[/quote]

En ole tuo, jota lainasit, mutta kyllä mulla on ainakin runsaasti kokemusta siitä, millaista vapaaehtoisesti lapseton elämä on, koska ehdin elää sitä jopa 31-vuotiaaksi!

[/quote]Minä kans sain nauttia aivan tarpeeksi monta vuotta vapaasta elämästä ilman lasta. Olen matkustellut paljon, vuoden ollut pois Suomestakin, bilettänyt ilman miestä ja miehen kanssa jne. Olin tosi kypsä saamaan lapsen. Katunut en ole päivääkään.

Näin nyt aloitusviestiä miettien on erittäin erikoista, että lapsia haluava voi pokkana todeta, ettei hänen tarvitse perustella, miksi haluaa lapsen.

Enemmän tuosta asenteesta tulee mieleen, että osaatko perustella sitä, edes itsellesi?

Lapsen haluaminen on joo biologinen tarve, jolla luonto takaa lajien säilyvyyden. Mutta me olemme älyllisiä olentoja ja voimme asioissa käyttää myös tervettä harkintakykyä.

Mielestäni on jo raskauden suunnitteluvaiheessa nimenomaan pitäisi kysyä itseltään, miksi haluaa lapsen ja onko se aivanmiljoonavarmasti sitä, mitä oikeasti haluaa. Samaten neuvolassa olisi myös hyvä joutua perustelemaan tämä.

Velan elämä ei satuta ketään. Perheellisen elämä sen sijaan voi, jos ei mieti asioita loppuun asti ja lopulta löytää itsensä samasta tilanteesta kuin aloittaja. Miltä mahtaa lapsesta tuntua, jos äiti ei sitten oikeasti häntä halunnutkaan, vaan kyse oli vain hetkellisestä vauvakuumesta, joka pyrähti ohi.

Samaten tulisi myös muistuttaa itselleen lapsen kasvattamiseen liittyvää vastuuta ja onko itsellään varaa lapseen (anteeksi, kuulostaa ehkä kornilta).

Erästä tuttavaperhettä katsoessa tämä tulee aina mieleen, kun heidät tapaa. Nuori pariskunta, eikä kummallakaan koulutusta, eikä työpaikkaakaan ole kummallakaan ollut tiemmä sitten teinivuosien. Eli sossun ja kelan rahalla mennään. Perheessä on ennestään jo kaksi alle kouluikäistä lasta ja kolmas on tulossa ja ihan on harkittuja tapaus tämä kolmas. En vaan voi olla miettimättä, että miksei heiltä neuvolassa kysytä, että miksi ihmeessä hankitte vielä yhden ruokittava suun kun ette pysty itse itseännekään tai aiempia lapsiakaan elättämään.

En todellakaan kadehti! Mitä tässä matkan varrella on näitä vala ihmisiä tavannut ja tuntenut niin kyllä ne on lähes poikkeuksetta kusipäisiä hankalia ihmisiä. Itsekkäitä kuin perkeleet, ensimmäisenä neuvommassa ja pätemässä vaikkapa lapsiin liittyen, yhteistyökyvöttömiä, joustamattomia ihmispoloja... 

Kyllä se perhe-elämä lähes poikkeuksetta koulii ihmisluonnetta parempaan suuntaan.

On eri asia olla lapseton 31-vuotiaaksi, jos tavallaan alitajuisesti haluaa lapsia tai lapsiperhe-elämä on vaihtoehtoinen tulevaisuuden skenaario. Sen sijaan tällainen ihminen ei voi ymmärtää sitä, ettei lasta _halua_, eikä lapsiperhe-elämä ole tulevaisuuden suunnitelmissa missään määrin. Siten on siis turha väittää, että tietää millaista on vapaaehtoisesti lapsettoman elämä.

t. Lapseton kolmikymppinen, jolle se lapsiperhe on mahdollinen tulevaisuudessa

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:49"]

En todellakaan kadehti! Mitä tässä matkan varrella on näitä vala ihmisiä tavannut ja tuntenut niin kyllä ne on lähes poikkeuksetta kusipäisiä hankalia ihmisiä. Itsekkäitä kuin perkeleet, ensimmäisenä neuvommassa ja pätemässä vaikkapa lapsiin liittyen, yhteistyökyvöttömiä, joustamattomia ihmispoloja... 

Kyllä se perhe-elämä lähes poikkeuksetta koulii ihmisluonnetta parempaan suuntaan.

[/quote]

Huhhuh. Siinähän tuli suvaitsevuuden sanansaattaja :D

Joustavuudesta on sanottava sen verran, että ainakin näin kesälomien aikaan nimenomaan lapsettomien on joustettava lomissaan, jotta perheelliset voisi viettää lomat lastensa kanssa (meillähän siis niinkun ei ole elämää, kun ei ole lapsia).

Minä en. 

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:23"]

Mä en kanssa oikein käsitä tota asennetta, että "et tiedä mitä menetät".

Voi jösses, eihän kukaan tiedä millaista toisen elämä on, miten sen kokee, mitä tuntee. 

Olen itse vela ja uskoisin kyllä jollain tasolla ymmärtäväni miten paljon lapset antaa. Miehelläni on kolme lasta ja kyllähän minä näen katseesta sen rakkauden niitä lapsia kohtaan. Sitä rakkautta en tule koskaan kokemaan eli rakkautta omaa lasta kohtaan, joka on aivan erilaista kuin mikään muu rakkaus.Se on mieletöntä eikä sitä vain voi käsittää, ei, vaikka sen voi miltei käsin tuntea.

Toisaalta, mieheni ei tule koskaan kokemaan elämää, jossa ei ole läsnä koko ajan se pieni pelko niiden lasten puolesta, huoli miten elämä heitä kohtelee. Ei sitä, että ei oikeasti mikään revi kahteen suuntaan, kun joutuu tekemään päätöksiä.

Nyt tietenkin mammat sanoo, että kyllä se rakkaus lapseen voittaa kaiken tuon huolen ynnä muuta. Mistä te voitte tietää, kun te ette sitä koskaan voi enää kokea, kun olette kerran lapsen saaneet?

Ette edes vaikka traagisesti lapsen menettäisitte, koska sitten sitten sitä kuljettaa ikuisesti sitä surua mukanaan.

Kyllä te tiedätte millaista oli nuorena olla vela. Mutta se on aivan eri asia sen jälkeen, kun sille ei voi enää mitään, kun biologia on tehnyt siitä selvää. Te ette tule koskaan tietämään sitä.

Joten voisiko vain uskoa, että ihmiset elävät omaa elämäänsä, tehden omat ratkaisunsa ja kaikilla on oikeus olla onnellinen omista ratkaisuistaan eikä kenelläkään ole resursseja sanoa, että tietää millaista on toisen elämä, koska se nyt vain ei yksinkertaisesti ole mahdollista.

[/quote]

kiitos fiksusta puheenvuorosta, nostit palstan tasoa

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:59"]

On eri asia olla lapseton 31-vuotiaaksi, jos tavallaan alitajuisesti haluaa lapsia tai lapsiperhe-elämä on vaihtoehtoinen tulevaisuuden skenaario. Sen sijaan tällainen ihminen ei voi ymmärtää sitä, ettei lasta _halua_, eikä lapsiperhe-elämä ole tulevaisuuden suunnitelmissa missään määrin. Siten on siis turha väittää, että tietää millaista on vapaaehtoisesti lapsettoman elämä.

t. Lapseton kolmikymppinen, jolle se lapsiperhe on mahdollinen tulevaisuudessa

[/quote]

Mä en usko, että se on kovinkaan erilaista. Mulla on ollut sellaisiakin elämänvaiheita, että en ole ajatuksen tasolla lapsia halunnut, enkä kokenut sitä elämää kovin erilaiseksi. Sellaiseen parisuhteeseen, jossa lasten hankkiminen tuntui mahdolliselta, päädyin vasta 27-vuotiaana. 

Voi olla satavarma, että haluaa lapsen, mutta siitä pärjäämisetä ja resurssien riittävyydetä ei kukaan voi olla varma. Eihän velakaan voi täysin tietää, etteikö jossain vaiheessa elämää tule kaiho perheeseen, vaikka kuinka pitäisi sitä epätodennäköisenä. 

Kaikille meille tulevaisuus on hyppy tuntemattomaan ja pelaamme mielikuvien tasolla. Vela ajattelee energistä elämää rakkaansa rinnalla, ja voi tuntua kamalalta huomata, että se loppuelämä onkin yksin sairauden kanssa ilman lohduttajaa.

Lapsia aluava ajattele idyllistä ydinperhe-elämää ja voi olla shokki huomata olevansa yh kehitysvammaisen lapsen kanssa. Ei ole takeita ja varmuutta, valitsisimmeko sittenkin toisin.

Siksi siis riittää, jos vain ei halua lapsia tai haluaa lapsia. Ei niitä voi täydellisen tyhjentävästi selittää, kun tulevaisuus on epävarma. Emme saa aina haluamaamme ja joskus saamme juuri sen ja huomaamme, ettemme todella sitä halunneetkaan.

Toki aina kannattaa itse miettiä omia voimavarojaan ja tavoitteitaan, jotta ymmärtää valintansa seurukset ja pystyy ne kantamaan. Velan on helpompi muuttaa mieltään, jos ikää ei ole liikaa kuin äidin, jolla on jo lapsia. Siinä mielessä lapsia haluavan pitää olla varmempi kyvystään huolehtia lapsista kuin velan omista alinnoistaan mutta velan epävarmuus voi jatkua vain rajoitetun ajan.

Näenkin tässä ratkaisevana kyvyn vastata seurauksista. On kasvava määrä ihmisiä, jotka syyttävät elämänsä kulusta muita eivätkä osaa ottaa vastuuta valinnoistaan. Ylipäätään ei ähdä niitä valintoja vaan elämä ikään kun heittelee asioita heidän eteensä. Surullista. Elämässä on juuri kyse valinnoista.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:48"]

Näin nyt aloitusviestiä miettien on erittäin erikoista, että lapsia haluava voi pokkana todeta, ettei hänen tarvitse perustella, miksi haluaa lapsen.

Enemmän tuosta asenteesta tulee mieleen, että osaatko perustella sitä, edes itsellesi?

Lapsen haluaminen on joo biologinen tarve, jolla luonto takaa lajien säilyvyyden. Mutta me olemme älyllisiä olentoja ja voimme asioissa käyttää myös tervettä harkintakykyä.

Mielestäni on jo raskauden suunnitteluvaiheessa nimenomaan pitäisi kysyä itseltään, miksi haluaa lapsen ja onko se aivanmiljoonavarmasti sitä, mitä oikeasti haluaa. Samaten neuvolassa olisi myös hyvä joutua perustelemaan tämä.

Velan elämä ei satuta ketään. Perheellisen elämä sen sijaan voi, jos ei mieti asioita loppuun asti ja lopulta löytää itsensä samasta tilanteesta kuin aloittaja. Miltä mahtaa lapsesta tuntua, jos äiti ei sitten oikeasti häntä halunnutkaan, vaan kyse oli vain hetkellisestä vauvakuumesta, joka pyrähti ohi.

Samaten tulisi myös muistuttaa itselleen lapsen kasvattamiseen liittyvää vastuuta ja onko itsellään varaa lapseen (anteeksi, kuulostaa ehkä kornilta).

Erästä tuttavaperhettä katsoessa tämä tulee aina mieleen, kun heidät tapaa. Nuori pariskunta, eikä kummallakaan koulutusta, eikä työpaikkaakaan ole kummallakaan ollut tiemmä sitten teinivuosien. Eli sossun ja kelan rahalla mennään. Perheessä on ennestään jo kaksi alle kouluikäistä lasta ja kolmas on tulossa ja ihan on harkittuja tapaus tämä kolmas. En vaan voi olla miettimättä, että miksei heiltä neuvolassa kysytä, että miksi ihmeessä hankitte vielä yhden ruokittava suun kun ette pysty itse itseännekään tai aiempia lapsiakaan elättämään.

[/quote]

Jos se halua on oma perhe? Mitä siihen pitäisi vielä lisätä? Ja jos halu vana lisääntyy ensimmäisen lapsen jälkeen, eikö silloin olla ihan oikealla tiellä?

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 15:02"]

Se mua vaan ihmetyttää näissä kommenteissa, että aina hehkutetaan kuinka voi matkustella, harrastaa ja tavata ystäviä kun ei ole lapsia.

[/quote]

Epäilemättä olet tyytyväinen elämääsi sellaisena kuin se on ja aikaan, joka sinulla on suoda matkustamiselle, harrastuksille ja ystäville. Onneksi et kuitenkaan tiedä, millaista vapaaehtoisesti lapsettoman elämä on. Näin et osaa surra sitä, mitä menetät.

[/quote]

MIten niin en tiedä? Ei mulla ole aina ollut lapsia. Ja matkustellaan useita kertoja vuodessa, lapset ovat 9v ja 10v ja ovat käyneet jo yli viidessätoista maassa. Salille palasin kun nuorin oli 3kk ja kumpikin lapsista golfaa, joten se on koko perheen harrastus. Ystäviä tavataan viikottain ja hauskaa on. Olen erittäin tyytyväinen elämääni.