Sukulainen arvostelee toistuvasti valintojani.

Olen kai se suvun musta lammas. Olen tehnyt moni asioita eri tavalla. Olen oppinut sen, että jätän asioita kertomatta, kun ei jaksa kuunnella sitä valitusta. Jälleen eilen taas tuli napinaa osakseni.

- Mun pitäisi mennä töihin ja lopettaa löhöily ja yhteiskunnan varoilla eläminen. Niin teen töitä kotona projektina ja on aikoja, että ei ole mitään tekemistä. Arvostelevan ihmisen mielestä nuo ei ole oikeita töitä. (vain ne missä poistuu kotoa ja palkka tulee säännöllisesti 1-2 kertaa kk) Missään vaiheessa en ole nostanut mitään etuuksia. Niin ja tämä on meidän perheen valinta.

- Olin viime vuonna pitkällä sairaslomalla. Kehotettiin menemään töihin silloinkin. Narisija ei ymmärrä, että sairaudella ja sen tilanteella ei todellakaan menty mihinkään. Hänellä on sama sairaus, kuin mulla, mutta ollaan aivan eri tilanteessa. Hän ajattelee, että kun hän voi niin muutkin.

Tuossa vain muutama otanta mitä kuulin. Ja on aikojen saatossa tullut paljonkin nurinaa eri asioista. Välttelen kyseistä ihmistä. Olen pitänyt jonkilaisia välejä yllä, kun ollaan sukulaisia. Nyt pohdittuani noita uusimpia kitinöitä tulin siihen tulokseen, että sukulainen tai ei niin hänen ei tarvitse kuulua elämääni millään tavoin. Sen tiedän, että pakosta tulemme jossain vaiheessa törmäämään (häät, hautajaiset). Pelkkä tervehdys riittänee niissä tilanteissa. Tosin niistäkin saa aikaan, vaikka mitä. Henkilön tuntien.