Lue keskustelun säännöt.
Paraneeko parisuhde pikkulapsiajan jälkeen?
04.04.2013 |
Nyt on miehen kanssa tosi vaikeaa ja ero usein mielessä. meillä on 2 pientä lasta.
Paljon puhutaan että ihmiset liian helposti eroavat pikkulapsiaikana. Pitääkö se mielestäsi paikkansa?
Paraneeko parisuhde kun lapset kasvavat, osallistuuko mies enemmän isompien lapsien hoitoon?
Toisinsanoen, kannattaako sinnitellä odottaen parempia aikoja?
Kommentit (21)
No kyllä meillä on parantunut, ihan jo sellaisista yksinkertaisista syistä, että saa nukkua kunnolla ja lapset menee nukkumaan tiettyyn aikaan -> yhteistä aikaa miehen kanssa illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa odottaa parempia aikoja kumppanisi kanssa. Kun lapset ovat pieniä, väsyttää arki ja rakkaus menee vähän kauemmaksi. Parempia ja helpompia aikoja on varmastikin tulossa.
Koitelkaa jutella omista toiveistanne, saada tukea toisiltanne arjen pyöritykseen tai työelämän haasteisiin. Te olette toisille tosi tärkeät ja teidän parisuhde on lastenne syli.
Seuraavilla nettisivuilla on joitakin konsteja parisuhteeseen:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhde_ja_lapset/yhteinen_vanhemmuus/
Koittakaa järjestää myös aikaa teille kahdelle, olla hetki yhdessä ilman kiirettä, tehdä jotain kivaa, käydä syömässä tai lenkillä tms, kenties ihan kahdestaan. Illallakin vielä ehtii ehkäpä hetken jakaa ajatuksiaan toisen kanssa, kun lapset nukkuvat, tai rentoutua elokuvan ääressä.
Iloa ja valoa teidän perheen elämään!
Meillä parani heti, kun saatiin puhuttua kunnolla siitä mikä meidän välejä oli hiertänyt jo pitkään. Mies vihdoin ymmärsi, että minäkin tarvitsen joskus lepoa ja apua kotitöissä. Ja minä puolestani pyrin lopettamaan turhan nipottamisen. Tilanne on muuttunut pikkuhiljaa paremmaksi. Sanoisin siis, että taistelu kannattaa.
Jos puhuminen on hankalaa, niin terapiastakin voi olla apua. Siellä saa enemmän erilaisia välineitä parisuhteen hoitamiseen.
No todellakin. Ja kannattaa jättää lapsiluku yhteen. Ihan oikeasti: ei tarvitse toimia erotuomarina sisarusten tapellessa, on vain yhden lapsen asiat hoidettavana, siis kaikinpuolin helpompaa arkea eli vähemmän parisuhdetta rasittavia elementtejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se parane. Ei heteromiehet kykene sitoutumaan yhteen naiseen ja perheeseen. Eikä niiden edes tarvitse, kun on tämä suomalainen malli, jossa koko muu yhteiskunta maksaa laskun näistä eronneista ja karanneista yh-tukina, lapsilisinä jne.
No voi se parantua. Mutta se riippuu teistä molemmista. Korostan tätä että teidän molempien panosta tarvitaan ja halua muuttaa asioita. Aika usein se tilanteen kohentuminen tyssää siihen että toinen ei edes halua nähdä tai keskustella siitä mitkä asiat kaipaa tarkastelua.
Joskus sitten taas kun saadaan huokaistua se pikkulapsiaika ohi, molemmat huumaantuu siitä mahdollisuudesta että on aikaa itselle. Eli molemmat alkaa tehdä asioita jotka on itselle tärkeitä, ei "meille". Karrikoiden: miehet alkaa treenata maratonille ja naiset ottaa koiranpennun. Sitten huomataan ettei oikeestaan edes kaipaa sitä toista ja kahdenkeskinen aika on "sarjan katsomista" vaikka oikeesti molemmat katsoo puhelintaan.
Meille, ja aika monille muillekin kävi noin. Ja vaikka ollaan exän kanssa hyvissä väleissä edelleen, niin onhan se harmi että asiat meni noin kun ei kumpikaan vaan saanut suuta auki ja lähdettiin eri suuntiin lipumaan vaikkakin ilman mitään dramatiikkaa.
Tsemppiä kaikille vanhemmille sinne parisuhdearkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä parani heti, kun saatiin puhuttua kunnolla siitä mikä meidän välejä oli hiertänyt jo pitkään. Mies vihdoin ymmärsi, että minäkin tarvitsen joskus lepoa ja apua kotitöissä. Ja minä puolestani pyrin lopettamaan turhan nipottamisen. Tilanne on muuttunut pikkuhiljaa paremmaksi. Sanoisin siis, että taistelu kannattaa.
Jos puhuminen on hankalaa, niin terapiastakin voi olla apua. Siellä saa enemmän erilaisia välineitä parisuhteen hoitamiseen.
Ihanaa, vuonna 2025 nainen saa "joskus lepoa ja apua kotitöissä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä meillä on parantunut, ihan jo sellaisista yksinkertaisista syistä, että saa nukkua kunnolla ja lapset menee nukkumaan tiettyyn aikaan -> yhteistä aikaa miehen kanssa illalla.
Minkä ikäiset lapset?
Koska monet kouluikäiset ovat harrastus kierteessä ja se aika on monesti melkoista oravanpyörää. Teinit ei mene nukkumaan kun käsketään ja välillä vanhempien vaijea löytää kahdenkeskistä aikaa. Pikkulapsi arjessa kuitenkin on se että lapset menee nukkumaan aikaisin ja ne ei ole vielä ihan tietoisia kaikesta.
Ei välttämättä parane, voi jopa mennä huonompaan suuntaan kaikki.
Isommilla lapsilla on isommat huolet
Meillä vauva-aika tai taaperoaika ei aiheuttanut mitään parisuhdekriisiä.
Mutta nyt kun 1.lapsi on teini niin pinna on molemmilla niin kireällä teinin kanssa vääntämisestä, että vaikuttaa jo parisuhteeseekin :(