Milloin viimeksi nauroit niin että olit tukehtua nauruun?

Tosikkoja mammoja.

9-kymppinen sukulaistäti alkoi kertoa, että olisi se "Virtasen Mattikin" eilen kahvikutsuilla. Siihen toinen: "Tuskinpa sentään oli".

"Virtasen Matti" kuollut pari vuosikymmentä sitten.

mä nauroin elämäni naurut vuosia sitten. siis kun muistelen sitä naurusessioo niin repeen vieläkin nauruun! :D no, se naurun syy ei varmaan kaikille aukea...olisi pitänyt tuntea kyseinen henkilö ja hänen ajatusmaailmansa, olla mukana kyseisessä tilanteessa yms yms...mutta lyhyesti eräs erittäin omituinen hassu erikoinen hullu ihminen telkkaria katsellessamme laukaisi jotain niin surrealistista että repesin täysillä nauruun ja kyyneleet silmissä nauroin lattialla kaksinkerroin! tämän tyypin oli pakko yhtyä nauruun myös samoin kuin mieheni. siis tämän tilanteen kun saisi uudelleen realisotua :D :D :D sain varmaan pari elinvuotta lisää tämän ansiosta :D

no se kuuden vuoden kuuliaisuus...

onhan siitä jo aikaa...

[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 01:26"]

mä nauroin elämäni naurut vuosia sitten. siis kun muistelen sitä naurusessioo niin repeen vieläkin nauruun! :D no, se naurun syy ei varmaan kaikille aukea...olisi pitänyt tuntea kyseinen henkilö ja hänen ajatusmaailmansa, olla mukana kyseisessä tilanteessa yms yms...mutta lyhyesti eräs erittäin omituinen hassu erikoinen hullu ihminen telkkaria katsellessamme laukaisi jotain niin surrealistista että repesin täysillä nauruun ja kyyneleet silmissä nauroin lattialla kaksinkerroin! tämän tyypin oli pakko yhtyä nauruun myös samoin kuin mieheni. siis tämän tilanteen kun saisi uudelleen realisotua :D :D :D sain varmaan pari elinvuotta lisää tämän ansiosta :D

[/quote]

Sulla on varmaan todella tapahtumarikas elämä.

jotain sekalaista inside-läppää teinin kanssa. ei se oikein aukea, jos sitä tässä selitän.

Työkavereiden kanssa naurettiin. Olin hankalan kokouksen jälkeen taitellut yhdestä keskeisestä paperista lennokin. Juttelin erään vitsiniekan maineessa olevan tiimiläiseni kanssa kokouksen kulusta. Työskentelen erään ison yrityksen pääkonttorissa. Rakennus on monikerroksinen ja keskellä rakennusta on atrium. Ylimmistä kerroksista pystyy siis paikoin kuikuilemaan sisääntuloaulaan. Yhtäkkiä tämä vitsiniekka havaitsi tiukksiesimiehemme sisääntuloaulassa. Hän nappasi lennokin  kädestäni ja heitti sen alas. Lennokin leijaillessa kohti alakertaa huomasimme, että esimiehemme oli ottamassa vastaan erästä vierasta ja vieras saikin sitten tervetulotoivotuksena osuman lennokista. Esimiehemme nappasi lennokin äkkiä ja loi pikaisesti todella vihaisen katseen ylös. Me painuimme välittömästi kyykkyyn mutta emme valitettavasi riittävän nopeasti.

 Siinä tilanteessa, kun koko tiimi oli jo pitkään työskennellyt kovan stressin alla pitkiä päiviä tehden, tämä tapahtuma nauratti. Meidän esimies on todella hieman huvittavalla tavalla tiukkisken maineessa. Heittelemme hyväntahtoisia vitsejä tästä usein. Jotenkin se vain oli niin koominen tilanne, kun tämä tiukkis nappasi lennokin ja katsoi otsa rypyssä syyllisiä. 

Trampalla pomppiessani (en pompi kovin usein) nauran joka vuosi keväällä ihan hevottomasti. Kun se pomppiminenkin on hervotonta.

Myös lääkäreiden saneluvirheet ja autocorrect-virheet ovat naurattaneet niin että itku tulee silmään.

Tälle en nauranut maha kippurassa, mutta kieltämättä hieman huvitti juuri pari minuuttia sitten. Oma 7 v teki synttärikorttia mummille. Kohta huoneesta kuuluu tokaisu: Tää meni munille. Ihmettelin pojan käyttämää sanontaa (jonka hänkin selvästi tiesi, mutta en ole ennen kuullut hänen käyttävän sitä), mutta siis hän oli onnistunut kirjoittamaaan mummille-sanan sijasta munille. Eli kirjoitus meni tosiaan munille parillakin tavalla. :)

Oltiin kahden kaverin kanssa autossa matkalla kaverin mökille. Aikamme kuluksi siinä laulettiin kilometritolkulla vanhoja suomipoppibiisejä tyyliin 'hei muistattekos tätä'. No yksi laulu me oltiin toisen kaverin kanssa molemmat kuultu/tajuttu vähän väärin, ja älyttiin se siinä samaan aikaan. Purskahdettiin nauraa hekottamaan.

No se kolmas kaveri, joka ajoi autoa, ei ymmärtänyt meidän aiempaa väärinymmärrystä heti, vaan yritti kysyä, että millä tavoin väärin muka me oltiin se kohta ymmärretty. Me yritettiin selventää asiaa laulaen kyseistä kohtaa kuorossa. Mutta yritäpäs laulaa kun naurattaa.

Siitä se tilanne sitten yltyi, yltyi ja yltyi: yritettiin sisukkaasti laulaa, mutta aina just ennen kuin päästiin siihen kriittiseen värssyyn me rähähdettiin nauramaan. Ei vaan pystynyt mitenkään laulamaan samaan aikaan. Autoa ajavaa kaveriakin alkoi lopulta naurattaa se, kun me vedet silmissä tyrskittiin, nikoteltiin, yritettiin epätoivon vimmalla hoilottaa kuorossa sitä biisiä ja meinattiin tukehtua nauruaaltoihin. Lopulta oli ihme että se pikkuinen sitikka ylipäätään pysyi tiellä :D