Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni on sairas. Kamala olo.
20.03.2013 |
En halua eritellä sairautta enemmän, mutta vakavasta asiasta on kyse ja edessä on leikkaus, jonka onnistumisesta tai toipumisesta ei ole varmuutta. Olen shokissa ja itkuinen, mikä tuntuu ihan epäreilulta, koska eihän minulla tässä hätää ole, vaan ystävällä. Miten käsitellä tätä asiaa? Olemme olleet ystäviä "aina", hän on läheisin ihminen minulle perheeni lisäksi, mutta nyt olen lukossa.
Kommentit (5)
En osaa lohduttaa, sillä olen samassa tilanteessa. Äitini on vakavasti sairas ja ennuste on suht huono. On aika nuori vielä ja minulle kaikki kaikessa. Läheinen myös lasteni ja mieheni kanssa. Olemme shokissa kaikki! Tunteet vellovat laidasta laitaan ja olen itkenyt viimeisen kuukauden aikana enemmän kuin koko aikuisikänäni yhteensä.
Joten todellisuus pamahti kasvoille kerta heitolla: olemme täällä vain hetken ja huomisesta ei tiedä. Kauheaa ajatella elämää ilman äitiä, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen, kaikkine vikoineni. Joka ei kääntäisi minulle selkäänsä missään tilanteessa...:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 13:03"]
Lopeta keskittyminen itseesi ja keskity ystävääsi. Hänhän siinä sairas on ja hätäilee varmasti tosi paljon tulevaisuuttaan. Ei varmaan tarvitse enää sitä, että joutuu siinä sivussa lohduttamaan SINUA.
Anteeksi, tämä kuulostaa karulta, mutta kuten itsekin sanot, tuntemuksesi ei ole täysin reilu. Toki voit itseksesi murehtia, mutta on aika ennenaikaista vielä surra ystävän menettämistä, jos hän saattaa leikkauksessa myös parantuakin.
Minua auttaa tuollaisessa tilanteessa toimiminen. Yritä etsiä aiheesta tietoa (älä tuputa sitä silti ystävällesi, jos hän ei sitä kysy), tarjoa apua ystävällesi, pyri olemaan hänen kanssaan niin, että et muistuta häntä tilanteesta vaan ylläpidät mahdollisimman normaalia arkea. Kun sairastuu vakavasti, sellainen läheinen on entistäkin tärkeämpi, joka juoruaa, puhuu arkipäiväisiä, pitää sairasta mahdollisimman kiinni MUUSSAKIN kuin pelkästään sairastamisessa...
[/quote]
En ole ystävälleni vollottanut vaan tsempannut hänen edessään, mutta en ole mikään kone, joka voisi heittää omat tunteet syrjään. Ystäväni ei todellakaan ole joutunut lohduttamaan minua, joten olet vähän hakoteillä. Koen nyt vaan, että tämä ON kriisi minullekin, koska ystävä on minulle Tärkeä, ja haen keinoja käsitellä tätä asiaa, jotta pystyn olemaan myös ystäväni tukena. Mitään neuvoja tilanteeseensa hän ei todellakaan kaipaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 13:07"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 13:03"]
Lopeta keskittyminen itseesi ja keskity ystävääsi. Hänhän siinä sairas on ja hätäilee varmasti tosi paljon tulevaisuuttaan. Ei varmaan tarvitse enää sitä, että joutuu siinä sivussa lohduttamaan SINUA.
Anteeksi, tämä kuulostaa karulta, mutta kuten itsekin sanot, tuntemuksesi ei ole täysin reilu. Toki voit itseksesi murehtia, mutta on aika ennenaikaista vielä surra ystävän menettämistä, jos hän saattaa leikkauksessa myös parantuakin.
Minua auttaa tuollaisessa tilanteessa toimiminen. Yritä etsiä aiheesta tietoa (älä tuputa sitä silti ystävällesi, jos hän ei sitä kysy), tarjoa apua ystävällesi, pyri olemaan hänen kanssaan niin, että et muistuta häntä tilanteesta vaan ylläpidät mahdollisimman normaalia arkea. Kun sairastuu vakavasti, sellainen läheinen on entistäkin tärkeämpi, joka juoruaa, puhuu arkipäiväisiä, pitää sairasta mahdollisimman kiinni MUUSSAKIN kuin pelkästään sairastamisessa...
[/quote]
En ole ystävälleni vollottanut vaan tsempannut hänen edessään, mutta en ole mikään kone, joka voisi heittää omat tunteet syrjään. Ystäväni ei todellakaan ole joutunut lohduttamaan minua, joten olet vähän hakoteillä. Koen nyt vaan, että tämä ON kriisi minullekin, koska ystävä on minulle Tärkeä, ja haen keinoja käsitellä tätä asiaa, jotta pystyn olemaan myös ystäväni tukena. Mitään neuvoja tilanteeseensa hän ei todellakaan kaipaa.
ap
[/quote]
Ei kaipaakaan, siksi sanoinkin, että perehdy itse asiaan, mutta älä neuvo häntä kuin kenties kysyttäessä. Itsellesi tieto voi olla hyväksi, niin tiedät, missä mennään.
Hyvä, että tsemppaat kaverin läsnäollessa.
Joo, toki tunteita on, mutta oikeasti sinä silti tässä vaiheessa tarvitset pientä potkua persauksille. Kuten itse kerroit, kaverisi on menossa leikkaukseen, jossa hän voi parantuakin. ÄLÄ siis sure noin kamalasti vielä, se ei ystävääsi auta, ja heikentää oma kykyäsi olla hänen tukenaan.
En moiti sinua, vaan yritän saada sinua ryhdistäytymään vähän. Suremisen aika on sitten myöhemmin, jos sikseen tulee.
-2-
Lopeta keskittyminen itseesi ja keskity ystävääsi. Hänhän siinä sairas on ja hätäilee varmasti tosi paljon tulevaisuuttaan. Ei varmaan tarvitse enää sitä, että joutuu siinä sivussa lohduttamaan SINUA.
Anteeksi, tämä kuulostaa karulta, mutta kuten itsekin sanot, tuntemuksesi ei ole täysin reilu. Toki voit itseksesi murehtia, mutta on aika ennenaikaista vielä surra ystävän menettämistä, jos hän saattaa leikkauksessa myös parantuakin.
Minua auttaa tuollaisessa tilanteessa toimiminen. Yritä etsiä aiheesta tietoa (älä tuputa sitä silti ystävällesi, jos hän ei sitä kysy), tarjoa apua ystävällesi, pyri olemaan hänen kanssaan niin, että et muistuta häntä tilanteesta vaan ylläpidät mahdollisimman normaalia arkea. Kun sairastuu vakavasti, sellainen läheinen on entistäkin tärkeämpi, joka juoruaa, puhuu arkipäiväisiä, pitää sairasta mahdollisimman kiinni MUUSSAKIN kuin pelkästään sairastamisessa...