Miten sitä onkin näin éhdollistunut viiniinjuomiseen???
Minä: virkanainen, naimisissa, 45v. Vissiin sitä märkää sukupolvea. Se, että opiskeluaikana juotiin ke-to-pe-la ja ammattilaisten ilta su, niin sehän oli selvää. (Selvänä ololla siinä ei ollut mitään tekemistä)
Ystäviä kun tavataan, niin kaupungilla otetaan lasit viiniä, tai kahvi avec. Jos joku tulee käymään pikaseen kylässä kotona, niin joku sherrylasi tai bianco lasissa jäät kiliseen ilman muuta. Jos tulevat autolla, niin siitä tietää jo, että pelkäävät että räpsähtää kännin puolelle muuuten.
Iltaisin, ja huom. jo ALKUilllasta alkaa iltadrinkin/ viinin juomisen kiertely. Jos jossain tv:n sarjassa otetaan drinkit, tai avataan punkkupullo,niin mulla alkaa suu napsata. Ihan kuin joku pakkoliike, helevatti.
Kaikenmaailman top chäääfit ja muut ruokaohjelmat laittelee jaloja juomia jalallisiin laseihin. Osaavat juoda ne tyylikkäästi viinilasistaki niin, että otetaan lasin jalasta kiinni.
EIkä niinku oc:n epätäydelliset naiset kaataa sitä viinä jostain kukkamaljako kokoisista laseista, eikä todellakaan pidä lasin jalasta kiinni. Siitäpä saan kimmokkeen avata pullon ja juoda vastaiskuna lasista oikein.
Ei muuten mitään, mutta yli 40 vuotiaana alkaa näkyä naamasta. Hyvvvn marinoidun viikonlopun jälkeen maanataina näkyy kyllä. Ja vasta keskiviikkona pystyy töissä omaan rytmiinsä.
Rakastan siis sitä pientä juomista. Mutta tottapuhuen en ole mitenkään pikkuisesti juonut vuosikymmeniin. EIkä todellakaan kukaan kavereistanikaan.
Aletaan valmistella pääsiäistä: naamioidaan asia siihen, että hyvää ruokaa pitää olla ja kaikki laitetaan huolella itse. Ja siten se varsinainen asia, että viiniä ja drinksuja pitää jumankauta olla riittävästi.
Ja kerran, kerrran muistan tuttavapiirissäni kaamean katastrofin kun mökillä viini loppui kesken. Siis kesken!!! Jumankeisson.
Kunhan näistä krapuloista ja niiden morkkis-olotilolista pääsis. Ja jos naamasta ei niin näkyis.
Kommentit (20)
Älä sukupolvea syytä, alkkiksia on ihan kaiken ikäisissä.
Tuolle "ehdollistumiselle" on ihan oikeakin termi ja se on alkoholiriippuvuus/alkoholismi.
Minkä ikäisenä sait lapsia? Minulla jäi "ehdollistunut" juominen siihen. Tosin sekin auttaa, kun mies ei juo mielellään.
Olet ap ihan oikeassa.
Itse lisäisin tuohon listaan kaikki ne onnen ja ilonhetket. Niissä kuuluu ottaa lasi tai pari kunnon punaviiniä.
Suruun ja vitutukseen juovat ovat alkkiksia, mutta kivat jutut: pääsy uuteen työhön, opiskelupaikka, kiva elokuvailta, lotto-, keno-, ässä- tai kasinoarpavoitto, perintö, hyvän ystävän vierailu, uusi kissa, siivottu koti, korjattu leikkimökki..Nämä ovat oikein oivallisia syitä korkata pullo oikein hyvää punaviiniä.
Oikeastaan ne mukavat jutut muuttuvat mukaviksi, kun niille on antanut arvoisensa juhlistuksen punaviinillä.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 22:39"]
Minkä ikäisenä sait lapsia? Minulla jäi "ehdollistunut" juominen siihen. Tosin sekin auttaa, kun mies ei juo mielellään.
[/quote]
ja olin siis itse 35v esikoisen saadessani, nyt 40v. Tässä iässä ei ole enää niin tärkeää että "saa" käyttää alkoholia.
Muistattehan, että naiselle alkoholi on n. viisi kertaa vaarallisempaa, kuin miehelle?
Tuolla ennusteellahan ollaan varmaan ruumishuoneella alle kuusikymppisenä. Mutta tietysti jokainen tyylillään, mikä minä olen muiden elämää kritisoimaan. Pääasia, kun on hauskaa, kosteaa, pää sekaisin ja kemiallista hyvänolontunnetta suonessa.
Näin se vaan menee, mutta viinistä en luovu.
Jepjep! Komppaan niin täpöllä ap!! Tosin, mä en käy trendikkäästi baarissa kahvilla ja avecilla, mutta voihan sitä kotonakin saunan jälkeen napata sen pakollisen sidun jälkeen vielä siivun calvadosta - ihan vaan silleen eurooppalaisittain. FML. Ja tosiaan, naamasta alkaa näkyä...
Kohtuuton viinanjuonti tosiaan alkaa näkyä naamasta viimeistään nelikymppisenä. Enemmän kuin naamasta olisin kuitenkin ap:nä huolissani siitä, mitä sisäelimissä tapahtuu. Naama korjautuu kyllä, diabetes ei koskaan ja haimatulehdus voi johtaa hautaan.
Minä olen niin onnellinen, ettei itse tarvitse enää juoda.
t. toipunut alkoholisti
Mullakin on ollut tapana tissutella monta iltaa viikossa. Sillä oli kyllä todella iso vaikutus minulla mielialaan, väsytti ja masensi. Tuli siis itseään ruokkiva kierre, join masennukseen ja se taas lisäsi alakuloa. Eli iloon juominen kääntyikin ihan toisin päin.
Nyt olen pystynyt olemaan viikot juomatta ja vähentänyt viikoloppujuomistakin paljon. Olen kuin eri ihminen! Paljon pirteämpi, myönteisempi ja aikaansaavempi.
Mä luulin että join opiskelijana paljon mutta ei se nyt niin paha tainnutkaan olla. Yleensä yhtenä iltana vain eli pe tai la, joskus harvoin kahtena. Mutta yhtenä iltana PALLJON, taju kankaalle tai tosi humalaan. Onneksi ei nyt sentään ihan joka viikonloppu.
Ei toi mikään sukupolviasia ole. Äitini on samanikäinen kuin ap ja juo harvoin. Mulla se nuoruuden kohkaaminen ja opiskelijabileet drinksuineen jäivät taakse kun AIKUISTUIN. Alkoholismiin mielestäni jatkuvat krapulat ja juomisen "naamiointi" viittaavat. Mitä sitten jos kaikki tuttavasi tekevät samoin? Oot vaan huonoissa piireissä. Siksihän alkoholistit eivät kyseenalaistakaan juomistaan, koska kaikki kaveritkin.
Onhan meitä siis... Olen 38 v nainen, kolmen lapsen äiti. Töissä en ole. Sitä kerkiää ottamaan pienet viini-kaljakännit melkein sillon kun huvittaa. Tosiaan, kun on siivonnut, ostanut jotain uutta tms. pitää avata se punaviinipullo hetimmiten. Kaljaa tulee otettua siinä alkuillasta ennenkuin lapset menevät nukkumaan, tai ihan pienimmät heistä.
Krapulaa on aamuisin, mutta ei se mitään kun on kotona. Kun luin tätä viestiäsi, minun tekee mieli mennä hakemaan punkkupullo.. ihan tosi.
opiskeluaikoina tuli juotua joka viikonloppu ja aina ihan taju kankaalle. Lopetin sen jo ajat sitten ja suosittelen muillekin.
Ei ole elämä tippaakaan tylsempää ja aamuisin on pirteä ja energinen kun toiset on krapulassa..
Ihan typerä väite, että vain kännissä on kivaa. Eipä pidä paikkaansa.
Kai tässä tulee esiin se ero niiden välillä joilla on taipumusta alkoholisoitua ja niiden välillä joilla ei ole. Kun ajattelee miten paljon joskus nuorena joi, niin täytyy sanoa että ei koskaan erityisesti tehnyt mieli alkoholia, ihan hyvin olisi voinut olla vaikka seuraavat puoli vuotta ilman. Mutta niin monella näin ei ole, tuli mieleen tosta ap:n telkkarinkatsomisesta ja siitä syntyvistä reaktioista.
Hitto, kun alkoi naurattaan tuo ap:n vuodatus, oli niin mainiosti kirjoitettu! :D D
Näinhän se menee ja kolahti kyllä...
Eikös Jari Kurri sekä Jani Sievinen ottaneet eron ensimmäisistä puolisoistaan siinä vaiheessa, kun aktiiviurheilu-ura oli lopuillaan? Lehdissä kirjoiteltiin, miten vaikeaa perheen on yhtäkkiä sopeutua siihen, että mies onkin kotona eikä peli- tai kilpailumatkoilla taikka leireillä. Niinpä. Taisikin näille miehille iskeä karu todellisuus vastaan ollessaan näkemässä, että vaimokulta hoitaa kotia jatkuvassa pikku viinipöhnässä. Ainakin Tiina Kurri jälkeenpäin myönsi avoimesti julkisuudessa, että viininlipitys oli karannut käsistä. Susannasta sai lukea ainakin rivien välistä samankaltaisia juttuja.
Molemmat naiset ovat sittemmin saaneet elämänsä taas raiteilleen, hyvä!
"Kaikenmaailman top chäääfit ja muut ruokaohjelmat laittelee jaloja juomia jalallisiin laseihin. Osaavat juoda ne tyylikkäästi viinilasistaki niin, että otetaan lasin jalasta kiinni.
EIkä niinku oc:n epätäydelliset naiset kaataa sitä viinä jostain kukkamaljako kokoisista laseista, eikä todellakaan pidä lasin jalasta kiinni. Siitäpä saan kimmokkeen avata pullon ja juoda vastaiskuna lasista oikein."
Taijan tehä vastaiskun ihan justiins...
Mulla tulee lipiteltyä viikonloppuisin ja todella odotan perjantaipunkkua ja lauantaipunkkua ja saunasidukat päälle. On kai tääkin jotain riipuvuutta.
Hyvä avaus ap - antaa ajattelemisen aihetta. Noinhan se varmaan menee aika monella.