Lapsia Ei Saada

Olisin ollut kanssasi samaa mieltä vielä joitain kuukausia sitten, mutta kun omalle kohdalle sattuu yllätysraskaus alikehittyneistä munasarjoista, olemattomasta hormonitoiminnasta ja ehkäisystä huolimatta voin vain todeta, että lapsia nimenomaan saadaan eikä hankita. Mitä tulee muihin kohtiin suosittelisin kaikkia raskaana olevia naisia relaamaan. Raskaus ei kestä ikuisesti, sen jälkeen tyhmät kysymykset ja kommentit liittyen painoon ja ruumiintoimintoihin yleensä loppuvat. Hyvää kesää kaikille!

Minua ärsyttää kaikkein eniten se, kun vieraat ihmiset luulevat olevans oikeutettuja utelemaan raskaanaolevan ruumiintoimminnoista. Anoppi on tiennyt raskaudesta muutaman kuukauden ja joka ikinen viikko kokee oikeudekseen kysellä painonnoususta. Anopin sisko täräytti tänään ensimmäisenä minut nähdessään, että joko on maha kasvanut ja tiedättekö kumpi se on. Tässä tilanteessa tekisi mieli avautua niistä kuvottavista alapään toiminnoista joista täällä kärsitään :D Kaikenlainen utelu minun kroppaani liittyen saisi jäädä vähemmälle. Synnyttämättömille kavereille on taas aivan ihana avautua kaikesta kuvottavasta vaivasta :D



Ainiin, ja sitten tämä keskustelu siitä, miten sektio ei ole synnyttämistä. Noh, minun lapseni syntyi sektiolla, muussa tapauksessa en olisi häntä elävänä koskaan saanut nähdä, ja koen itseni synnyttäneeksi naiseksi vaikka alapääni kursimaton onkin :P Kaikilla ei ole mahdollisuutta alatiesynnytykseen, mutta jos lapsi on mahan ulkopuolle saatu niin eiköhän se syntynyt silloin ole.



Mutta, makunsa kullakin.

En ole kyllä ikinä kuullut että sektio ei olisi synnytystä, mutta onpa kyllä melko paksu väite! Ei se synnytys minusta määrity pelkästään siihen lopulliseen ulostuloon, ja tärkeintä on tosiaan kuitenkin se että kaikki selviävät hommasta hengissä. Itse olisin varmaan tuossa tilanteessa tirvaissut vastapuolta jos joku tulisi päin naamaa sanomaan :D

Taisi olla jonkun hienon keskustelupalstan antia tämä väite :D

jos eka kysymys on että repesikö pahasti, niin tekis mieli sanoa, että joltain kyllä repeää kohta jotain...



ja mitä imetykseen tulee, niin samaa mieltä sun kanssa. ensisijainen vaihtoehto lapselle on rintaruokinta, mutta pääasia että lapsi saa tarpeeksi ravintoa. mua ärsytti suunnattomasti oman mummuni arvostelu serkkuani kohtaan, jolta maito loppui 2kk:n jälkeen. itseltä ekan kanssa loppui maito 6kk:n kohdilla, vaikka olisin mielelläni vielä jatkanut. saa nähdä kuin käy poikasen kanssa. :) taistelua se on ollut alusta saakka tuon kanssa, mutta tissimaidolla ollaan kohta menty 5kk.

"Ei se Isäntä vahingossa kaatunut minun päälleni kun joogasin alasti lattialla." :D Ei hitto, sain taas päivän naurut :)

Minulle äitiys ei ole biologiaa eikä synnytys tee äitiä. Äitiyttä on vastuun ottaminen lapsesta, hoiva ja huolenpito vuodesta toiseen. Näin ollen minua joskus ärsyttää kaikenlainen biologisen puolen ylikorostaminen, vaikka olen synnyttänyt ja imettänyt neljä lasta. Äitiydessä tärkeintä ei ole biologisuus, kuten ei isäkään vielä ole se, joka luovuttaa siemenennestettä.

Kolme eriävän mielipiteen pointtia.

1) Montaa ihmistä harmittaa verbi ”hankkia” nimenomaan itsestäänselvyyden ja täyden päätäntävallan merkityksessä. On totta, että lapsia ”hankitaan” siinä merkityksessä, että tietoisella toiminnalla edistetään heidän syntymistään. Erilaisen vaivannäön voi liittää tähän. Mutta kritiikki kohdistuu hankkia-sanaan siinä merkityksessä, että ihminen voisi 100% päättää jälkikasvusta. Näin ei ole, ja siksi moni käyttää ennemmin ”saada”- kuin hankkia-verbiä. Kaupasta voi hankkia tavaroita tai työllä voi hankkia tuloksia, mutta samassa merkityksessä lapsia ei 100% voi hankkia.



2) Hankkia-verbiä kritisoivat yleensä ne ihmiset, jotka ovat itse tai lähipiirissään kokeneet syviä pettymyksiä ja surua siitä, että omasta tahdosta huolimatta jälkikasvua ei ole syntynyt. Kyse on siis herkkyydestä kärsimystä kohtaan. Juuri se, että yhteiskunnassamme ajatellaan laajasti, että lapsia voi yksinkertaisesti ”hankkia” sopivassa elämäntilanteessa, kasvattaa monelle pettymyksen määrää silloin, kun asia ei onnistukaan. Kannattaa tutustua kertomuksiin esimerkiksi Simpukka-yhdistyksen kautta tai PNG-sarjakuvissa. Lapsettomuuden suru on yhä kohtalaisen vaiettu ja tuntematon asia, mikä vaikeuttaa järkevää asiaan suhtautumista.



3) Ottaen huomioon sen, miten vakava elämänkriisi lapsettomuus monille on, ei blogin argumentti vakuuta. Blogi on oikeassa hälventäessään sattumanvaraisuuden tai helppouden mielikuvia, mutta ei osoita ymmärrystä tekstissä mainitun ystävän argumenttia kohtaan, jonka kärki on itsestäänselvyyden ajatuksessa.



Siitä olen samaa mieltä, että näistä asioista pitää keskustella, jotta turhat väärinkäsitykset vähitellen väistyisivät. Lapsettomuudesta löytyy muuten henkilökuvia esimerkiksi uusimmasta Trendi-lehdestä.

Lukuisia=) osa samoja kuin jo mainittukin. Tällä hetkellä superärsykkeiden ykköspaikkaa pitää hallussaan kysymys "joko teille on toinen tulossa". Mielestäni myös lapsilukumäärä on vanhempien päätettävissä, ei muiden. Tiedän että jotkut eivät saa edes sitä yhtä vaikka haluaisivat, mutta me emme vielä ole edes ajatelleet enempää. Minä en ole. Kaikille tiedoksi=D Lisä-ärsykkeitä onkin sitten niin valtaisa määrä että huh huh...*naurua* ja joo, hyvät naurut isännän liukastumisesta. Tänks!

Otetaanhan kantaa nyt ensin tähän hankkia/saada lapsia aiheeseen. Minä henkilökohtaisesti näen saaneeni lapsen käytyäni läpi raskaat hedelmöityshoidot. Mutta taas toisaalta en kyllä katso kieroon kun sanot hankkineesi lapsia. P oli mielestäni siinä oikeassa kun kirjoitti: "Kaupasta voi hankkia tavaroita tai työllä voi hankkia tuloksia, mutta samassa merkityksessä lapsia ei 100% voi hankkia." Mutta enivei...



Sitten niihin niskakarvoja nostattaviin aiheisiin. Suosikkini on alakerran repeämisten ym tiedustelu. Hei ihan oikeesti. Kenellekään ei kuulu miltä toisen toosa synnytyksen jälkeen voi. Voi ehkäpä pienessä mielessään miettiä miltä siellä vois tuntua kun reipas kolme kiloa puristautuu kymmenen sentin reiästä läpi... Toinen on imetys. Maitoa tulee jos on tullakseen. Jos ei tule annetaan korviketta. Piste. Mun anoppihan puristeli ja kosketteli mun rintoja laitoksella ja kotona kun halusi auttaa mua imettämisessä. Don't get me wrong ihan kiva kun on halua auttaa mutta mä olin kuvitellut tilanteen kuuluvan tasan tarkkaan äidille ja vauvalle. Pieni purkautuminen (lue hysteerinen itkeminen) miehelle ja mun tisut kuului taas mulle ja vauvalle. :) Kolmas niskakarvan nostattaja on kyllä sit se utelu mahdollisista uusista vauvoista. Vaikka meillä vauvoja saadaan hiukan eri metodein kuin normaalisti ei se silti tarkoita, että lääkärireissumme ja haaveemme uusista vauvoista olisi koko suvun ja kaveriporukan yleistä tietoa josta meidän pitäisi automaattisesti kertoa muille. Eihän ne mun kaveritkaan kerro ovulointi hetkeään ja sitä missä asennossa vaaka mambot vedettiin..

Minulle lapsettomuus on ollut sen mittaluokan juttu, että on koko lailla sama puhuvatko muut lapsen saamisesta vai hankkimisesta.



Sanavalintoihin tarttuminen saattaa kertoa ennemmin siitä, että on siinä vaiheessa kriisiä että haluaa raivota jollekulle tai etsiä syyllisiä. Joskus tuntuu kestettävämmältä olla vihainen, kuin surullinen.



Minua ärsyttää eniten raskaudesta puhuminen pikkulasten kielellä (masu-asukki), ja hellittelynimien antaminen hedelmöittymiseen liittyville asioille (tikutin oviksen). Tai vaihtoehtovanhemmuuteen liittyvä verbien tekeminen vauvanhoitotavaroista (liinailu, vessailu, kestoilu).



Myös rakastelun muuttuminen tavoitehakuiseksi ("miksi ihmeessä, ovuloin vasta ensi viikolla") tuntuu ankealta.

Oi lapseton mies, veit sanat suustani. Kamalin ilmaisu kaikista on "pupuilu".. uuuugh :D



Minä kommemtoin muiden muassa ekoisin imetyskeskustelua, sillä se vain liippasi niin läheltä. Kirjoitukseni taisi olla sekavaa sekavampi, mutta Jenni sen sanoi. Tärkein on, että lapsi saa ruokaa. Itsehän olin täysin fiksaantunut imettämiseen ja tein siitä itse itselleni ison numeron.



Minulle on jäänyt synnytyksestä olo, että oikein hävettää kertoa synnyttäneensä ilman puudutuksi tms. Tuntuu, että synnytyksen kuuluisi olla verta-hikeä-kyyneleitä-suolen pätkiä. Mitä jos se ei olekaan sitä? Jos raskauskin on sujunut hyvin ja syntynyt lapsikin on helppo? Olen ollut näissä suhteissa onnekas, eikä sitä saisi hehkuttaa. Näin minusta tuntuu.

"Ei se Isäntä vahingossa kaatunut minun päälleni kun joogasin alasti lattialla."



:D :D :D Total repeäminen :D



Vakavasti puhuttuna P argumentoi varsin hyvin ja kattavasti jo tuon "hankkia" asian. Mullakin nousee siitä näpyt, koska usein sen kuulee osana keskustelua joka etenee suunnilleen: "elokuussa me mennään kihloihin, sitten seuraavan vuoden heinäkuussa naimisiin ja sitten ensimmäinen lapsi hankitaan joulukuun alusta. Sen pitää syntyä syksyllä että mahtuu hyvin mun plääneihin".



Itsestäänselvyydet loppuu elämästä aika pian kun se sun ainoa biologinen tehtävä ei otakaan onnistuakseen. No, meillä onneksi otti ja syntyi silti, toinenkin kohta pullahtaa. Koen saaneeni lapsen, toivottavasti kohta myös saan toisen, vaikka sen eteen saankin aika helvatusti vielä töitä tehdä ;)



Mun suurin ärsytys on ylipäänsä kaikki "näinhän nämä asiat tulisi tehdä" kommentit, jostain syystä etenkin vielä lapsettomien ihimsten suusta. Ei vaan kannata mennä aukomaan sitä päätään vaikkapa nukutusmetodeista ("Meidän lasta ei sitten mennä kattomaan joka kerta kun se vähän inahtaa") ennen kuin on saanut itse tunnin-pari heijata lohduttomasti itkevää lasta.



Liika tuomitsevuus on siis mun number one, täysi lista on luonnollisesti todella pitkä koska olen itse niin tuomitseva :D

Tähän vastasinkin jo Facebookissa, mutta pistetään tännekin puolelle vielä: Hankkia-sanalla ei minusta viitata mitenkään laajemmin siihen miten helppoa tai vaikeaa se lapsen aikaansaaminen on. Sanan lataaminen melkoisella tunteettomuudella lapsettomuusongelmaisia kohtaan vaatii kuulijan puolesta jo aika syvää tulkintaa. Minusta kyseessä on nimenomaan sana eikä mitään muuta, enkä minä esimerkiksi korjaa ystäviäni jotka "saavat" lapsia vain siksi että ne meillä "hankitaan".

Minultakin kysyttiin jo synnärillä että koskas se toinen :D

Onpas sulla tuttavallinen anoppi! Olisin myös ollut melkoisen järkyttynyt tuollaisesta, varsinkin kun olen imetyksestä ihan samaa mieltä kanssasi.

Kiitos kommentista, juuri tässä on minusta asian ydin: yksittäiseen sanaan tarttuminen ja siitä loukkaantuminen silloinkin kun on ilmiselvää ettei vastapuoli sitä edes ajatellut kertoo niistä omista patoutumistaan.



Minulla myös nuo "masuliinit" ovat aika sellaisia että... Mutta pakko myöntää että meilläkin "pottaillaan", koska se yksi sana kuvaa koko hommaa ja olen laiska selittämään :D

Mitä ihmettä on pupuilu? :D



Minusta imetyksestä saakin tehdä itselle numeron jos haluaa, ja se on jokaisen oikeus. Se ihmetys johtuu siitä jos puututaan muiden imetykseen.

No nuo lapsettomien kommentit vanhemmuudesta on kyllä sellaisia että :D Itseäkin äidiksi tulon jälkeen hävetti aika monet "totuudet" jotka oli lapsettomana tullut lauottua. Mutta eipä useimpia vanhemmuuteen liittyviä juttuja vain voi ymmärtää ennenkuin se on edessä, siksi siedänkin itse aika hyvin lapsettomilta tulevia mielenkiintoisiakin mielipiteitä.



Itse olen aina kuullut lapsikeskusteluista tyyliin "ajateltiin hankkia", jonka taas itse olen tulkinnut samalla tavalla kuin tulkitsisin sanaparin "alamme yrittämään". Eikä tuollainen esimerkkisi mukainenkaan suunnitelmien ilmoittaminen minua sinänsä häiritsisi, kyllä sen sitten huomaa tehtaillessa että ei tämä homma mitään suunnitelmia noudata :D

Ihmiset on kyllä niin kumman tunteettomia noiden imetysmöläytyksien kanssa. Se vaan jaksaa hämmästyttää minua joka kerta.