Relataan

Kiitti artikkeli-vinkistä :) En ollut tuota huomannutkaan. Tuli itsellekin parempi fiilis, kun olen myöskin pohtinut, että olenko mä tarpeeksi aktiivinen äiti, aktivoinko vauvaani tarpeeksi. Vuoden mutsi-kirja on tilattu pari päivää sitten. Kunpa posti toisi sen nopeasti :)

No aivan niin! Muistan nuo ajatukset esikoisen vauva-ajalta. Vaikka kuinka tiesi, että epätäydellisyys on juuri sitä täydellistä äitiyttä(niin perhevalmennuksessa toitotettiin), ei voinut sitä jotenkin uskoa. Tuntui, että kaikki muut vauvahierovat jokaisen imetyksen jälkeen eivätkä todellakaan unohtaneet d-tipan tippaa.



Nyt kun on sen ymmärtänyt, ettei vauvoja ja lapsia tarvitse koko ajan hieroa, lorutella, katsoa silmiin, aktivoida, alkaa yhtäkkiä kuvitella, että sen epätäydellisen kotiäitiyden lisäksi pitäisi olla innovatiivinen sisustaja, hyvä valokuvaaja, hauska ystävä, upea partneri, tuleva uraohjus. Apua. Emmie riitä :D



Parin vuoden kuluttua ihmettelen, miten olen voinut löhöävänä kotiäitinä stressata yhtään mistään... Ja siinäpä vasta riittämättömyysstressi ja katuminen iskevät päälle. Osasinko yhtään elää siinä hetkessä, kun lapset olivat pieniä ja olin heidän kanssaan kotona vai olinko koko ajan liian tylsistynyt ja ahdistunut?



Tätä ei selvästi parane liikaa ajatella :D