Minä hetkenä hyvänsä

Tsemppiä kovasti loppumetreille, olen seurannut blogiasi täältä hiljaa ja kommentoimatta jo alusta saakka :)



En lähde päivää veikkailemaan, koska omalla kohdalla esikoinen päätti odottaa 42+1 asti, vaikka viikosta 36 alkaen kuulin neuvolassa "se varmaan aika pian syntyy". Pah. Itsellä lopun suunnatonta ketutusta helpotti lopulta vasta se kun sain ensin yliaikakontrolliin ja sitten käynnistykseen ajat; näin tuli joku lopullinen takaraja jolloin se varmasti sieltä noukitaan ulos.



Ja paineet nousi mullakin, YAkontrollissa oli jotain tuota sun luokkaa ja siitä sitten vaan noustiin ylöspäin. Ei se mitään tosin haitannut, synnytystä vaan vähän vauhditettiin sillä kuuluisalla imukupilla (ei ollut paha, btw) ja söin 3viikkoa verenpainelääkkeitä synnytyksen jälkeen.



Joten: tosi tosi paljon tsemppiä, lähinnä siihen henkiseen puoleen kun piuhat alkaa olla melko kireenä.

Voih, mä en jaksa odottaa huomiseen, että tuleeko vauvauutisia vai edelleen odotusuutisia!!! :D Enkä mä oikein osaa toivottaa tähän mitään... Laitetaan nyt sitten "onnea matkaan!", se käy ennen ja jälkeen synnytyksen :)

Täälläkin odotellaan uutisia! =)