Onko kaikilla näin vaikeeta..??

Ei onneksi kaikilla! Meillä on vaikeampaa, sori, mutta positiivisuudella vaan jaksaa paremmin, ei voi mtn, mutta sitä pitää opetella. Teillä on myös keskusteltavaa miehen kanssa.

mikä siitä elämästä tekee vaikeaa? kiire? älä tee kiirettä ja ota rennosti

Kuule, mä voin ihan rehellisesti sanoa että mulla on PALJON vaikeempaa. Jos mun murheet ois joku kiukkuava 5-v. niin halaisin itseäni onnesta.

Eräs jonka maailma romahtaa kasaan

Meillä myös vähän hermot kireällä kummallakin vanhemmalla. Olen huomannut tässä että jos itse tsemppaa ja on hyvällä tuulella, niin mieskin helposti rentoutuu eikä ole sitten lapsellekkaan niin kireä. Jos taas itse näyttää ketutuksensa, niin kohta on mieskin otta rypyssä ja sitten saa lapset kuulla kunniansa. Eli vaikka toisen tekemisistä ja sanomisista ei ole vastuussa, niin kannattaa kokeilla pystyykö siihen kodin ilmapiiriin itse vaikuttamaan näin helposti.

Vanhemmat luovat kotiin sen tunneilmapiirin, jota lapsi ilmaisee. Jos teillä on kotona turhautuneet, lyhytpinnaiset ja helposti hermostuvat vanhemmat, niin sitä samaa settiähän se lapsikin on.

Aina kun lapsi kasvaa ja pääsee johonkin uuteen hankalampaan vaiheeseen, vanhemmankin pitää yrittää löytää itsestään uusia keinoja ohjata lasta, ja paljon positiivisuutta ja tsemppiä. Ei se helppoa ole, enkä minä ainakaan siinä kovin hyvin onnistu, mutta eipä siinä ole vaihtoehtoa, jos ei halua että koko perhe tappelee ja elämä menee jatkuvaksi ärtyneeksi tuhahteluksi ja äyskähtelyksi.

Kyllähän lasten kanssa välillä hermostuu. Pienten varsinkin. Itse aloin menettää hermojani siinä vaiheessa, kun oli kaksi alle kolmevuotiasta kotihoidossa.

Näin jälkiviisaana voisin neuvoa, että asettakaa lapselle selkeät rajat, joista pidätte kiinni. Sitten ei tarvitse enää vääntää joka asiasta. Parin viikon jälkeen on jo selvät sävelet. Katso netistä vaikka Supernannya. Ne keinot tepsivät aina. Lapsi testaa rajojaan niin kauan, kun rajat tulevat vastaan. Kun lapsi huomaa, että rajat menevät joka kerta samassa kohtaa, hän lakkaa taistelemasta joka asiassa (tämä muuten toimii ihan kaiken ikäisten lasten kanssa! Jopa murkkujen..).

Toinen juttu: kun lapsi harmistuu, ota hänet syliin, tarjoa rakkautta ja hellyyttä. Lapset monesti kiukuttelevat omaa epämääräsen ikävää oloaan. Kun aikuinen vastaa kiukkuun kiukulla, se vaan voimistuu. Itse jossain vaiheessa vaan älysin vastata kiukkuun hellyydellä ja kiukut alkoivat sammua saman tien ja syytkin kiukkuihin selvisivät sylittelyn päätteeksi.

Varatkaa vaikka aika perheneuvolasta, jos nämä konstit eivät tepsi. Tuttuni on käynyt siellä ja he ovat saaneet tosi hyviä vinkkejä arkeen lasten kanssa.