Ei Hävetä

Hehee. Kaveri just ihmetteli, että mikä muhun on tullut, kun kaivelin kestovaippaa vessanpöntön uumenista täysin tyynenä. Kuulemma ei ollut ihan mun tapaista... Äitiys tuo mukanaan kummallisia asioita :D

Ei hävetä myöskään lasten huutelut: Äiti, miksi tuolla tätillä ei ole paitaa (kun tädillä oli toppi). "Miksi tuolla sedällä on noin iso maha." Tai ehkä joskus vähän hävettää.. Myös rohkeus kasvaa. Kun lapset kasvavat, on myös oltava rohkea asioissa, joissa ennen olisi huutanut jotain muuta apuun. Äiti pystyy tappamaan/häätämään isot mehiläiset ilman pienintäkään kirkumista, koska ei voi säikäyttää pieniä. Eka haava lapsessa saa aikaan kamalan paniikkikohtauksen, seuraavan kanssa pystyy jo itsekin arvioimaan, pitääkö mennä lääkäriin vai ei.

Itse olen huomannut sellaisen, että ennen en menisi vessaan ovi auki millään, ja nyt en osaa sitä kiinnikkään laittaa. Miten sitä muuten muka kuulee onko lapsella hätä? Toki nautin niistä hetkistä kun saan olla siellä vessassa ihan yksin, ilman että joku istuu edessä penkillä odottaen että päästään pois vessasta. Enkä todellakaan pyydä lasta siihen kökkimään...Kylässäkin lapset varsinki nuorempi tahtoo tulla mukaan vessaa, yleensä toki kiellän että kyllä se äiti ihan yksinkin pärjää mutta kun alahuuli väpättää ja kyynel kihoaa silmään, asiaan myöntyy.

Kaikkeen tottuu ja toisten mielestä asiat on ihan outoja. Olen siis outo äiti :)

Ihania kirjoituksia, varsinkin kuukausittainen kirje pikku miehelle. Meidän oma poikamme noin kuukauden perässä enkä voi muuta kuin yhtyä kaikkeen mitä kirjoitat. Juttu soseista vei kyllä voiton, sen olen lukenut pariin otteeseen.

Äitinä ei enää mikään hävetä, se on totta, totta on myös mitä Hanna edellä kirjoittaa "sankarina" olemisesta. Omien lasten vuoksi tekee mitä vaan, siis: MITÄ VAAN. Äidin rakkauden määrä kun on ääretön, eikö niin?

Ihan pakko myöntää että tätä blokia luen mielelläni.

Me äidit olemme niitä arjen sankareita jotka todellakin tekevät kaikkensa lastensa puolesta.

Meillä nuorimmainen on muutaman kuukauden vanhenpi kuin teillä pikku mies mutta nää jutut silti on niin ihania.

Usein olen isännelle näitä juttuja näyttänyt ja olemme naureskelleet omille edesottamuksille lapsiemme kanssa.



Kiitän siis näistä kirjoituksista ja päivien äidin "laki" sääteisistä vapaista hetkistä.

Miisa: Kiitos kaunis :)

Corde: Jännää miten meilläkin nykyään vessassa yksin käyminen lasketaan "omaksi ajaksi" :D

Sireniia: Minä myös suhtaudun nykyään melko rauhallisesti siihen jos vastapestyjen valkoisten vaatteideni päälle spuglataan. En ehkä olisi kuvitellut päästäväni suustani "oho! Tuliko nyt parempi olo?" kun itse istun syli märkänä porkkanaperunasta.