Markkina-arvo

Oih, mä odotan tota hetkeä kun pääsen YKSIN ulos ja kampaajalle. Meillä on 11 päivää vanha prinsessa joka ei pääse vielä ulkoilemaan. Itselläni murtui häntäluu synnytyksessä joten kävely ja varsinkin istuminen on todella hankalaa. Nyytti roikkuu rinnassa tunnin välein joten ajatus kampaajasta on haave vain.

Tosin täytyy myöntää. Nyytti on kaiken tämän arvoista ja nautin todella kotona olosta. Sitä ehtii ulos pikku prinsessan elämän aikana tuhansia kertoja. Ja voin sanoa että tuleepa aika kun toivoisi sen pikku prinsessan (joka ei ole enää niin pieni) olevan kotona ja pitävän äiti-muorille seuraa.

Aurinkoista viikkoa.

Moikka!

En tiedä olenko jo aiemmin ylistänyt blogiasi, mutta tässä se tulee taas =) AIVAN mahti hyvä ja apeaa mieltä lääkitsevä blogi. Olen jo ainakin kerran lukenut koko pläjäyksen alusta loppuun ja nyt sitten palailen sinne alkuun, kun oma vauvaprojekti on vasta alkukynnyksellä.

Tahdoin vain kiittä taas synkän päivän piristyksestä!

xD

Kiitos!

*kikattelee ääneen*

Aivan mahtavaa!



Pitkästä aikaa sain hihitellä ja naureskella täällä kotosalla - ja 5 kk ikäinen pojummekin unohti yrittää hypätä/kiemurrella/sätkiä pois sylistä ääneen lukiessani. :) On selvästi tullut äitiinsä - ainakin huumorintajun osalta. Nyt se kyllä yrittää parhaansa mukaan osallistua kirjoitukseen... :)



Suurkiitokset Jennille ja vienot terveiset Vaavilta Minille(oää oää tuntuu olevan päivän sana;)!

Oma aika on luksusta! Meillä oli samoin heti alusta asti korvikemaidot kehissä, ja kyllä oli ihanaa käydä kampaajalla ja muutamissa muissa omissa menoissa. Ja yksin kaupassa. Ja kahvilla. Ja urheilemassa. Kaverilla puolestaan oli maitotakiainen tississä kiinni parin tunnin välein suurin piirtein ekat puoli vuotta... olisin varmaan itse tullut hulluksi siinä tilanteessa! Imetyksen epäonnistuminen harmitti tietysti sillä hetkellä... Senkin energian tosin olisi voinut käyttää muuhun, mutta mistäpä sitä näin ensikertalaisena näistä ymmärtäisi... ;)