Lue keskustelun säännöt.
Olen totaalinen alisuorittaja ja kyllästynyt itseeni
16.03.2013 |
Hei, täällä yksi entinen kympin tyttö. Olin sellainen älykkötyttö, joka oppi 4-vuotiaana lukemaan ja teki jo ekalla luokalla kolmasluokkalaisten matematiikan tehtäviä. Sain joka vuosi stipendejä, voitin kilpailuja, keskiarvo oli luokan paras jne.
Taustoista sen verran, että vanhempani ovat melko älykkäitä, mutta myöskin alisuoriutujia (eli laiskoja). Mihinkään jatko-opintoihin en saanut kannustusta enkä neuvoja. Keskityin tekemään kovasti töitä ja saamaan hyviä arvosanoja, mutta täysin ilman fokusta... En missään vaiheessa edes miettinyt, mihin suuntaisin lukion jälkeen. Meillä kotona myös käytettiin runsaasti alkoholia, räyhättiin jne. joten lähinnä vain odotin sitä, että pääsen muuttamaan pois.
Lopulta alisuoriuduin ylioppilaskirjoituksissakin osittain kaoottisen kotitilanteen takia (+jännittämisen). Tuolla muissa keskusteluissa jotkut kertovat noita yo-arvosanojaan, joten laitan tähän nyt omanikin:
Äidinkieli: Eximia Cum Laude Approbatur
Ruotsi, keskipitkä: Laudatur
Englanti (pitkä): Eximia Cum Laude Approbatur
Matematiikka (pitkä): Laudatur
Reaalikoe: Magna Cum Laude Approbatur
Nyt olen 27-vuotias ja ilman loppututkintoa. Olen tosin edelleen kirjoilla yliopistolla, humanistisessa tiedekunnassa. Alavalintani oli aivan totaalinen virhe. En oikein edes muista, mitä ajattelin, kun tänne silloin joskus hain. Vihaan tätä opiskelua. Jostain syystä kai ajattelin, etten voisi pärjätä ns. kovilla aloilla tyyliin DI tai kauppatieteet. Siis että en kestäisi kilpailua tms.
Tällä hetkellä teen töitä kympin tuntipalkalla osa-aikaisena. Töitä on ihan tarpeeksi eli ainakin 35 h viikko, mutta milloin missäkin vuorossa. Puhelin pitää olla aina päällä, kun koska vain voidaan soittaa töihin.
Mitähän tässä nyt tekisi? Lähtisikö 19-vuotiaiden joukkoon opiskelemaan? Ja mitä alaa? Olenko liian vanha esim. teekkariksi?
Ei ole lapsia eikä ole velkaa. Säästöjä on muutama tonni. Naimisiinkin pitäisi ehtiä ja saada niitä lapsia (joita siis haluaisin myös). Todellakin kuumottaa katsella, kun minua nuoremmat jo valmistuvat hyviin ammatteihin, matkustelevat ja rakentavat omakotitaloja.
Kommentit (37)
Ap, kuin minä olisin kirjoittanut tekstin nuorempana. Tsemppasin tutkinnon kasaan 28-vuotiaana ja teen nyt kykyjeni alapuolella olevaa työtä. Nettopalkkaa tulee kuitenkin se pari tonnia, mikä riittää hyvin elämiseen ja olemiseen.
Opiskelemaan lähtisin kyllä vieläkin, vaikka olen sinua 10 vuotta vanhempi. Ei ole vain sellaista alaa, mikä kovin paljon kiinnostaisi. Minulle sopii aika hyvin sellainen henkinen downshiftailu, jossa työ ei kovin paljon häiritse vapaa-aikaa. Elämään tuo mielekästä sisältöä ihmissuhteet, lukeminen ja liikunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 20:37"]
henkinen downshiftailu, jossa työ ei kovin paljon häiritse vapaa-aikaa. [/quote]
Ihana! :D D
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 20:29"]
Onko täällä muita, jotka ovat löytäneet vahvuutensa vähän hitaamalla aikataululla?
ap
[/quote]
Täällä yksi. Minulla ei ollut lukion jälkeen MITÄÄN hajua mitä haluaisin tehdä isona. Ensin pidin 3 välivuotta tehden duunia elektroniikkatehtaan liukuhihnalla. Sitten vanhempien painostus, että 5 Laudaturin ylioppilaan pitäisi tehdä jotain muuta kuin tehtaanduunia alkoi kyrsiä, ja menin työkkärin ammatinvalintapsykologille, toivossa että sieltä saisin vähän osviittaa minne mennä. Minulla ei ollut mitään erityislahjakkuuksiakaan joten en tiennyt. No, minut ohjattiin sairaanhoitajaksi opiskelemaan sieltä. Menin, mutta lopetin opinnot kesken puoli vuotta ennen valmistumista, tiesin ettei ihmisten kanssa työskentely ole mun juttu yhtään.
Ongelma vana oli etten VIELÄKÄÄN tiennyt mikä minusta tulisi isona. Mutta tapasin miehen, joka opiskeli tietojenkäsittelytiedettä, ja ajattelin että miksenpä minäkin menisi sinne. Minua ei kiinnostaneet tietokoneet yhtään, pidin itseäni matemaattisesti lahjattomana (olin lukenut lyhyen matiikankin) mutta ajattelin että paskatko väliä, eiköhän niistä opinnoista sisulla selviä. Ja selvisi oikein hyvin, kun lopetti märinän "mä oon lahjaton mä en osaa" vaan päätti että mitä en osaa, opin. Hyvällä tai pahalla. 3 vuodessa opiskelin maisteriksi. Olen tosi tyytyväinen etten jäänyt etsimään jotain kutsumusalaa, koska vieläkään - 39-vuotiaana- en tiedä miksi haluaisin isona. Mutta olen ihan tyytyväinen ohjelmistoarkkitehti, ja mikä parasta, tienaan hyvin! Ja saan tehdä etätöitä hyvin vapaasti jne etuja, verrattuna vaikka siihen että olisin jäänyt sinne tehtaalle piirilevyjä latomaan (nythän nekin hommat on jo Suomesta kaukoitään karanneet).
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 20:43"]
Di-nainen jatkaa..
Unohda arkkitehtuuri, it ja rakennusosasto. Materiaalitekniikka voisi olla järkevä valinta yhdistettynä prosessitekniikkaan. Automaatiotekniikan unohtaisin myös.
[/quote]
Ei minusta IT:tä tarvi unohtaa. Ala on suhdanneherkähkö, joo, ja jos nyt juuri valmistuisi, uutena olisi haastavaa saada se eka työ. Joutuisi ottamaan jonkun huonopalkkaisen trainee tai junior homman todennäköisesti alkuun. Mutta ei tällä alalla nämä laskut koskaan ole kauaa kestäneet, ja pian tulee taas kova nousu. Ja jopa nyt on koko ajan yli 200 paikkaa auki Oikotiessä ja vastaavissa alalle, joten mikään totaalikriisi ei ole. Itsekin juuri vaihdoin paikkaa, tosin 15 vuotta alan työkokemusta helpottaa siinä.
Ap, kannattaa lähteä opiskelemaan, sittenhän näet onko se sinua varten. Eikä sinun tarvitse tarkkaan tietää omia vahvuuksiasi, ihan hyvin voit päättää että lähdet kohti jotain, mikä kiinnostaa, olit sitten omasta mielestäsi siinä hyvä tai huono. Ja perheettömänä kannattaa myös lähteä ulkomaille ainakin lukukaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 21:18"]
Ap, kannattaa lähteä opiskelemaan, sittenhän näet onko se sinua varten. Eikä sinun tarvitse tarkkaan tietää omia vahvuuksiasi, ihan hyvin voit päättää että lähdet kohti jotain, mikä kiinnostaa, olit sitten omasta mielestäsi siinä hyvä tai huono. Ja perheettömänä kannattaa myös lähteä ulkomaille ainakin lukukaudeksi.
[/quote]
Minusta tuo ulkomaille lähtö on vähän niin ja näin, ja riippuu alasta. Esim. monella teknisellä alalla se on pelkkä hidaste noin opintojen kannalta, koska siellä vaihdossa opiskellut asiat ei välttämättä sovi kovin hyvin tutkintosuunnitelmaan. Mutta toki, jos ulkomaankokemus kiinnostaa, haave kannattaa toteuttaa silti. Mutta itseisarvoisesti ei aina ole kovin tärkeää olla sellaista kokemusta.
Olen saman ikäinen kuin sinä. Valmistuin Tietojenkäsittelytieteen laitokselta 25-vuotiaana ja suosittelen IT-hommia. Itselläni kävi hyvä tuuri ja pääsin suoraan ilman työkokemusta vakitöihin omalle alalleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 20:26"]
Hei ap!
Et missään tapauksessa ole liian vanha aloittamaan alusta uuden alan opintoja! Vaikutat fiksulta ja älykkäältä sekä kirjoitat hyvin. Olet selkeästi pohtinut eri vaihtoehtoja. En kutsuisi sinua alisuorittajaksi vaan pikemminkin ajelehtijaksi. Olet jostain syystä ajautunut väärälle alalle ja se on alkanut ahdistaa yhdessä tuon hankalan työn takia. Uskon sinun saavan aivan uutta energiaa, puhtia ja elämäniloa päästessäsi opiskelemaan DI:ksi. MIkäli tunnet rakennuspuolen ja arkkitehtuurin enemmän omaksi alaksesi hakeudu rohkeasti sinne!
Kannustaisin sinua myös vaihtamaan työpaikkaa mitä pikimmin. On kuluttavaa olla jatkuvasti käytettävissä, se ahdistaa ja ilmeisestikin ns. "kilttinä tyttönä" sinun on vaikea kieltäytyä noista ikävimmistä työvuoroista. Mieti, mikä olisi pahinta mitä tapahtuisi jos joskus sanoisitkin "ei" ja/tai laittaisit puhelimesi kiinni. Etsi uusi työ siihen asti kunnes pääset opiskelemaan unelma-ammattiisi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja paljon tsemppiä! :)
[/quote]
Kiitos paljon tästä kannustavasta kommentista! Tuli hyvä mieli. Olen käynyt läpi eri opiskeluvaihtoehtoja, ja matematiikan ja fysiikan kirjat on jo otettu esiin. Päätin, että valitsen opiskelupaikan kiinnostuksen mukaan. Olen jo kerran kokenut sen, että olen lähtenyt opiskelemaan alaa joka periaattessa työllistäisi, mutta huomannut ettei motivaatio riitä. Tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka hankkivat elantonsa sellaisilla aloilla, joista he oikeasti ovat kiinnostuneet mutta joita ei missään nimessä "kannattaisi" lähteä opiskelemaan (media-ala, valokuvaus jne.).
Entäs rakennusarkkitehti? Se koulutus on viime vuosina ollut katkolla tosin, mutta sitä oltiin aloittamassa uudestaan kun osaajia tarvitaan. Sehän on amk-tutkinto eikä niin pitkä ja vaativatöinen kuin varsinainen arkkitehti.
itse olen nyt 40v ja aikoinaan haaveilin arkkitehdin ammatista. En päässyt sisälle ja ajattelin, että en huoli mitään rakennusarkkitehdin koulutusta.
Se oli turhan hätäinen päätelmä, koska elämä on loppujen lopuksi aika pitkä ja menemällä sitä kohti mitä haluaa (vaikka se olisikin aluksi matalammalla) on paljon oikeammassa suunnassa kuin menemällä jonnekin mikä on "hienoa" (kuten minä haikailin).
Voisit nähdä kiinnostaako ala sinua oikeasti. Toisaalta sellainenkin koulutus on hyvä, jossa voi suuntautua loppupeleissä monenlaisiin tehtäviin, itse ainakin olen vasta nyt kypsymässä omaksi itsekseni ja monesta sellaisesta (pienestäkin)mitä olen aiemmin tehnyt on nyt apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 01:05"]
Entäs rakennusarkkitehti? Se koulutus on viime vuosina ollut katkolla tosin, mutta sitä oltiin aloittamassa uudestaan kun osaajia tarvitaan. Sehän on amk-tutkinto eikä niin pitkä ja vaativatöinen kuin varsinainen arkkitehti.
[/quote]
Kiitos ehdotuksesta :) Googletin tuon nopeasti. Ei taida ainakaan ensi syksylle olla tuolla alalla koulutusta? Saatan hakea TTY:lle lukemaan rakennustekniikka. Automaatio- ja konetekniikatkin kiinnostaa. Tietotekniikan ops:iin perehdyin myös, mutta en taida sitä haluta pääaineeksi.
Vähitellen olen alkanut hahmottaa, millainen opiskelu ja työ minua kiinnostaa. Pidän teoreettisesti opiskelusta, erityisesti haastavammasta matematiikasta, joten yliopisto on parempi vaihtoehto kuin AMK. En kuitenkaan halua tehdä pelkkää istumatyötä ruudun ääressä eli tietotekniikka ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Vielä kaksi viikkoa aikaa laittaa loput vaihtoehdot paremmuusjärjestykseen.
ap
Ap, tekniset alat ei kuitenkaan ole helppoja. Työ on usein todella vaativaa, tulospaineet kovat ja siellä on kiltti nainen kovilla. Ennen pitkää huomaa, että miehet menee aina ohi. Alussa tuntui pitkään, että tässähän ollaan ihan tasaveroisia miesten kanssa, mutta jossain vaiheessa yhä useampi fiksu nainen ohitettiin ja vain harvat naiset pääsi eteenpäin. Lasikatto on todellisuutta.
Eikä saa aliarvoida kansainvälistä kilpailua. Sitä ei monissa muissa ammateissa ymmärretä, kuinka kovilla ne "nörtit" onkaan työssään. Näennäisesti istuvat toimistossa ja nostavat mukavaa palkkaa mukavilla eduilla. Totuus on, että jokainen päivä lunastat työpaikkasi uudelleen. Olen itse työskennellyt esimerkiksi julkisella sektorilla sekä aiemmin että nyt. Ei sitä voi verratakaan, kuinka paljon kovemmille henkisesti yksityinen ihmiset laittaa. Ja DI:nä sinun työpaikkasi on 99% yksityisellä.
Rehellisesti sanottuna en suosittele alaa kuin miehille, jotka on keskinkertaisia älyltään, kyynärpäät terävät ja hyviä leikkimään "kovaa jätkää" palavereissa. Kovapäisyys ja lievä yksinkertaisuus on avuksi. Ei saa ottaa mistään itseensä, pitää uskoa omaan erinomaisuuteensa joka tilanteessa ja olla valmis hengaamaan "hyvä veli" -verkostossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 07:10"]
Ap, tekniset alat ei kuitenkaan ole helppoja. Työ on usein todella vaativaa, tulospaineet kovat ja siellä on kiltti nainen kovilla. Ennen pitkää huomaa, että miehet menee aina ohi. Alussa tuntui pitkään, että tässähän ollaan ihan tasaveroisia miesten kanssa, mutta jossain vaiheessa yhä useampi fiksu nainen ohitettiin ja vain harvat naiset pääsi eteenpäin. Lasikatto on todellisuutta.
Eikä saa aliarvoida kansainvälistä kilpailua. Sitä ei monissa muissa ammateissa ymmärretä, kuinka kovilla ne "nörtit" onkaan työssään. Näennäisesti istuvat toimistossa ja nostavat mukavaa palkkaa mukavilla eduilla. Totuus on, että jokainen päivä lunastat työpaikkasi uudelleen. Olen itse työskennellyt esimerkiksi julkisella sektorilla sekä aiemmin että nyt. Ei sitä voi verratakaan, kuinka paljon kovemmille henkisesti yksityinen ihmiset laittaa. Ja DI:nä sinun työpaikkasi on 99% yksityisellä.
Rehellisesti sanottuna en suosittele alaa kuin miehille, jotka on keskinkertaisia älyltään, kyynärpäät terävät ja hyviä leikkimään "kovaa jätkää" palavereissa. Kovapäisyys ja lievä yksinkertaisuus on avuksi. Ei saa ottaa mistään itseensä, pitää uskoa omaan erinomaisuuteensa joka tilanteessa ja olla valmis hengaamaan "hyvä veli" -verkostossa.
[/quote]
Oho, eipä ole ollenkaan minun kokemukseni. 15 vuotta kokemusta yksityisistä IT-alan firmoista, nyt työnantaja kansainvälinen suuryritys.
Minulla on aina ollut varsin rentoa töissä. Olen aina pitänyt TIUKASTI rajani, eli tehnyt selväksi etten tee esimerkiksi yhtään ylitöitä. Tämä on ollut ihan ok. Kieltäydyn muutenkaan stressaamasta mistään: teen työtäni omaa tahtiani työajan puitteissa, ja työn ulkopuolella en sitä ajattele. En myöskään kuulu minkäänlaisiin "verkostoihin", en edes tunne oikeastaan ketään noista työkavereista eikä tarvikaan, koska työmme on erittäin itsenäistä.
Mistään uralla etenemisestä en ole koskaan ollut kiinnostunut - päinvastoin, haluan tehdä tätä samaa nysväämistä eläkkeelle asti, koska tässä on suht hyvä palkaa ilman suurta stressiä ja vastuuta joka tulisi esim. esimiesaseman kuten projektipäällikköyden myötä. Huolimatta rennosta asenteestani työhön, sain taas tämänkin vuoden palautekeskustelussa esimieheltä kiitosta teknisestä osaamisestani ja siitä että hommat on valmistuneet aikatauluissaan. Minuun kuulemma vaativatkin asiakkaat luottaa.
AP, mulla samankaltainen tausta - huippusuorittaja koulussa, ajauduin tekemään inhoamastani humanistisesta alasta (eräästä kielestä) maisterin tutkinnon, kauhea kunnianhimoinen mutta ristiriitainen suhtautuminen menestykseen perhetaustojeni takia. Mulla isä yliopistokoulutettu, äiti jättänyt koulut kesken, molemmat alkoholisoituneita.
Olen kuitenkin löytänyt kivan kaupallisen uran, johtotehtävissä, hyvä palkkaus (yli 6000 eur/kk + autoetu 850 eur/kk) - jouduin kouluttautumaan uudelleen (tein AMK tradenomin tutkinnon), kun sen pystyi tekemään työn ohessa. Tuon AMK-opiskelun alkuajan tein assarin hommia matalalla palkalla, puolivälissä sain paremman duunin ja loppuvaiheessa jo vaativiin päällikköhommiin.
Miten onnistuin? Tärkeintä on ollut oman menneisyyden työstäminen, omien arvojen haastaminen, menestymisen pelon voittaminen. Tämä olisi vielä tärkeämpää kuin asioitten pakkotekeminen - en alkuun tiedostanut tätä, vaan runnoin itseäni pakolla uudelle uralle ja aloin oireilla kehollani (kaikenlaisia kipuja) ja henkisesti (masennusta). Kun sain terapiassa työstettyä lapsuuteni arvoja ja tiedostettua omat arvoni, olen pikkuhiljaa löytänyt rennon ja hyvän tavan elää.
Itsekin voit lähteä pohtimaan asioita: Mitä vanhempani ajattelivat menestymisestä? Mitä opin heitä seuraamalla? Minkälainen ristiriita oli vanhempiesi unelmilla ja sillä, miten he käytännössä niitä lähtivät toteuttamaan? Kuinka paljon he tekivät työtä tavoitteellisesti, analysoivat omaa toimintaansa? Mistä epäonnistumisten syyt löytyivät - muista, työelämästä jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua! Ensimmäiseksi, raha ei ratkaise mitään. Teet sitä työtä mikä miellyttää sinua, viis tuntipalkasta. Pääasia, että olet onnellinen.
Mitä ihmettä höpinää nämä "olenko liian vanha" on? Lahjakas opiskelee 3-5:ssä vuodessa tutkinnon.
lakkaa ensin määrittelemästä itseäsi alisuoriutujaksi.
Nykyinen työni käy todella hermoille enkä voi olla palkkaankaan tyytyväinen. Tai siis palkkaan ehkä voisin, mutten työehtoihin. Töihin voidaan kutsua koska vain ja mihin vuoroon vain, joten puhelinta ei uskalla koskaan laittaa kiinni. Vaikka tekisin kuinka iltatuntejakin, niin netto on max. 1600-1700 e/kk. Juuri tuo pompottelu ja aina tavoitettavissa oleminen rasittaa eniten.
Hei ap!
Et missään tapauksessa ole liian vanha aloittamaan alusta uuden alan opintoja! Vaikutat fiksulta ja älykkäältä sekä kirjoitat hyvin. Olet selkeästi pohtinut eri vaihtoehtoja. En kutsuisi sinua alisuorittajaksi vaan pikemminkin ajelehtijaksi. Olet jostain syystä ajautunut väärälle alalle ja se on alkanut ahdistaa yhdessä tuon hankalan työn takia. Uskon sinun saavan aivan uutta energiaa, puhtia ja elämäniloa päästessäsi opiskelemaan DI:ksi. MIkäli tunnet rakennuspuolen ja arkkitehtuurin enemmän omaksi alaksesi hakeudu rohkeasti sinne!
Kannustaisin sinua myös vaihtamaan työpaikkaa mitä pikimmin. On kuluttavaa olla jatkuvasti käytettävissä, se ahdistaa ja ilmeisestikin ns. "kilttinä tyttönä" sinun on vaikea kieltäytyä noista ikävimmistä työvuoroista. Mieti, mikä olisi pahinta mitä tapahtuisi jos joskus sanoisitkin "ei" ja/tai laittaisit puhelimesi kiinni. Etsi uusi työ siihen asti kunnes pääset opiskelemaan unelma-ammattiisi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja paljon tsemppiä! :)