Lue keskustelun säännöt.
Olen totaalinen alisuorittaja ja kyllästynyt itseeni
16.03.2013 |
Hei, täällä yksi entinen kympin tyttö. Olin sellainen älykkötyttö, joka oppi 4-vuotiaana lukemaan ja teki jo ekalla luokalla kolmasluokkalaisten matematiikan tehtäviä. Sain joka vuosi stipendejä, voitin kilpailuja, keskiarvo oli luokan paras jne.
Taustoista sen verran, että vanhempani ovat melko älykkäitä, mutta myöskin alisuoriutujia (eli laiskoja). Mihinkään jatko-opintoihin en saanut kannustusta enkä neuvoja. Keskityin tekemään kovasti töitä ja saamaan hyviä arvosanoja, mutta täysin ilman fokusta... En missään vaiheessa edes miettinyt, mihin suuntaisin lukion jälkeen. Meillä kotona myös käytettiin runsaasti alkoholia, räyhättiin jne. joten lähinnä vain odotin sitä, että pääsen muuttamaan pois.
Lopulta alisuoriuduin ylioppilaskirjoituksissakin osittain kaoottisen kotitilanteen takia (+jännittämisen). Tuolla muissa keskusteluissa jotkut kertovat noita yo-arvosanojaan, joten laitan tähän nyt omanikin:
Äidinkieli: Eximia Cum Laude Approbatur
Ruotsi, keskipitkä: Laudatur
Englanti (pitkä): Eximia Cum Laude Approbatur
Matematiikka (pitkä): Laudatur
Reaalikoe: Magna Cum Laude Approbatur
Nyt olen 27-vuotias ja ilman loppututkintoa. Olen tosin edelleen kirjoilla yliopistolla, humanistisessa tiedekunnassa. Alavalintani oli aivan totaalinen virhe. En oikein edes muista, mitä ajattelin, kun tänne silloin joskus hain. Vihaan tätä opiskelua. Jostain syystä kai ajattelin, etten voisi pärjätä ns. kovilla aloilla tyyliin DI tai kauppatieteet. Siis että en kestäisi kilpailua tms.
Tällä hetkellä teen töitä kympin tuntipalkalla osa-aikaisena. Töitä on ihan tarpeeksi eli ainakin 35 h viikko, mutta milloin missäkin vuorossa. Puhelin pitää olla aina päällä, kun koska vain voidaan soittaa töihin.
Mitähän tässä nyt tekisi? Lähtisikö 19-vuotiaiden joukkoon opiskelemaan? Ja mitä alaa? Olenko liian vanha esim. teekkariksi?
Ei ole lapsia eikä ole velkaa. Säästöjä on muutama tonni. Naimisiinkin pitäisi ehtiä ja saada niitä lapsia (joita siis haluaisin myös). Todellakin kuumottaa katsella, kun minua nuoremmat jo valmistuvat hyviin ammatteihin, matkustelevat ja rakentavat omakotitaloja.
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 20:07"]
Nykyinen työni käy todella hermoille enkä voi olla palkkaankaan tyytyväinen. Tai siis palkkaan ehkä voisin, mutten työehtoihin. Töihin voidaan kutsua koska vain ja mihin vuoroon vain, joten puhelinta ei uskalla koskaan laittaa kiinni. Vaikka tekisin kuinka iltatuntejakin, niin netto on max. 1600-1700 e/kk. Juuri tuo pompottelu ja aina tavoitettavissa oleminen rasittaa eniten.
[/quote]
Tämä siis ap. Ja kiitos kommenteista. Tiedän, että tekstini on todella negatiivista. Olen juuri nyt vain niin kyllästynyt itseeni ja tilanteeseeni. Yhteishakua on onneksi vielä 2 viikkoa jäljellä :) Tällä hetkellä kiinnostaisi DI-opinnot, koska pidän matematiikasta ja monenlaisesta tekniikasta. Fysiikasta en muista kyllä enää mitään.
[/quote]
Mitä haittaa iästäsi voisi olla? Ei di ole mikään missikilpailu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs kielet, voisitko kuvitella itsesi opeksi
Tuosta koulumenestyksestäni sen verran, että äidinkielen E ja reaalikokeen M (historiaa ja yhteiskuntaoppia) vaativat melko lailla työtä. Sen sijaan pitkän matikan L tuli hyvin pienellä vaivalla. Yleensä sain kaikki tehtävät jo oppitunnilla tehtyä eikä kokeisiin tarvinnut sen kummemmin lukea. Silti päädyin humanistiselle alalla.
Ongelma on siis tämä hukassa oleminen oman itsensä kanssa... Kun ei tiedosta sitä, missä on hyvä ja missä ei. Olen suorastaan väkisin yrittänyt opiskella alaa, jolle mulla ei ole mitään luontaista kiinnostusta.
Onko täällä muita, jotka ovat löytäneet vahvuutensa vähän hitaamalla aikataululla?
ap
oletko suorittaja tyyppi, joka elää suoritustensa kautta, eikä kokemusten kautta. suorittaessa jää helposti elämä elämättä. mieti mitä itse haluat.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 20:21"]
Entäs kielet, voisitko kuvitella itsesi opeksi
[/quote]
Mulla on filologia-aine sivuaineena. Oikeastaan en taida saada siitä edes sivuainetta kasaan. Kiitos kuitenkin vinkistä :) En usko, että haluan minkään alan opettajaksi. Mieluiten kai työskentelisin jollain miesvaltaisella tekniikkaan liittyvällä alla. Olen ollut siis tuollaisissa työpaikoissa kesätöissä ja tykännyt kovasti ilmapiiristä.
Johonkin aion siis hakea ja 2 viikkoa aikaa päättää mihin. Näitä olen katsellut: tietotekniikka, automaatiotekniikka, konetekniikka, rakennustekniikka, arkkitehtuuri ja tuotantotalous sekä kauppatieteet + ehkä vastaavia aloja ammattikorkeasta. Aika pitkä lista :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Di-nainen vastaa. En tyrmää DI-opintojasi. Muista kuitenkin, että DI:nä sinun on sijoituttava heti opintojesi alusta lähtien oikeanlaisiin harjoittelupaikkoihiN, pelkät opinnot eivät riitä työnsaantiin. Pitää olla koko ajan alaa tukevaa työharjoittelua, muuten päädyt kortistoon valmistuttuasi. Jos olet luonteeltasi jotenkin saamaton ja arka (sellainen kuva välittyi, sorry), voi DI:n ammatti olla aika raskas valinta. Alana se on toki mielenkiintoinen ja suuntautusmisaloja riittää vaikka kuinka paljon. Työtehtävät ovat monipuolisia, mutta työnsaanti ei ole helppoa nykymaailmassa. Varmasti pääset sisään pääsykokeissa. Opiskelu on paljon muuta kuin matikkaa ja fysiikkaa, pitää perehtyä monenlaiseen tekniikan alaan.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 20:21"]
Entäs kielet, voisitko kuvitella itsesi opeksi
[/quote]
Mulla on filologia-aine sivuaineena. Oikeastaan en taida saada siitä edes sivuainetta kasaan. Kiitos kuitenkin vinkistä :) En usko, että haluan minkään alan opettajaksi. Mieluiten kai työskentelisin jollain miesvaltaisella tekniikkaan liittyvällä alla. Olen ollut siis tuollaisissa työpaikoissa kesätöissä ja tykännyt kovasti ilmapiiristä.
Johonkin aion siis hakea ja 2 viikkoa aikaa päättää mihin. Näitä olen katsellut: tietotekniikka, automaatiotekniikka, konetekniikka, rakennustekniikka, arkkitehtuuri ja tuotantotalous sekä kauppatieteet + ehkä vastaavia aloja ammattikorkeasta. Aika pitkä lista :)
ap
[/quote]
Vähän samanlainen tausta kuin sulla. Ei ole löytynyt oikeaa alaa. Sen sanon että älä edes harkitse amk:a kuin hätävarapaikkana. Ne on leikkikouluja, opiskelija-aineksesta johtuen. Kurssien sisältö on varmasti asiaa mutta meno luennoilla on lapsellista häiriköintiä. Et varmasti halua viettää kolmea vuotta, ja sitten loppuelämääsi, ikiteinien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Di-nainen jatkaa..
Unohda arkkitehtuuri, it ja rakennusosasto. Materiaalitekniikka voisi olla järkevä valinta yhdistettynä prosessitekniikkaan. Automaatiotekniikan unohtaisin myös.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 20:30"]
oletko suorittaja tyyppi, joka elää suoritustensa kautta, eikä kokemusten kautta. suorittaessa jää helposti elämä elämättä. mieti mitä itse haluat.
[/quote]
Joo, osittain olen. Puhut asiaa. Varsinkin lapsena ja nuorena totuin siihen, että "koulu on lapsen työ". Paljon muuta ei sitten ollutkaan. Sen tavallaan piti turvata parempi tulevaisuus... Omat vanhempani ovat tuhlanneet elämänsä viinaan ja jättäneet kaikki mahdollisuudet elämässä käyttämättä. Kiroavat vain päivästä toiseen työtään ja elämäänsä. Ja nyt huomaan muistuttavani vähän liikaa vanhempiani ;) En tosin ryyppää.
Sekin on totta ettei hieno työpaikka, asema ja raha tuo onnea. Toisaalta aika moni asia elämässä vaatii rahaa. Pätkätöissä on vaikea suunnitella elämää eteenpäin. Matkustellakaan ei oikein voi, kun ei ole samanlaisia lomia kuin vakituisessa töissä olisi. Aika usein joudun töissä myös niihin kaikista kurjimpiin vuoroihin (perjantai-illat, vappuaatot, yövuorot juhannuksena jne.). Ei tällaista työtä ikuisesti jaksa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DI... Juuh ammattikorkeakoulu on turha hyvin lukiossa menestyneelle, sinne menee luuserit jotka Ei yllä korkea-asteelle, johtuen jostakin puutteesta opintomenestyksessä. Näkyy myös työhön sijoittumisessa.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 20:43"]
Di-nainen jatkaa..
Unohda arkkitehtuuri, it ja rakennusosasto. Materiaalitekniikka voisi olla järkevä valinta yhdistettynä prosessitekniikkaan. Automaatiotekniikan unohtaisin myös.
[/quote]
Kiitos paljon vastauksestasi :) Suoraan sanottuna eniten kiinnostaisi juuri nuo alat eli arkkitehtuuri, it ja rakennuspuoli, ja neljäntenä tuo automaatiotekniikka. Joten olen kiitollinen, jos vähän perustelisit miksi nuo on huonoja vaihtoehtoja :) Sen tiedän, että tietotekniikassa on useita hyvin erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja. Materiaalitekniikasta en tiedä mitään, täytyypä katsella sitäkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämän suuntaa voi muuttaa monta kertaa, itse vaihdoin kaksi kertaa koulua ennenkuin löysin oman alani.
jos vihaat opiskelua, hanki sellainen ammatti, jossa on lyhyempi koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon sinulle kaikkea hyvää! Itsekin olen 25-vuotias nuori nainen, joka aloitti humanistisessa opiskelut viime syksynä. Olin myös luokkani parhaimmistoa, mutta lukion jälkeen vuodet vierivät sekoillessa, ja nyt sitä vasta alkaa hahmottaa mitä elämältään haluaa. Ihmetyttää kyllä lukea ikäisistäni, jotka ovat saaneet jo mielettömiä aikaiseksi kun minä pieni vasta aloittelen...
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 20:41"]
Vähän samanlainen tausta kuin sulla. Ei ole löytynyt oikeaa alaa. Sen sanon että älä edes harkitse amk:a kuin hätävarapaikkana. Ne on leikkikouluja, opiskelija-aineksesta johtuen. Kurssien sisältö on varmasti asiaa mutta meno luennoilla on lapsellista häiriköintiä. Et varmasti halua viettää kolmea vuotta, ja sitten loppuelämääsi, ikiteinien kanssa.
[/quote]
Tällaista olen kuullut amk:ista sanottavan ennenkin. Tosin tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat hoitaneet amk-opiskelunsa hyvin ja löytäneet töitä, mutta eivät hekään ammattikorkeita kehu.
Aika monihan nykyään etsii omaa alaansa pitkään ja kokeilee monia aloja. Vaihtoehtoja on paljon. Eikä riitä, että on jaksanut opiskella ahkerasti, pitäisi ehtiä myös tutustua itseensä ja omiin vahvuuksiinsa.
ap
Miksi elämän pitää olla suorittamista? Suoritusten mittaamista? Monet ajattelevat niin.
Ei se niin ole. Kympin keskiarvoja nähty ennenkin. Työelämä on muuta. Kenen naamaa kumarrat, sen mukaan sinua mitataan. Kaikki ihmiset ovat hyviä ja arvokkaita. Lopeta suorittaminen ja mittaaminen, edesmennyt akateemisesti koulutettu henkisen puolen asiantuntija sanoi, että ihminen ei ole kone.
Ei kannata uskoa mainoksiin tai viimeisiin kotkotuksiin vaatimuksiin. Käy niin, että 40-50v aletaan vihjailla että sinua ei juuri enää tarvita, nuoremmat hoitavat hommat. Kuitenkin kaikki jos hyvin käy elävät 80-90 vuotiaiksi. Välivaihe vain.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 20:07"]
Nykyinen työni käy todella hermoille enkä voi olla palkkaankaan tyytyväinen. Tai siis palkkaan ehkä voisin, mutten työehtoihin. Töihin voidaan kutsua koska vain ja mihin vuoroon vain, joten puhelinta ei uskalla koskaan laittaa kiinni. Vaikka tekisin kuinka iltatuntejakin, niin netto on max. 1600-1700 e/kk. Juuri tuo pompottelu ja aina tavoitettavissa oleminen rasittaa eniten.
[/quote]
Tämä siis ap. Ja kiitos kommenteista. Tiedän, että tekstini on todella negatiivista. Olen juuri nyt vain niin kyllästynyt itseeni ja tilanteeseeni. Yhteishakua on onneksi vielä 2 viikkoa jäljellä :) Tällä hetkellä kiinnostaisi DI-opinnot, koska pidän matematiikasta ja monenlaisesta tekniikasta. Fysiikasta en muista kyllä enää mitään.