Olen huono äiti, mutta harmittaa lapsen huono koulumenestys

Edellisellä laitteella oli tuskallista kirjoittaa. Eli jatkan vielä.

Eli tiedän, ettei näin saa ajatella, mutts tuntuu tosi vieraalta ajatuskin, että lspsi ei menisi lukioon, yliopistoon jne. Näin on meidän kummankin suvussa ollut "aina". Ei mulla ole ystävänäkään ketään ammattikoulupohjaista.

Tuntuu että kaikkien muiden lapset tuovat ekaluoksn todistuksia, joissa on kaikki aata, tuskin kukaan muu ystävieni lapsista on saanut tuollaiset tulokset lukutestissä. 

Varmaan oma kasvatuksenikin puskee pintaan, suorituksia on arvostettu. Olen koettanut rikkoa sen, mutta omia ajatuksia on vaikeaa muuttaa.

Tiedän tunteen, kyllä sä opit hyväksymään lapsesi koulumenestyksen vielä. Mulla kaksi lasta, toinen mua parempi ja toinen reippaasti huonompi mitä koulumenestykseen tulee.

Siis ihan oikeasti, lapsi on 7v ja sinä suret sitä jo että hän ei ehkä mene lukioon...? Mitä vikaa ammattikoulussa on?!

Mun lapsista vanhin oli ala-asteella ns. keskitasoa, yläasteelle siirryttäessä tapahtui jotain ja entisestä 8:n oppilaasta tuli 10:n oppilas, ja sama jatkui läpi lukion. Hän ei silti halunnut  yliopistoon, vaan valitsi ammattikorkeakoulun ja on erittäin tyytyväinen. Jatkaa edelleen samaa kympin linjaa siellä.

Keskimmäinen on ammattikoulussa, käytännönläheinen lukiongelmainen ei lukioon olisi  mennyt mistään hinnasta. Enkä minäkään sitä olisi halunnut, tosin en ole kummankaan päätöksiin vaikuttanut millään tavalla. Keskimmäinen pärjää loistavasti käytännön asioissa, mutta lukuaineet tuottavat tuskaa.

Nuorin on vielä ala-asteella, ja on vanhemman sisaruksensa kaltainen. Aika näyttää miten hän kehittyy ja mihin  yläasteen jälkeen jatkaa. Sinne mihin haluaa, oli se sitten lukio, ammattikoulu tai joku muu ammatillinen oppilaitos.

Sillä ei ole mitään merkitystä minkä koulutuksen lapset hankkivat, kunhan saavat itselleen sopivan ja mieleisen ammatin aikanaan ja pärjäävät ja viihtyvät siinä.

Ehkä opin. Toivon niin.  Mutten osannut epäillä, etteikö tyttö olisi perinyt mun lukupäätä. Nyt se tulee kuin märkä rätti päin naamaa.

Eikä mulla ole ammattikoulun käyneitä vastaan mitään. Tajuan toki, ettei mikään pyörisi jos kukaan ei tekisi duunarihommia. Mutta se ei ole tuttu maailma.

Tyttö on älyttömän hyvä käsitöissä, joissa mulla oli vaikeuksia. Tätä täytynee tukea.

Harmittaa silti, olen pettynyt vaikken näytä sitä tytölle.

Sinulla oli ilmeisesti paremmat eväät koulutielle kuin tytölläsi. Mun lasten koulumenestys parani täysillä sen jälkeen kun aloin heitä auttamaan. Nyt eivät enää tarvitse apua mutta itsestään eivät jaksaneet kiinnostua koulunkäynnistä. 

Tiedän että voi hän sieltä vielä nousta, mutta toisaalta on parempi koettaa tottua ajatukseen.

Itse olen käynyt hyvän eliittikoulun jossa oli myös vanhempani ja isovanhempani aikanaan.

 Olen varmaan eka kertaa nyt ykkösluokan aikana ajatellut, että hän ei pärjää koulussa kuten oletin.

On lain mukaan vanhempien velvollisuus huolehtia siitä, että lapsi suoriutuu koulunkäynnistä parhaalla mahdollisella tavalla. Oletko tehnyt lapsen kanssa kotiläksyjä? Auttanut, tarkastanut, korjannut? Oletko kysellyt asioita kokeisiin? Jos et itse tee mitään, miksi lapsi tekisi?

Päinvastoin. Omat vanhempani eivät puuttuneet mun koulunkäyntiin kuin rahoittamalla, jos halusin kieliopetusta muualtakin jne. Ei kuulusteltu kokeeseen, ei edes katsittu teinkö läksyt.

Minä tai mies teemme paljon enemmän koulunkäynnin eteen, läksyjä katsotaan yhdessä, kannustetaan jne.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 15:52"]

Sinulla oli ilmeisesti paremmat eväät koulutielle kuin tytölläsi. Mun lasten koulumenestys parani täysillä sen jälkeen kun aloin heitä auttamaan. Nyt eivät enää tarvitse apua mutta itsestään eivät jaksaneet kiinnostua koulunkäynnistä. 

[/quote]

Minusta osaa läksyjä tehdessä hyvin. Lukeekin ok, ei todella sujuvasti, mutta kumminkin. Matikassa saanut kokeista kohtuullisen hyvät tulokset, tyyliin 28/30. Silti arvosana on b.

Lukutestissä oli 4 osa-aluetta, muut olivat 3 (1-3 tuen tarpeessa), paitsi joku tavujen ymmärtäminen keskitasoa (5).

Mitään lukihäiriöön viittaavaa ei näytä olevan kumminkaan, mutta on kumminkin noin surkeat tulokset tuossa testissä.

Miten oppisin suhtautumaan tähän asiaan neutraalimmin?

"hyvän eliittikoulun"

Suomessahan ei näitä ole, joten olet ilmeisesti käynyt koulusi ulkomailla? 

Muistathan sitten, kun ohjaat lastasi niihin duunariharrasteisiin, säännöllisesti huokailla siitä miten äipän lukupää ei amislapselle sitten periytynyt. Ehkä siitä tulee formulakuski.

Ymmärrän tavallaan tuon pettymyksen. Tietenkin sitä odottaa, että lapsi perisi kummaltakin vanhemmalta ne parhaat geenit. Ja jos on itse ollut ahkera ja itsenäinen koululainen, niin harmittaahan se, jos näyttää ettei omasta lapsesta tule samanlaista. Tämä on aivan inhimillistä ja nämä turhamaisiltakin tuntuvat pettymykset täytyy vain käsitellä ja löytää lapsesta sitten ne asiat, joista voi olla iloinen. Näitäkin varmasti löytyy ja ne voivat todella olla sellaisia bonuksia, joista ei itse etukäteen osannut haaveillakaan.

Sykkiläinen olen ja väitän, että oli hyvä koulu. Oli tarkoitud, että tyttö hakee sinne ensi vuonna. Taitaa jäädä pääsemättä.

Yliopistovaiheessa opiskelin kyllä ulkomaillakin.

Formulakuskiksi tuskin päätyy vahingossa, jos vanhemmat eivät rahoita sitä.

Mies on käynyt pienemmän paikkakunnan lukion hyvin arvosanoin ja opiskellut kemiaa. 

Lapsi on hyvä kädentaidoissa. Liikunnassa myös, ja musikaalisempi kuin kumpikaan meistä (soittaa pianoa). Olen ollut iloinen näistä yllätyksistä, mutta en tajunnut, että joku äidinkieli voisi sitten takuta. Itselle nimenomaan kielet olivat todella helppoja.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 15:48"]

Ehkä opin. Toivon niin.  Mutten osannut epäillä, etteikö tyttö olisi perinyt mun lukupäätä. Nyt se tulee kuin märkä rätti päin naamaa.

[/quote]

Jos olet itse niin fiksu kuin annat ymmärtää, niin kyllä sä olet sen jo ennen kouluikää huomannut, ettei lapsesi ole mikään valopää. Olet sitten varmaan vain kieltäytynyt huomaamasta asiaa, laittanut pään pensaaseen. Ja nyt asia sitten on mukamas suuri yllätys.

Vika ei ole lapsessa vaan sinussa ja kyvyttömyydessäsi käsitellä tunteita. Luepa jotain aiheesta miten tunnistaa omia tunteita. Jos lukeminen ei valaise mitään, niin mene psykiatrille, hän auttaa sinua.

 Raivostuttavaa tuollaiset vanhemmat jotka miettivät yliopistoja kun lapsi vielä hädintuskin aloittanut koulua . Onko tullut mieleen, että lapsesi on taiteellisesti lahjakas ja aikanaan tulee mahdollisesti opiskelemaan tätä alaa. Lastasi voi kiinnostaa taiteelliset alat ja et saa kun hallaa aikaan jos annat ymmärtää että tietty suunta elämässä on vain oikea.

Minulla on sisaren tytär joka on ollut aina hyvä koulussa ja olisi päässyt yliopistoon jos olisi halunnut. Hän on taiteilijaluonne ja parhaillaan lukee metalli-artesaaniksi ja haaveilee oman yrityksen perustamisesta.

Antakaa lasten olla lapsia ja miettikää yliopistoasioita myöhemmin. Tosin lapsi sen päättää missä opiskelee, ei vanhemmat voi kun tukea.

 Raivostuttavaa tuollaiset vanhemmat jotka miettivät yliopistoja kun lapsi vielä hädintuskin aloittanut koulua . Onko tullut mieleen, että lapsesi on taiteellisesti lahjakas ja aikanaan tulee mahdollisesti opiskelemaan tätä alaa. Lastasi voi kiinnostaa taiteelliset alat ja et saa kun hallaa aikaan jos annat ymmärtää että tietty suunta elämässä on vain oikea.

Minulla on sisaren tytär joka on ollut aina hyvä koulussa ja olisi päässyt yliopistoon jos olisi halunnut. Hän on taiteilijaluonne ja parhaillaan lukee metalli-artesaaniksi ja haaveilee oman yrityksen perustamisesta.

Antakaa lasten olla lapsia ja miettikää yliopistoasioita myöhemmin. Tosin lapsi sen päättää missä opiskelee, ei vanhemmat voi kun tukea.

Mitä jos antaisit lapsen kehittyä rauhassa. Ei kaikki ole ekaluokalla heti huippulukijoita. Silloin vasta opetellaan lukemisen taitoa. Kyllä lapsesi sen oppii tokaluokan loppuun mennessä. Sen jälkeen sitä lukemisen taitoa tarvitaan enenevässä määrin muiden aineiden opiskelussa. Siellä lapsi voi hyvinkin yllättää niin, että ymmärtää lukemansa hyvin ja saakin lukuaineista hyviä arvosanoja. Tai sitten niin, että motivoituneena lukee paremmin. Tai vain kehittyy myöhemmin tuossa asiassa.

Hmm, en todella huomannut että olisi jotain huolestuttavaa. Eikä päiväkodissa tai eskarissakaan huomattu. Tyttö muuten muistuttaa mua pienenä luonteeltaankin, ja en edes ajatellut että olisi jotain vaikeuksia tulossa. Ainut että itse opin lukemaan jo 5-vuotiaana, mutta sen laitoin sen piikkiin, että olen nuorin ja nuoremmat sisarukset oppivat nopsemmin  nuo, kun on vertaismallia.