Puran nyt vähän tässä omaa oloani

Sellaista se joskus on. Lapsillekin on tullut huudettua, olen kyllä pyytänyt joka ikisen kerran anteeksi jälkikäteen.

Hm. Stressihän tulee sinun ajatuksistasi. Pystytkö muuttamaan suhtautumistasi? Mikä eniten stressaa?

täällä on hyvä huutaa :) tosin jotkut ei ymmärrä sitäkään. Mut stemppihali sinne mikä sit ikinään v*tuttaakin niin se menee ohi...

Kiitos tsempeistä. Nyt naurattaa, kun luin tämän aamuisen purkaukseni uudelleen...  auttoi sen verran, että sain purkautua johonkin ja näin pystyin pikkusen suuntaamaan varsinaista energiaa sinne mihin se kannattaa suunnata. Sen lisäksi;En purkanut turhautumista ja ahditusta muihin. (kovin pahasti) Ja lopulta näin, kuinka hullut mittasuhteet jotkut hankalat työasiat ja kasautuneet hommat ja villiintyneet lapset saa väsyneen äidin silmissä. Meinasin räjähtää, mutten tehnyt sitä kuitenkaan. Ja mitä tämä merkitsee lopulta, en tiiä. Mutta olen elossa, ja huomenna yritän olla kunnolla sekä kiltisti. 

Mulla oli samat fiilikset tänään. Olen lasten kanssa kotona ja nyt on yksi projeksti alla mikä pitäisi saada tehtyä, joka vaatii vähän keskittymistä myös. Mutta täällä ei vaan ole hetkenkään rauhaa ja mies on iltavuorossa, koko ajan joku tilanne päällä.

Iltapäivällä sitten käsittelin tätä projektia netissä yhden henkilön kanssa, siis kyse oli about kymmenestä minuutista, keskityin, enkä heti tajunnut, että täällä oli jotenkin luonnottoman hiljasta. Syykin selvisi äkkiä. Toinen muksuista oli riisunut vaipan, paskantanut ja sitten käsillään hiero sitä laminaattiin, noin neliön alueelle, yltäpäältä itsekkin paskassa  ja vajaa kolme vee katsoo kyykyssä vieressä kun parempaakin esitystä ja mikä kaiken huippu.. 9v istuu vähän matkan päässä ja pelaa tietokonepeliä tajuamatta edes haistella oudoksi  muuttunutta huoneilmaa. Siis 10 minuuttia muuta ja tässä tulos, elämäni tähtihetkiä!