Lue keskustelun säännöt.
Mitä kertoo naisesta, joka:
27.02.2013 |
Tapaa miehen baarissa ja lähtee tämän kanssa muutaman päivän tuttavuuden jälkeen 2 viikon matkalle etelään. Tuosta muutaman kuukauden jälkeen jättää ehkäisyn pois ja tulee raskaaksi. Nainen menee kihloihin miehen kanssa.
Vauvan synnyttyä eroaa miehestä ennen, kuin vauva ehtii täyttämään 1v. Mies ei vain enää sytytä. Nainen jää asumaan isoon asuntoo lapsen kanssa, mies muuttaa pois. Nainen ei pysty kuitenkaan maksamaan vuokraa, joten joutuu muuttamaan pienempään asuntoon lapsensa kanssa. Isäänsä lapsi näkee harvakseltaan, kerran pari kuukaudessa.
Erosta kulunut muutama kuukausi ja nainen tapaa uuden miehen. Seurustelevat muutaman kuukauden, jonka jälkeen päättävät muuttaa yhteen. Jälleen muutto edessä, sillä nykyinen asunto on liian pieni. Mies on aivan ihana ja tekisi kaiken naisen ja tämän lapsen vuoksi. Mies haluaa lisää lapsia, naimisiin ja rakentaa omakotitalon. Mies on empaattinen, rakastava ja kaiken kaikkiaan täydellinen, ihanne mies. Hoitaa lasta kuin omaansa.
Nainen ei ole kuitenkaan tyytyväinen mieheen ja eroaa 2v seurustelun jälkeen. Lapsi on nyt n.3v.
Tällä kertaa nainen jää isompaan asuntoon lapsensa kanssa, sillä ei jaksa taas muuttaa. Tapaa kuitenkin pian uuden miehen, joka muuttaa naisen luokse asumaan. Suhde on haasteellinen, sillä lapsi uhmaiässä ja todella haasteellinen. Onneksi lapsi on isällään silloin tällöin, että parisuhteelle löytyy aikaa. Isä siis ryhdistäytynyt ja tapaa lastaan useammin.
Mies huomaa, ettei ehkä jaksakaan uusiperhe elämää ja tuntee vihantunteita lasta kohtaa. Ei osaa asettua isän rooliin. Mies on etäinen lapselle ja näyttää sen. Nainen ei asiasta huolestu, vaan olettaa sen kuuluvan osaksi arkea. Onhan tuo iso juttu kaikille.
Mies ahdistuu ja haluaa erota. Pariskunta eroaakin hetkeksi, mutta palaavat yhteen kuitenkin. Eivät pysty olemaan erossa toisistaan. Mies yrittää sietää lasta. Vuosi kuluu ja tilanne näyttää ihan hyvältä. Mietitään kihloja ja häitä.
Miehellä omistusasunto, joka ollut vuokralla. Asunto pienempi, kuin nykyinen vuokra-asunto ja päättävät muuttaa sinne. Muuton jälkeen tilanne kärjistyy hetkellisesti ja kriisiä pukkaa, mutta ne selvitetään.
Sitten yhtäkkiä mies sanoo haluavansa erota. Seurustelua takana 1,5v. Nainen joutuu pakkaamaan tavaransa ja muutamaan lapsensa kanssa pois.
Nyt asuu kahdestaan lapsensa kanssa ja miettii, tuleeko koskaan löytämään itselleen miestä...
Kommentit (9)
Luin alkua, sitten kyllästyin. Se ei ole minun elämää enkä jaksa tuomita ihmisiä.
Minusta on ihan OK jos itse ottaa sitten vastuun lapsesta ja elättää ja rakastaa tätä. Parisuhteita tulee ja menee. Joku on 20 vuotta saman kanssa ja toinen vuoden, ei kuulu minulle. Kunhan lapsi kasvaa terveellisessä ja turvallisessa paikassa. Ydinperhe ei ole tämän tae.
Itselläni on 6 henkinen perhe, ollaan ainakin vielä ydinperhe. En lähde veikkaamaan erotaanko joskus. Toivon ettei, en tahdo ottaa tätä itsestäänselvyytenä.
Toivottavasti ap olet toinen tuosta parista ja pohdit syntyjä syviä mutta annat sitten arvon toiselle ja jatkat elämää ja löydät onnea. Olen yli 30- vuotias ja elänyt synkkiäkin aikoja, mutta pitää muistaa että en ole kenties vielä elämän taitteessakaan vielä niin paljon on vielä edessä, ei siis kannata hätiköidä ja kiirehtiä vaan nauttia elämästä kun sitä tulee. Elämä voi silti päättyä piankin tai terveys heilahtaa.
Elä ja anna muiden elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että kyseessä on naistyyppi jolla on estrogeenitaso korkea, joten menne tunteella päivä kerrallaan. ei voi tuomita, me olemme erilaisia.
Tuo nainen ei pelkää, uskaltaa, toisin kuin minä :) Yksin lasten kanssa jo 10vuotta. Eli ääripäitä taidetaan olla... Ei hyvä.
Jos on ihana mies, empaattinen, tekee kaikkensa naisen eteen, niin miksi ihmeessa erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta naisesta en osaa sanoa mitään, mutta ap ei ilmeisesti ole tyytyväinen omaan elämäänsä ja koettaa saada siihen nostetta tällä tavoin tuttavaansa paheksumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 13:46"]
Kuulostaa siltä että kyseessä on naistyyppi jolla on estrogeenitaso korkea, joten menne tunteella päivä kerrallaan. ei voi tuomita, me olemme erilaisia.
[/quote]
Voi ja pitääkin tuomita. Ei elämäänsä voi elää vastuullisesti lapsen kanssa miettien vain ja ainoastaan itsekkäästi omia fiiliksiään. Perhe- ja suhdeasioissa tunteet toki vaikuttavat päätöksiin, mutta tärkeitä ratkaisuja ei saa tehdä pelkkään fiilikseen nojaten VARSINKAAN, jos ne ratkaisut vaikuttavat muihinkin ihmisiin (kuten lapsiin).
Että miksi ihmeessä ei pysty olemaan edes jonkin aikaa ihan vaan lapsen kanssa? Miksi miehen kanssa pitää heti ängetä saman katon alle ja pykätä mukuloita?
t.uusperheellinen