Lapsi päiväkotiin 1v5kk vai 1v11kk?

1 v 11 kk, pärjää ryhmässä paremmin, osaa syödä itse, puhua, kertoa mitä haluaa. 1 v 5 kk ei tarvitse vielä mitään "ammatillisempaa" tai erityistä aktiviteetti, perus puistoulkoilut ja leikit riittävät vielä tuon ikäiselle.

Kiitti vastauksesta!

Tässä on vielä sellainen juttu, että tarhassa olisi eri kieli kuin kotona. Siinäkin on varmaan molempi parempi: toisaalta voisi olla hyvä, että uusi kieli alkaa varhain, ja toisaalta olisiko etua, jos oma kieli kerkeää vakiintua hiukan..? Vaikka eihän alle kaksivuotiaan kielestä voi kai sanoa "vakiintunut"..

Oletettavasti lapsi menisi tarhaan kolmeksi päiväksi viikossa.

Mä luulisin että kielen kannalta olisi parempi mitä aiemmin. Mutta en mä usko, että tässä suurta eroa olevan.

Useimmat 1,5-vuotiaat kyllä osaavat syödä itse, joten se ei ehkä ole päätöksentekokriteeri.

Oletteko Suomessa? Jos olette, niin haluttuun päiväkotiin pääsee helpoiten jos hakee paikkaa elokuussa. Pitäisin sitä isona päätöksentekokriteerinä.

Ei olla Suomessa, ja haun kannalta aloitusajankohdalla ei ole merkitystä. Piakkoin pitää hakea, valitaan kumpi vaihtoehto tahansa.

Tosin syksyn alussa (nuorempana) aoittamista voisi puoltaa se, että ryhmään sopeutuminen olisi helpompaa? Vai onkohan noin pienillä siinä mitään väliä..?

Voi kun vaikeaa, ja jännittääkin..

Heh, mulla vähän sama mietintä ja lapsi siis nyt 1v 5kk. Mietin siis, menisinkö töihin nyt vai vasta syksyllä, kun lapsi on 1v 11kk. Olen tullut nyt kuitenkin siihen tulokseen, että menen vasta syksyllä. On tuo lapsukainen vielä niin pieni, ei puhu eikä syö/pue/tms. itse. Olisi niin hoitotätien "armoilla" päiväkodissa. Ja kuitenkin tämä puoli vuotta on niin lyhyt aika, että jos vain talodellisesti pärjää, ei itse jää varmasti mistään paitsi, vaikka nämä kuukaudet vielä kotona olisikin.

Päiväkoti ei sovellu hoitopaikaksi alle 2-vuotiaille lapsille, väittää psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen uudessa kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus (WSOY). Todisteeksi väitteelleen hän esittää ison joukon toisiaan tukevia tutkimuksia.

Keltikangas-Järvisen mukaan kyse ei ole päivähoidosta sinänsä vaan siitä, että tutkimusten mukaan liian varhaiset ryhmäkokemukset voivat vahingoittaa lapsen stressinsietokykyä. Asia on merkityksellinen siksi, että stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ja tuo taso säilyy aikuisenakin.

Kirjan mukaan taidot, joilla selvitään suuressa ryhmässä, ovat usein enemmänkin hengissä selviämisen kuin vaativan sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Eikä kaksivuotiaalla tai vähän vanhemmallakaan ole vielä kykyä pitää puoliaan.

Puolensa pitäminen ei voi tarkoittaa muuta kuin viidakon lakia, Keltikangas-Järvinen toteaa.

Ryhmä lisää aggressiivisuutta

Ryhmässä oleminen lisää kirjan mukaan myös aggressiivisuuta. Pieni lapsi turvautuu aggressioon, kun hän joutuu tilanteeseen, jota hän ei vielä hallitse ja josta hän ei vielä selviä.

Keltikangas-Järvinen suositteleekin kirjassaan, ettei aivan pieniä lapsia pantaisi päiväkotiin. Lapsen kehitys tapahtuu asteittain. Kodin ja päiväkodin ryhmän välissä tulisi olla oppimisvaihe, jossa lasta hoidetaan muutaman lapsen ryhmässä. Tähän ratkaisu on perhepäivähoito. Tuolloin lasta hoitaa sama aikuinen ja ympärillä olevat lapset ovat tuttuja.

Perhepäivähoidon aloittamistakin professori lykkäisi siihen asti, kunnes lapsi parivuotias

No höpöhöpö! Ylisuojelevat äidit siellä taas maalaa piruja seinille! Eiköhän tuo lapsi kaipaa muita leikkikavereita ennemmin, kun sitä, että on äidin/isän rinnuksissa kiinni 24/7. Nimim. Lapsi hoitoon 1v, ja ihan kunnon ihmiseks kehittyny...

Mitä vanhempi, sitä parempi. Kyllä 1v11kk on vähintäänkin riittävän nuori aloittamaan, voisi olla vielä jonkun kuukauden vanhempikin.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 11:57"]

No höpöhöpö! Ylisuojelevat äidit siellä taas maalaa piruja seinille! Eiköhän tuo lapsi kaipaa muita leikkikavereita ennemmin, kun sitä, että on äidin/isän rinnuksissa kiinni 24/7. Nimim. Lapsi hoitoon 1v, ja ihan kunnon ihmiseks kehittyny...

[/quote]

Höpö höpö itsellesi. Kyllä lapsen voi laittaa hoitoon ihan pienenäkin, ja 99% niistä pärjää kyllä, osaa lähinnä selviytyy, mutta kuitenkin. 

Se sen sijaan on PASKAPUHETTA, että pieni lapsi jotenkin erityisesti kaipaisi leikkikavereita, tai kaipaisi päästä päiväkotiin. Tai sitten on todella ankea koti lapsella.

Isomman sisaruksen tarina:

4kk kotona äidin kanssa

Äiti töihin (asuinmaan tapa), kotiin au pair 4kk-1v2kk, kotona "pitkä kesä"

Tarhaan 1v5kk-2v1kk, kesä

Au pairin kanssa 2v4kk-3v2kk, kesä

Tarhaan 3v4kk -->

Nyt jälkikäteen katsoen tuo au pairin kanssa kotona vietetty myöhempi vuosi ei tehnyt hyvää. Lapsi on reipas, puolensa pitävä ja rohkea, viihtyy tarhassa hyvin, mutta pienempää sisarustaa ei oikein osaa kohdella asiallisesti. Jos kelaisin aikaa taaksepäin, en enää pitäisi lasta kotona tuossa 2--3-vuotiaana.

Pieni sisarus vaikuttaa temperamentiltaan melko samalta kuin isompi. Edellisen kokemuksen perusteella mietin aikaisempaa tarhaan menoa.

ap

Lastentarhanopettaja ja varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala kirjoittaa suomalaisten pikkulasten ja päiväkotien arjesta sydäntäsärkevästi pamflettikirjassaan Lapsuus hoidossa. Kallialan mukaan lasten varhainen itsenäisyys on Suomessa ”arvojen arvo”, joka ajaa yli lasten hyvinvoinnin.

Kun kaksivuotias lapsi tekee viitenä päivänä viikossa kymmentuntista ”työpäivää” päiväkodissa, häneltä vaaditaan kestokykyä, jollaista hänellä ei ole, Kalliala katsoo. Vastaavassa tilanteessa aikuisia – esimerkiksi perhepäivähoitajia – suojellaan jo ylitöiltä säännöllisillä vapaaviikoilla.

–Saadakseen työaikansa tasatuksi hoitaja on tyypillisesti vapaalla joka kahdeksannen viikon, jolloin lapset sysätään sumeilematta varahoitopaikkoihin vieraiden ihmisten hoitoon. --- Perhepäivähoitajien jaksamisesta kannetaan huolta liiankin kanssa, mutta lasten kokemukset sivuutetaan, kirjoittaa Kalliala esimerkkinä.

–Niinpä lapset säätävät tunteensa säästöliekille ja kohtaavat maailman kuin pienet spartalaiset, valmiina tyytymään vähään ja kestämään paljon.

Meillä sopeutuminen olisi ollut helpompaa 1,5-vuotiaana kuin vanhempana. Meillä oli todella kova äkkäilykausi vajaa 2-vuotiaana, silloin hoitoon meno olisi ollut aivan mahdotonta.

Näin alan ammattilaisen näkökulmasta sanoisin että ehdototmasti 1v11kk mutta mieluiten 2,5-3v tai jopa myöhemminkin.

Ja kaikki 1v11kk ikäiset ei todellakaan täysin syö itse, useimpia pitää jos ei auttaa niin ainakin vahtia että ruokaa menee myös suuhun. Turha suuttua, kyllä me niitä "superitsenäisiä" ja omatoimisia sen ikäisiänne vahdimme jotta tosiaan syövätkin jotain.

1v11kk ei myöskään vielä tarvitse "sen kummempia" aktiviteettja saati ryhmäistymistä tai pedsgogista tohinaa, toki perusjuttujen lisäksi o n hyvä tarjota jo muutakin mutta ei mitään sellaista mitä ei siellä kotioloissa voisi tarjota.

-9v alalla-