Annatko bussissa paikkasi vanhukselle
vai onko lapsiperheet lähinnä sydäntäsi, vai odottava äiti? Olisi kiva kuulla kommentteja.
Kommentit (7)
En anna paikka kellekään. Tarvitsen sen itse.
En tietenkään, olenhan matkani maksanut. Ne jotka ei pysty linja-autossa matkustamaan menkööt sopivammalla kyydillä.
Tarpeen tullen osaan antaa kanssaihmisille tilaa, istuinta ja auttavaa kättä, niin bussissa, tk:ssa, apteekissa, pysäkillä kuin muuallakin.
Ihanaa päivän jatkoa teille kaikille ja olkaa varovaisia liikenteessä.
Aikaisemmin tarjosin paikkaa useinkin, mutta olen lopettanut, koska kukaan ei ikinä huoli sitä. Vanhemmat ihmiset tuntuvat kokevan loukkaavaksi sen, että heitä pidetään niin vanhoina, että tarvitsisivat paikan.
Lapsiperheet eivät yleensä edes tarvitse paikanluovuttajia, kun valtaavat kaiken tilan ihan itsekin. Varsinkin ne, jotka ovat ilmaismatkustajia vaunujen ja alle kouluikäisten lauman kanssa.
Annan paikkani vanhuksille. On pakko, sillä nuoremmat (olen itse kuusikymppinen) eivät tunnu niin tekevän. Itse jo tajuan, miltä tuntuu yrittää pysytellä pystyssä heiluvassa bussissa, kun tasapainoaisti on heikentynyt.Senkin osaan aavistaa, millaista on, kun pieni eläke ei riitä muuhun kuin julkisilla matkustamiseen, vaikka taksin tarve olisi jo ilmeinen.
Annan paikan tarvitsevalle JOS huomaan (olen yleensä ihan omissa maailmoissani tai uppoutunut esim. lukemaan) ja JOS ei ole jotain syytä miksi mielestäni minullekin kuuluu paikka (esim.vanha selkävamma pahana).
Annan paikan sille, joka sitä näyttää tarvitsevan.
Ei ole mitään "järjestystä" sen enempää, taaperot, jotka tulee jo omin jaloin, vanhukset, sairaat ja toki myös raskaanaolevat, jos näyttää siltä, että ei jaksa enää seistä, saavat kaikki paikkani. Mikään noista ei kuitenkaan ole myöskään automaatio, teen kuitenkin itse oman arvioni enkä voi aina tietää osuuko se oikeaan.
Onneksi ihmisillä on myös suu, jolla pyytää paikkaa, jos satun arvioimaan kunnon väärin.