Kuulin juuri että sisko on myynyt lähes kaikki mun lapsuudenaikaiset lelut

Keräilijät maksaa tietyistä 80-luvun leluista ihan kivasti. Uskokaa tai älkää. Ette selvistäkään vain ole ottaneet selvää.

Höh, kyllä varmana pännii.

Toisaalta ihmettelen, että miksi et kotoa muuttaessasi ole ottanut mukaan haluamiasi tavroita vaan jättänyt ne sinne lojumaan. Mulla tärkeät tavarat ja lelut lähti jo ekaan kotiin muuttaessani mukaan. Mun sisko voisi tehdä kanssa just noin.

Itse aloittaisin riidan.

Olen samoilla linoilla ap:n kanssa, mutta ehkä tosiaan kaikki ei ole kuten vastauksista voi päätellä. Ehkä siskosi ei tosiaan ajatellut asiaa muuten kuin että myy turhat roinat pois. Kun taas sinä näit ne rakkaina esineinä (kuten olisin minäkin).

Minä taas ihmettelen, että miten ne tavarat sieltä vanhempien luota noin vain haetaan. Ne on vanhempien maksamia niiden kodissa olevia tavaroita. Minä luen ne silloin vanhempien tavaroiksi. En minä voi noin vain ilmoittaa, että tulen nyt sieltä teidän kodista hakemaan niitä teidän tavaroita omaan kotiini. Se se vasta röyhkeää olisikin.

Vanhemmat haluavat ehkä, että heillä on leluja, joilla lastenlapset voivat vierailuilla leikkiä. Minä oletan, että jos vanhemmat ovat halukkaita luopumaan noista tavaroistaan, niin he ilmoittavat minulle, että voin halutessani hakea sieltä jotain itselleni.

Keskusteluillahan nämä asiat selviävät, että kenelle mitkäkin lelut ovat millä tavalla tärkeitä ja tarpeellisia. Mutta halusin vain sanoa, ettei asia ole niin yksioikoinen, että käydään tuosta noin vain hakemassa toisen kodista tavaraa.

Aika kultaa muistot. Mistä oikeesti tiedät missä kunnossa lelut ovat olleet myyntihetkellä. Vuosien aikana tullut pöly on muuttunut liaksi lelujen pinnalla.

Ok, ei ollut sisko fiksu kun ne myi kysymättä lupaa mutta oikeesti, jos sinä olisit ne halunnut, olisit ne vienyt tai ainakin maininnut äidillesi että haluat ne joskus mukaasi. Milloin konkreettisesti näit näitä leluja viimeksi ?

ne hyvät hinnat maksetaan vaan leluista jotka ovat avaamattomissa paketeissa, ei leluista, joilla on leikitty ja ihan konkreettisesti näkyy kulumaa.

Keräilijät saattavat oikeasti maksaa maltaita esim. toimivista vanhoista elektroniikkapeleistä, myös poneille ja barbeille on omat keräilyharrastajansa. Niistä kyllä maksetaan välillä sievoisiakin summia.

Toisekseen miksi lelut olisivat vanhempien omaisuutta? Kai suurin osa on saanut lahjoja muiltakin kuin omilta vanhemmiltaan. Omista 80-luvun leluistani ehkä vain kolmasosa-neljäsosa on vahempieni hankkimia. Ja silloinkin jos ne on annettu esim. synttäri- tai joululahjaksi, eikö ne ole lapsen omia, eikä lahjanantajan?

Mulle tuli kyllä tosi lämmin olo, kun veljeni ilmoitti pelastaneensa mun vanhoja romuja ja päiväkirjoja äitimme muuton yhteydessä. Äiti olisi heittänyt roskiin. En edes muistanut niiden olemassaoloa, mutta nyt olen veljelle todella kiitollinen.

Joten ymmärrän ap:n harmin täysin. Ikävä juttu, mutta ehkä sisko ei arvannut, miten paljon ap arvosti tavaroita?

jos itket rahojen perään, niin ratkaisu on helppo: pyydät puolet rahoista siskoltasi. Se on vain rahaa, ja olisit sen rahat johonkin 2010-luvun roinaan ehtinyt jo tuhoamaan.

Jos taas harmittelet tunnearvoa, niin sitten voit syyttää vain ja ainoastaan itseäsi. Kuka idiootti olettaa, että vanhemmat ovat velvollisia säilyttämään heifdän tavaroitaan for ever ja vielä sillä oletuksella, että äiti muistaa lapsilaumansa jokaisen little ponyn omistajan?? Ei mun mies tiedä edes nyt mikä pusero kuuluu kellekin lapselle, saati sitten että noin 30 vuoden päästä osaisi sanoa, että mikä nukkaantunut ja koin syömä riepu on kuulunut kenellekin. Plus vielä arvioida, että haluaako se aikuinen mahdollisesti hakea niitä rojujaan pois, jos ei ole koskaan kiinnostusta osoittanut pätkääkään.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 18:08"]

Meillä kävi niin, kun muutin pois, niin siskoni sai "lainata" barbietani ja kirjojani yms.

Pikkusiskoni kun ei ollut nukeilla leikkivä lapsi, niin oli antanut KAIKKi barbiet kamoineen päivineen köyhälle kaverilleen, jolla ei ollut oikeastaan leluja ollenkaan. Äitimme oli antanut suostumuksensa. Sinänsä kaunis ajatus, mutta..

mulla oli oikeesti hyvä kokoelma niitä nukkeja ja tavaroita. Oli tätini vanhoja barbieta 60 luvulta yms. Äiti tiesi kuinka tärkeä asia noi mulle oli, kun olisin jättänyt tavarat äidin kellariin säilytykseen. Mutta äiti sitten halusi, että pikkusiskonikin saa niistä iloa ja suostuin, että sisko saa leikkiä niillä. :(

Asiasta on nyt 15 vuotta ja yhä olen äidillemme katkera. Hän ihmettelee, että miten mä voin ruikuttaa vanhojen tavaroiden perään. Enkä siis ruikuta, välillä aina tulee kaihoisasti mieleen, että mitä kaikkea tyttärellämme nyt olisi.

Ne säilyttämäni kirjatkin koko Tiina sarja ja Neiti Etsiviäkin oli silloiset julkaistut.. äiti oli heittänyt jossain vaiheessa *roskiin*, ilmanko sillä olikin aina kellarissa tilaa, kun heitti surutta kaikkea käyttö ja tunne tavaraa pois.

Todellakin ymmärrän APn kiukkua, kyllä asiasta yli pääsee ja aurinko paistaa risukasaan, mutta harmitus on aivan järkyttävä. Katkeruuskin äitiäni kohtaan, kun se ei edes tajua mitä on tehnyt.

[/quote]

et voi syyttää äitiäsi siitä, ettei hän ole samanlainen hamstraaja kuin sinä. Ehkä äitis saa mielenrauhan kun on kellarissa tilaa, eikä turhaa rojua pölyttymässä. Miten voit yksipuolisesti päättää, että se on huonompi ajatus kuin sinun hamstrausvimma?

Mun mielestä ihminen joka ei pyty ottamaan huomioon tavaroiden tunnearvoa toiselle ihmiselle on jotenkin yksinkertainen. Siis että joku näkee vanhat lelut romuna kykenemättä ymmärtämään että ne rojut voi olla JOLLEKIN TOISELLE hyvin rakkaita. Meillä mummu vaalii rakkaudella isäni vanhoja leluja eikä heittäisi pois. Samoin oma äiti soittaa meille vinttiä raivatessaan saako jotain heittää pois vai halutaanko säilyttää. Äiti ei itse arvosta mitään materiaa mutta tietää meidän arvostavan.

Eikä vanhat lelut vanhempien kotona ole vanhempien omaisuutta, nehän on ANNETTU lapsille aikoinaan.

Mulla on 3 poikaa ja 1 tyttö. Kuka saisi myydä poikien lelut ja esim legot aikuisena? Monet leluista on ostettu ensimmäiselle ja toiselle pojalle ja kolmannella pojalla on eniten leluja, kun saa kaikki veljiensä lelut ja tietysti uusiakin on ostettu. Saisiko jokainen myydä vain itselle ostetut? Mistä tietäisivät, mikä on ostettu juuri hänelle? Kyllä tuo meidän 4-vuotias taitaa pitää veljien vanhoja leluja ominaan, kun 11- ja 14-vuotiaat eivät oikein enää leiki.Vetäisikö vaikka vanhin herneen nenään aikuisena, jos nuorin myisi hänen vanhat lelunsa... Ja nuorin luulisi myyvänsä omia lelujaan.

Millä oikeudella äidit vievät lástensa leluja kirpparille tai myyvät huutiksessa.?  Tätähän näkee joka päivä.   Kyllä ne kaikki pitää ap:n näkemyksen mukaan säilyttää ainakin kunnes lapsi on 40-vuotias. 

No onhan toi törkeää.

Ja niille, jotka ovat sitä mieltä että ap:n lelut eivät oikeasti edes olleet ap:n vaan yhteisiä tai vanhempien, niin onko nyt tässäkään tapauksessa reilua että yksi lapsista omii kaikki lelut, my ne, ja käärii voitot itselleen.

Lapsen leluja saa myydä huutiksessa ja kirppiksellä LAPSEN LUVALLA.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 10:32"]

Mulla on 3 poikaa ja 1 tyttö. Kuka saisi myydä poikien lelut ja esim legot aikuisena? Monet leluista on ostettu ensimmäiselle ja toiselle pojalle ja kolmannella pojalla on eniten leluja, kun saa kaikki veljiensä lelut ja tietysti uusiakin on ostettu. Saisiko jokainen myydä vain itselle ostetut? Mistä tietäisivät, mikä on ostettu juuri hänelle? Kyllä tuo meidän 4-vuotias taitaa pitää veljien vanhoja leluja ominaan, kun 11- ja 14-vuotiaat eivät oikein enää leiki.Vetäisikö vaikka vanhin herneen nenään aikuisena, jos nuorin myisi hänen vanhat lelunsa... Ja nuorin luulisi myyvänsä omia lelujaan.

[/quote]

Ennen kuin tämä tapahtuisi niin sä varmaan äitinä kertoisit että kannttaa varmaan kysyä ensin sisaruksilta koska nuo lelut on olleet teillä kaikilla lapsillaa lapsena.

Vai olisiko sinusta oikein että nuorin myisi nämä kaikkien lasten lelut aikuisena omaan piikkiinsä?

Ei niillä my little ponyillä nyt niin suuri arvo ole,että niiden perään tarvii itkeä.Kirpparilta niitä vanhoja 80-90 luvun poneja saa 1-4€/kpl. 

Toisekseen jos olet vielä aikuisenkain noin lelujen perään niin en voi kuin ihmetellä. Itse en ole mitään lelujani säästellyt,mutsi on ne linkassu roskiin jo ajat sitten,enkä minä aikuisena ihmisenä oletakaan,että hän niitä olisi minulle säästellyt. Aikoinaan kun kotoa lähdin,niin mukaani otin mitä halusin.

Jännä ku tässä ketjussa ketään ei tunnu kiinnostavan mitä vanhoille leluille ym. on tapahtunut mutta kun avataan ketju jossa muistellaan 80-luvun esineitä, vaatteita ja herkkuja, niin kaikki on ihan täpinöissään.

Jotkut ihmiset eivät ymmärrä tunnearvoa.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 08:51"]

Minä taas ihmettelen, että miten ne tavarat sieltä vanhempien luota noin vain haetaan. Ne on vanhempien maksamia niiden kodissa olevia tavaroita. Minä luen ne silloin vanhempien tavaroiksi. En minä voi noin vain ilmoittaa, että tulen nyt sieltä teidän kodista hakemaan niitä teidän tavaroita omaan kotiini. Se se vasta röyhkeää olisikin.

Vanhemmat haluavat ehkä, että heillä on leluja, joilla lastenlapset voivat vierailuilla leikkiä. Minä oletan, että jos vanhemmat ovat halukkaita luopumaan noista tavaroistaan, niin he ilmoittavat minulle, että voin halutessani hakea sieltä jotain itselleni.

Keskusteluillahan nämä asiat selviävät, että kenelle mitkäkin lelut ovat millä tavalla tärkeitä ja tarpeellisia. Mutta halusin vain sanoa, ettei asia ole niin yksioikoinen, että käydään tuosta noin vain hakemassa toisen kodista tavaraa.

[/quote]

Lapselle ostettu ja annettu lelu on kyllä lapsen omaisuutta. Noin pääsääntöisesti. Voihan toki olla, että vanhemmat antaa ne vain käyttöön, ei omaksi. Mutta väittäisin, että kyllä ne useimmissa tapauksissa annetaan ihan omaksi. Joten kyllä se aika yksioikoista on, lapsi voi ja saa omistaa leluja, eikä vanhemmilla ole niihin mitään oikeuksia. Esimerkiksi joululahjat ja synttärilahjat on todellakin lapsen omia. Eikä niiden hakemiseen tarvi olla lupaa. Säilyttämiseen vanhempien kotona se lupa toki pitää olla.

Mä ihmettelen näitä ihmisiä, joiden mielestä lapsella ei voi olla mitään, kaikki on vanhempien omaisuutta. Kuinka moni oikeasti ostaa lapselleen leluja, mutta pitää omistusoikeuden itsellään? Teetkö sinä näin? Ostatko lapsellesi synttärilahjaksi barbin, mutta ajattelet että se on kuitenkin sinun barbisi, lapsi saa sillä vain leikkiä? Tehdäänkö aikuisille samoin? Annatko anopille kukkavaasin lahjaksi, mutta vain käyttöön, ei omistusoikeutta? Niinpä, lapsella on tasan samat oikeudet omistamisen suhteen kuin aikuisilla. Ei vanhemmat voi noin vaan rohmuta lapsen leluja itselleen. Alaikäinen omistaa  itse omaisuutensa ja huoltajan tehtävä on pitää siitä huolta, ei hävittää sitä.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 10:47"]

Millä oikeudella äidit vievät lástensa leluja kirpparille tai myyvät huutiksessa.?  Tätähän näkee joka päivä.   Kyllä ne kaikki pitää ap:n näkemyksen mukaan säilyttää ainakin kunnes lapsi on 40-vuotias. 

[/quote]

Jos oikein tiukasti lakia tulkitaan, niin ei niitä saisikaan myydä. Lelut jotka on annettu lapselle ovat vain ja ainoastaan lapsen. Ja niitä saisi myydä vain lapsen suostumuksella, ja niin ettei siitä koidu lapselle taloudellista tai muuta haittaa. Ja rahojen pitäisi mennä vain ja ainoastaan  lapselle tai tämän hyväksi. Eli homman pitäisi mennä samoin kuin aikuisen omaisuuden ollessa kysessä. Eihän sunkaan omaisuutta voi kukaan toinen raahata kirpputorille myytäväksi ilman sun lupaa. Jos raahaa on se rikos. Miksi siis lapsen kohdalla ei olisi näin?