Miksi kovimmat suorittajat ja menestyjät usein uupuvat/masentuvat myöhemmin?

Up

Itse kyllä luulen, että kovimmat menestyjät ovat niitä, joilla on muiden menestystä edesauttavien ominaisuuksien lisäksi hyvä itsetuntemus, jolloin eivät tee niin paljon vääriä valintoja kuin muut ja huomaavat ajoissa jos ei meinaa jaksaa. Tietty jotkut rikkaat ja johtoasemassa olevat ovat ehkä vain niin tunteettomia ettei heitä mikään stressaa. Melko varmasti kyllä kaikkein huono-osaisimmat on myös kaikkein stressaantuneimpia, masentuneimpia ja burn outeimpia kun kaiken muun päälle pitää kärsiä esim. nälästä tai ravintoköyhästä ruoasta joka pitää yllä vaikeuksia.

Oisko stressihormoneilla jotain tekemistä asian suhteen?

onko suorittaminen ja menestys sinulle sama asia? Suorittaminen ajaa ihmisen loppuun. Jos asioita tekee itsestään lähtöisin eikä muita varte, jaksaa. Jos ei osaa olla armollinen itselleen, stoppi tulee jossain muodossa vastaan.

Myöhemmin kuin ketkä vai myöhemmin kuin milloin? Myöhemmin elämässä kun ovat ensin suorittaneet ja menestyneet vai myöhemmin kuin syrjäytynyt siivooja/bussikuski/tehdastyöläinen?

Enpä ole moista nimittäin huomannut ( oliko Tellervo Koivisto tai Neil Hardwick menestyjiä?) Mutta lähipiirissä masennukseen sairastunut on ikuinen perfektionisti ja ylisuorittaja/ vaatii täydellisyyttä eikä voi tehdä mitään, jollei ole satavarma että siitä tulee täydellinen --> ei siis tee mitään.

on myös niitä, jotka yrittävät kiriä yhä enemmän saadakseen kiitosta ja tunnustusta, mutta mikään ei riitä. Siinä kierteessä sairastuu.

ne on suorittaneet saadakseen jonkun aikuisen tai muun auktoriteetin hyväksynnän. keski-iässä viimeistään auktoriteettiusko katoaa ja lopputulos on burn out.

Mun kokemus on että niistä kovimmista suorittajista ja menestyjistä tulee huippututkijoita, yritysjohtajia, ministereitä, presidenttejä.  Tai vaikka linuxien tai angry birsien luojia.

mun nuoruuden amis-poikaystävä oli sitä miestä, että jos lukee liikaa, niin sekoaa.

Hänen logiikallaan, jokainen lääkäri tai juristi tai insinööri olis valmistuttuaan sekopäitä =)

Onko Madonna tai Bill Gates masentuneita?

"Kiltti tyttö"-syndrooma.

Näillä ihmisillä usein joku hyväksymättömyyden kokemus aikaisemmin elämässä (vanhemmat) ja kokevat kelpaavansa vain täydellisinä.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 21:25"]

Myöhemmin kuin ketkä vai myöhemmin kuin milloin? Myöhemmin elämässä kun ovat ensin suorittaneet ja menestyneet vai myöhemmin kuin syrjäytynyt siivooja/bussikuski/tehdastyöläinen?

[/quote]

Myöhemmin-sanaa parempi valinta olisi ollut jossain vaiheessa elämää.

Viesti 11 on ap:n

Masentuneita taitaa olla kahdenlaisia:

Neurootikkoja, joista ap puhuu ja elämäänsä kyllästyneitä siivoojia/tehdastyöläisiä, joista joku muu kirjoittaja mainitsi.

Olen huomannut saman kuin ap. En tiedä mistä johtuu.

Siis etteikö te ihan oikeasti pysty ymmärtämään, miksi eniten suorittavat uupuu ekana :DDD? Aikuisten oikeasti? Vai onko tämä jokin passiivis-aggressivinen vittuilukeino jolla pitkitetään aiheen jauhamista vastauksen ollessa kaikille ilmiselvä?

Ei ole vastaavaa havaintoa. Tuntemani masentuneet ja burn outin saaneet, ei ole koskaan olleet kovinkaan menestyneitä, olisivat halunneet ehkä olla, mutta kyvyt ei riittäneet.

Mä voin kertoa teille miksi. Ensinnäkin paljon tekeminen väsyttää enemmän kuin vähän tekeminen. Älyttömän yllättävää, mutta näin. Tämä koskee myös innostuneita ihmisiä, jotka tekee paljon siksi että nauttivat siitä. Joskus intoa on liikaa, jolloin omaa jaksamista venytetään liikaa, ja sitten siihen rupeaa liittymään kaikenlaisia negatiivisia lieveilmiöitä, jotka vie fiksuimmankin burniksen partaalle.

Toinen tapaus ovat sitten tietysti ne, jotka aamulla herätessään miettivät että mitä muut ihmiset minusta tänään haluavat eikä mikään ole sisäiselle tuomioistuimelle tarpeeksi hyvä.

Kerron oman tarinani.

Olen aina halunnut tehdä kaiken tunnollisesti ja hyvin. Äitini kertoi, että jo alle kouluikäisenä tein ison taulun ristipistotyönä. En halunnut jättää kesken vaan sinnittelin. Lopputulos palkitsi. Tein niitä sitten vielä lisää. Koulussa tein läksyt. Siivosin lauantaisin huoneeni. Omat vanhempani eivät ole koskaan vaatineet minulta mitään, olen hyvinkin lellitty lapsi. Heitä ei kiinnostanut erityisemmin mun koulunkäynti, hoidin sen itse. Tietysti koska olen aina hoitanut asiani hyvin, niin minua ei ole IKINÄ moitittu mistään. En ole tottunut haukkuihin. Jos nyt aikuisena (olen 35 v kahden lapsen äiti) saan negatiivista palautetta niin otan sen aika raskaasti. Ehkä suurin ongelma on, ainakin minulla, se, että aina kaikki on ollut ruusuilla tanssimista. Vaikeita elämäntilanteita on vaikea kestää ja menee yöunet, jos esim. töissä joku käy uhkailemaan.

Joskus 30-v. koin ns. burn outin. Töissä oli tosi rankkaa. En millään pystynyt hoitaa kaikkia asioita niin hyvin kuin olisin halunnut. Koin suurta riittämättömyyttä (olen hoitoalalla). Työkavereita oli pois ja hoidettavia paljon. Minun oli tosi vaikea ottaa rennosti ja hoitaa asiat huonosti. Minulla oli tavoitteet liian korkealla verrattuna realistiseen tilanteeseen. Sairastuin stressireaktioon tai burn outiin tai masennukseen, sain sairaslomaa. Onneksi lääkäri otti yhteyttä työpaikalle ja siellä saatiin työmäärä pistettyä aisoihin sairaslomani aikana. Paranin, onneksi, heti kun tilanne töissä helpotti.

Opiskeluaikoina jos oli tentti tai joku esseen teko niin hain kirjastosta KAIKKI asiaa koskettavat kirjat. Hain niistä vastauksia esseen kysymyksiin. Minua kiinnosti kovasti saada tietää se viimeisin ja oikein tieto asioista. Se halu tulee minulta sisältä. Kukaan muu ei minua vaadi tekemään asiaa niin hyvin. Kouluarvosanat eivät ole se juttu vaan se, että haluan tietää asiasta kaiken tai kädentöissä tms tehdä mahdollisimman hienon, mihin itse olen tyytyväinen. Olen siis kriittinen. Ärsyttää, jos jää pilkkuvirheitä esseisiin.

Tästä en syytä vanhempiani!!!

Jatkan vielä: Kun töissä oli se uuvuttava tilanne, niin ne laiskottelijat ja hälläväliä -tyypit ei reagoinu kehollaan siihen kiireeseen. Me tunnolliset työntekijät oltiin aivan loppu eikä saatu öisin nukuttua ja keho tärisi ym.