Lue keskustelun säännöt.
Miten pyristellä irti lähes 20 vuoden suhteesta?
24.02.2013 |
Niin, siinäpä se tuli..Miten suhteesta irrottautuminen on niin hankalaa? Onko se tuntemattoman pelko? Yksinäisyyden pelko? Muutoksen pelko?
Luin vanhaa päiväkirjaani vuodelta 2006, näköjään siitä asti olen miettinyt lähtemistä, voi mitkä määrät yksinäisyyttä, ahdistusta ja katkeruutta olen näiden vuosien aikana sisälleni pakannut, mutta siltikään en ole suhteen lopettamista saanut vietyä päätökseen. Tuskin edes osaisin enää olla onnellinen, tuntuu niin kaukaisen saavuttamattomalta olotilalta.
Käsittämätön nössö. Ahdistaa.
Kommentit (2)
Pyristely ei auta, niin luulen. Nuo mainitsemasi pelot varmaan vaikuttavat, mutta et ehkä ole kuluneiden vuosien aikana miettinyt mikä uudessa jne pelottaa. Olet ehkä pohdinnoissasi keskittynyt enemmän suhteesi surkeuteen?
Sellainenkin mahdollisuus on olemassa, että tarvitset onnetonta suhdetta johonkin itsessäsi. Ehkä siitä on tullut osa identiteettiäsi. Haluat olla uhri, siirtää vastuun mahd. onnettomuudestasi pois itsestäsi (kumppani, suhteen tila). Tai pidät parisuhdetta sinänsä niin arvokkaana että pyristelet ja sinnittelet. Että mies pitää olla, oli elämä hänen kanssaan millaista tahansa.
Jos todella tahdot eroon suhteesta, sinun on lopetettava pyristely ja kärsiminen ja uskallettava astua tyhjän päälle. Puhuttava asiat selväksi miehen (ja lasten) kanssa, hankittava itsellesi katto pään päälle, hoidettava monta käytännön asiaa. Selviät niistä varmasti ja huomaat, että selviäminen voimistaa sinua. Siis jos oikeasti haluat erota. Tyhjä kantaa.
Voimia selvitystyöhön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitinko minä tämän? Täysin sama tilanne, ihan pelottavaa lukea...
Mulla tosin nämä pohdinnat kävi ilmi lääkärin tekstistä mutta juuri samoilta vuosilta. Luin niitä vähän aikaa sitten ja säikähdin että näin kauan vaan jatkanut ja jatkanut.
Haluaisin lähteä mutta en uskalla.