Lue keskustelun säännöt.
Olen onnellinen että olen ainut lapsi
07.02.2013 |
kun kuuntelin tänään mieheni ja hänen veljensä sanaharkkaa äitinsä perinnöstä.
Anoppi kuoli vasta kk sitten ja heillä oli appiukon kanssa hallintaoikeustestamentti joten mitään ei tässä vaiheessa edes jaeta.
Toivon todella että appi ymmärtää tehdä niin selvät paperit ettei perinnönjaossa ole mitään epäselvää hänen poistuttuaan tästä ajasta.
Kommentit (4)
äidin eräästä kaulakorusta. Se oli meidän tapamme purkaa suruamme yms.
Jälkeen päin olemme nauraneetkin tilanteelle. Ihana siskoni on edelleen lähellä elämääni ja lapsiamme.
On ihanaa, että en ole aikokainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pakko sanoa, olen onnellinen, ettei minua voisi kiinnostaa millään tavalla kenenkään jättämä perintö. Onneksi vanhempani ovat vielä elossa, heistä kun aika jättää, ei sitä jumalauta mikään raha maailmassa korvaa.
Minuakaan ei perintö kiinnosta, omat vanhempani ovat itse omaisuutensa tienanneet. Toisin on miehen perheellä, maat ja metsät peritty monen sukupolven ajan.
Ikävää jos sisaruksilta menee välit
ja hyvin useasti toivon että olisi myös se SISKO jonka kanssa jakaa kaikki asiat!!
Tuntuu että niin monella kaverillani on se sisko niin läheinen.
Toiset osaa myös olla riitelemättä perinnöstä, useat ei.
Minulla on itsellä 3 lasta ja on hyvä että heillä on toisensa, jo senkin takia ettei tarvitse yksin hautajaisia ja muita järjestää kun meistä aika jättää.
Ei kenenkään ole hyvä yksin olla, ihminen on laumaeläin.
Ja pakko sanoa, olen onnellinen, ettei minua voisi kiinnostaa millään tavalla kenenkään jättämä perintö. Onneksi vanhempani ovat vielä elossa, heistä kun aika jättää, ei sitä jumalauta mikään raha maailmassa korvaa.