Miksi olen niin hauras?

Kallista mutta siellä voit oppia elämään itsesi kanssa

Niin mulle on käynyt ja olen kyllä aina ollut tosi herkkä, mikä on monella tapaa tosi hyväkin asia mutta myös huono, kuten selvästi tiedät.

Voit opetella antamaan ajatusten ja tunteiden virrata vapaasti, niihin takertumatta. Opetella hallitsemaan sitä, kuinka kauan märehdit itseesi ottamisen tunteitasi. Niitä tunteita ei tarvi pelätä ja torjua, mutta niistä pitää päästää irti, jossain vaihessa sanoa omalle mielelle, että nyt riittää, minä en enää ajattele tätä, siirryn muihin asioihin.

kun välttelen sosiaalisia tilanteita tästä syystä.

Itse olen samanlainen. Mutta täytettyäni neljäkymmentä jotakin "tapahtui". En enää jaksa niin välittää mitä muut minusta ajattelevat.

Olen hyväksynyt itseni, ja ajattelen, että jos muut eivät pidä minusta/tai haluavat minulle ikävää, niin se on HEIDÄn ongelmansa, ei minun.



Aina löytyy maailmasta pahantahtoisia ihmisiä, heistä ei vain kannata välittää.

Ole sinä vain ystävällinen, niin tiedät sydämessäsi, että vika ei ole sinussa jos joku tieten tahtoen esim. puhuu pahaa sinusta, tai ei pidä sinusta.

Ei se helppoa ole, mutta kantanee jossain vaiheessa hedelmää.



3

kun välttelen sosiaalisia tilanteita tästä syystä.

Elämä helpottui kovasti sen jälkeen kun ei tarvitse murehtia ja kärsiä omia ajatuksia.

Kiva kuulla, että neljänkympin jälkeen saattaa ruveta helpottamaan. Enää neljä vuotta. :)



Ehkä tämä herkkyys on hiukan iän ja kokemuksen myötä hellittänyt, mutta monet asiat ovat edelleen tosi vaikeita kestää ja vatvon ihan älyttömästi kaikkia vaikutelmia, joilla ei useimmiten ole edes mitään todellisuuspohjaa. Murheita ja mahdollisia murheita olen myös haka vatvomaan. Loukkaannun herkästi, ja tuntuu, että lähipiirini ihmiset käsittelevät minua aika hellävaroen, kun tietävät luonteeni. Ei sekään oikein ole vaan aika ikävää tahatonta vallankäyttöä minun puoleltani. :( Toisaalta pelkään myös toisten loukkaamista ja luulen usein loukanneeni, vaikka toinen ei ole ollut moksiskaan.



Eli aika vähän neuvoja löytyi täältä...

9 ei ollut ap :)



Ap:lla vielä 10 vuotta tuohon 40-vuoden ikään :)



Ja ap:n sukulaiset ja läheiset eivät käsittele hellävaroen, vaan puutuvat asioihin ja tuputtavat mielipiteitään.

Voit opetella antamaan ajatusten ja tunteiden virrata vapaasti, niihin takertumatta. Opetella hallitsemaan sitä, kuinka kauan märehdit itseesi ottamisen tunteitasi. Niitä tunteita ei tarvi pelätä ja torjua, mutta niistä pitää päästää irti, jossain vaihessa sanoa omalle mielelle, että nyt riittää, minä en enää ajattele tätä, siirryn muihin asioihin.

Ai miten hienosti sanottu:) T.yx märehtijä

jos antaisit vaihteeksi toisten huolestua siitä, mitä Sinä ajattelet heistä? Onko sillä niin kamalan paljon väliä, mitä muut ajattelee sinusta?

Ajatteletko itse vain hyvää muista ihmisistä? Miltä tuntuisi, jos joku ajattelisi sinusta samoin kuin sinä tästä samasta ihmisestä?



Psykologin tapaaminen ei varmaan olisi haitaksi.



Ja kyllä se elämänkokemus herkkähipiäisyyteenkin auttaa. Nimim. Entinen (ja joskus harvoin vieläkin) loputon muiden tarkoiusperien kelaaja

Tai sitten kyvyttömyys tuntea tervettä vihaa. Oletko ns kiltti tyttö? Terveen vihan tuntemistakin voi oppia. Ei tosin välttämättä kotisohvalla vaan elämää elämällä.

Olen aika tarkka itseni suhteen siinä, että en antaisi ainakaan ääneen kenellekään tuomiota. Ehkä haluan välttää sen, että muistuttaisin noita muita arvostelevia sukulaisiani.



Todellisuudessa pidän sukulaisiani alkoholiongelmaisina ja vähän hulluina.

Todellisuudessa pidän sukulaisiani alkoholiongelmaisina ja vähän hulluina.

Eli miksi kuvaamasi tapaisten ihmisten ajatuksista ja puheista pitäisi ahdistua ja antaa niiden vaivata mieltäsi?

Pienikin vastoinkäyminen lannistaa minut.

Otan muiden mielipiteet helposti itseeni ja pohdiskelen niitä pitkään.

MIten kasvattaa suojakuori?

vaan tutustu sisimpääsi; hyväksy se. paljon tehokkaampaa ja parempi sulle.