Kuka jättäisi miehensä ekasta läimäisystä?

Toista kertaa ei tulisi.

Taustalla mulla kariutunut avioliitto, jossa sitä väkivaltaa oli.

RI kiitos toista kertaa.

jos esim. itse oisin koskenut mieheen jotenkin ikävästi ensin ni ei se nyt kerrasta poikki olis, mutta pitäisi miettiä hartaasti mikä elämässä/suhteessa on vialla jos pitää noin kovasti tapella.

t. Isältään koko ikänsä läimäyksiä saanut

miehen tulee jättää vaimonsa, joka kerran läimäsee tai ottaa lapsi pois äidiltä, joka kerran tukistaa?

ap

mutta tein erittäin selväksi, että ero tulee jos vastaava tapahtuu enää ikinä uudelleen. Mies ymmärsi, ja kerta jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

yksi läimäisy riitti.



Avioliitossa ollessani mies meinasi lyödä mutta sanoin jos sen teet niin lähden välittömästi, eipä lyönyt. Henkistä julmuutta kyllä harjoitti.

mutta käytännössä moni jäisi odottamaan seuraaviakin iskuja. Sellaiset varmaan lähtisivät heti, joilla on aikaisempaa kokemusta väkivaltaisesta suhteesta. Lähteminen on kuitenkin aina vaikeaa, jos on lapsia, yhteistä omaisuutta jne., mutta usein se on ainoa järkevä teko, jos mies on uhkaava ilman sitä lyöntiäkin.



Mä kyllä uskon, että jos ihminen säikähtää riittävästi omaa ensimmäistä lyöntiään, hän ei välttämättä lyö koskaan uudestaan. Mulla on aikaisemmassa suhteessa kokemusta siitä.

Eka avoliitto kaatui just siihen.

vaikka varmasti tuntuisi siltä, että onko sitä nyt liian pienestä eroamassa. Mutta olen jo nuorena tyttönä päättänyt, että jos joku mies mua edes läimäsee kerran, niin jätän sen heti. Ja aijon tässä päätöksessäni pysyä lopun elämäni. Itseasiassa olen ollut hyvin tarkkana myös poikieni suhteen. Ovat vielä kovin pieniä, mutta olen heille sanonut, että jos äidin päälle joskus käyvät, niin saavat muuttaa muualle.

Tätini jätti aviomiehensä aikoinaan juurkin tuollaisen läpsäisyn takia. Hyvä ratkaisu oli, selvisi myöhemmin, että mies oli hakannut edellistä vaimoaan, sekä hakkasi tuleviaankin tyttöystäviä. Muut eivät tajunneet lähteä ekasta läppästystä.

ja minua mieheni ei ole koskaan läpsäissyt tai mitään muutakaan, mutta itse kerran suhteen alkuaikoida pahan riitelyn kesken läpsäisin miestä kädessäni olleella suhteellisen pehmeällä esineellä. Mies teki selväksi ettei tuommoista hyväksy, muttei onneksi jättänyt. Tästä on nyt 3 vuotta eikä olla sinä aikana oikeastaan enää pahasti riideltykään.

ja minua mieheni ei ole koskaan läpsäissyt tai mitään muutakaan, mutta itse kerran suhteen alkuaikoida pahan riitelyn kesken läpsäisin miestä kädessäni olleella suhteellisen pehmeällä esineellä. Mies teki selväksi ettei tuommoista hyväksy, muttei onneksi jättänyt. Tästä on nyt 3 vuotta eikä olla sinä aikana oikeastaan enää pahasti riideltykään.

mutta riidatkaan eivä ole olleen ikäviä, enemmänkin vaan semmoista kinastelua.

Olisi pitänyt. Jos joskus vielä löydän itselleni miehen, teen selväksi heti että minuun ei kosketa väkivaltaisesti eikä uhata väkivallalla. Ja kyllä, käräjien kautta lähtee heti ensimmäisestä teosta. Naiivina "en halua lasteni takia turhaa draamaa ja riitaa" en nostanut syytteitä kamalaa ex-miestäni vastaan.

Ihan vain siksi, että olen kasvanut väkivaltaisessa kodissa enkä aio jäädä katsomaan, toistuuko sama kuvio.

antaa anteeksi läpsäisy? Tottakai se olis sellainen asia josta keskusteltaisiin vakavasti ja mietittäis syitä perinpohjin. Olen itse tosi kiihkeä ihminen ja välillä, kun suutun, oloni menee tosi fyysiseksi. Pakko lähteä lenkille tai jotenkin alkaa purkaa tunteitani ulos, etten ala liikaa riehumaan. Joskus nuorempana olen läppäissyt poikaystävääni avokämmenellä... Aika paha juttu, mutta tuntuu, että naisen lyöntiä ei pidetä yhtä pahana juttuna kuin jos mies läpsäisee - kuitenkin kuka vaan voi tehdä virheen kerran.

ap

Lapsena ihmettelin miksi tietyt lapset saivat koulussa hakata muita, mutta muut eivät saaneet. Jo silloin päätin että aikuisena kun saan itse päättää missä olen ja kenen seurassa, en ikinä aio hyväksyä seuraani väkivaltaisia ihmisiä.



Tämä päätös on pitänyt. En myöskään katsele kovin pitkään sellaisia ystävättäriä jotka "ymmärtävät tosi hyvin" miksi heidän miehiensä on kerrassaan pakko heitä kurittaa, ovathan he niin vaikeita naisia kestää.

Elämäni paras päätös ja tapasin ihanan aviomieheni siitä puolen vuoden sisällä.

n 52v

Todennäköisesti olisin sen anasainnut, aika

v-mäinen luonne meinaan..

antaa anteeksi läpsäisy? Tottakai se olis sellainen asia josta keskusteltaisiin vakavasti ja mietittäis syitä perinpohjin. Olen itse tosi kiihkeä ihminen ja välillä, kun suutun, oloni menee tosi fyysiseksi. Pakko lähteä lenkille tai jotenkin alkaa purkaa tunteitani ulos, etten ala liikaa riehumaan. Joskus nuorempana olen läppäissyt poikaystävääni avokämmenellä... Aika paha juttu, mutta tuntuu, että naisen lyöntiä ei pidetä yhtä pahana juttuna kuin jos mies läpsäisee - kuitenkin kuka vaan voi tehdä virheen kerran. ap

eikä kenenkään tule puolustella omalla fyysisyydellään sitä, että tahallisesti vahingoittaa toista.

Poikani seurusteli aikoinaan lyövän tytön kanssa. Se suhde päättyi ensimmäiseen läpsäisyyn, jonka siis teki tyttö. Hän ei voinut mitenkään ymmärtää, miksi poikani jätti vain yhden ainoan erehdyksen takia, koska eihän hän tarkoittanut mitään pahaa. Seuraavan poikakaverinsa tuo tyttö sitten hakkasikin sairaalakuntoon. Erehdys sekin.

Mua ei lyö enää kukaan. Ikinä.