Lue keskustelun säännöt.
Illalla uusien ystävieni kanssa viihteelle ja jännitän kuinka mieheni käyttäytyy
23.02.2013 |
Olen uudessa työpaikassa, ja olen saanut pari hyvää ystävää. Olemme nyt lähdössä miehinemme eräälle näistä ystävistä iltaa istumaan ja illanviettoon kuuluu myös alkoholi.
Olen muutoin aivan innoissani illasta, mutta kieltämättä fiilistä pilaa se, että jännitän kuinka mieheni käyttäytyy. Toisinaan hän onnistuu juomaan vain kohtuudella, ja on silloin ihan hauskaa ja hurmaavaa seuraa, mutta valitettavasti suurimmaksi osaksi illanvietot alkoholin kanssa ovat menneet täysin överiksi. Miehestäni tulee aggressiivinen, hän alkaa haastaa riitaa, suuttuu ainakin minulle (syytä ei tarvitse, syyksi riittää ihan mikä vaan, eli en voi käytökselläni vaikuttaa) ja sitten hän saattaa alkaa huutamaan minulle törkeyksiä kaikkien kuullen ja kiroilla kaikki mahdolliset kirosanat. Joskus on jopa rikkonut jotain käsiinsä osuvaa ympäriltään. (kimppuuni ei ole käynyt kuitenkaan tai uhannut sillä edes).
Mä olen nyt yrittänyt miehelle nätisti sanoa, että muistaahan hän sitten ottaa kohtuudella, ettei nolaisi minua uusien ystävieni edessä. Miestä tietysti loukkaa tämä epäilykseni, mutta toivotaan nyt että ilta sujuu hyvin ja kehtaan mennä maanantaina töihin...
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 09:58"]
No mä en ottais tommosta miestä mukaan tai sit sanosin IHAN SUORAAN, että käyttäytyä pitää jos haluaa jatkaa minun kanssa.
Sinä nimittäin et ole ainut, joka kokee tilaneen äärimmäisen kiusalliseksi, vaan myös nämä tuttavasi mieluummin luultavasti olisivat silloin muualla.
[/quote]
Täysin samaa mieltä! Jätä känniääliö suosiolla kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erinäisistä syistä johtuen en voi jättää miestä pois illanvietosta.
ap
No, sit se on vaan jännitettävä ja hävettävä.
Parinvaihtoilta? Muutenhan mies ei todellakaan ole pakollinen asuste. Meillä uudessa työpaikassa ei yleensä kukaan saa hyviä ystäviä tuosta vain, siihen vaaditaan kyllä vähän kuukautta pitempi tutustumisaika.
Mitäs jos sen "yritän nätisti sanoa" sijaan sanoisit sille tampiolle ettei hyvä heilu jos vetää nakit silmille ja alkaa rähisemään! Kannattaako tuommoista käytöstä hissutella ja hiljakseen toivoa sormet ristissä, vähän selkärankaa nyt nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole mitään parinvaihtoa :D
ja siis olen mä ollut työpaikassa jo n. 4 kk, mutta ovathan nuo nyt uusia ystäviä. En ole tavannut heidän miehiään eivätkä he minun.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 10:10"]
Mitäs jos sen "yritän nätisti sanoa" sijaan sanoisit sille tampiolle ettei hyvä heilu jos vetää nakit silmille ja alkaa rähisemään! Kannattaako tuommoista käytöstä hissutella ja hiljakseen toivoa sormet ristissä, vähän selkärankaa nyt nainen!
[/quote]
No jos mä menen tällä tavalla "suoraan sanomaan", niin sitten mies ainakin on pahalla päällä jo valmiiksi, ja varmasti äityy hankalaksi ja aggressiiviseksi illan aikana. Sen takia yritän nätisti sanoa, etten ainakaan "provosoi".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että teillä on ero tulossa jossain vaiheessa. Aika sairasta.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 10:15"]
Kuulostaa siltä että teillä on ero tulossa jossain vaiheessa. Aika sairasta.
[/quote]
No joo, voihan tää olla vaikka "sairastakin" mutta ei tän takia eroa tule, näitä tilanteita kun yhdessä pitää viihteellä olla, on kuitenkin sen verran harvoin. Hyvä jos kerran vuodessa. Ja muuten menee siis ihan hyvin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, kuulostaa kyllä stressaavalta. Minkä ikäisiä olette?
Kun me olimme mieheni kanssa noin parikymppisiä, mulla aina vähä samanlainen jännitys ja stressi päällä. Mieheni käyttätyi aika paljon juurikin kuvailemallasi miehesi tavalla. Sitten vain tein jonkin verran reissuja yksinäni ja toivoin että joskus oppisi. Nyt olemme päälle kolmekymppisiä, mieheni on erittäin menestynyt työssään ja muutenkin kaikin puolin fiksu ja kunnioitettu yhteiskunnan jäsen. Saattaa joskus siltikin vetää yleensä vähän ehkä liian lärvit, mutta porukassa, jossa ei ole ainoa, eikä aiheuta käytöksellään ainakaan mitään hävettävää juttua, lähinnä saattaa hauskuttaa muita.
Eli pointtina vaan se että jos olette kovin nuoria, toivoa vielä on että joskus saattaa jopa oppia käyttäytymään. Mutta jos vielä käytös on tuotoa luokkaa lähelle nelikymppisenä, empä usko että mitään on enää tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut samassa työpaikassa pian 10 vuotta enkä ole tavannut ainoankaan työkaverin puolisoa. Illanistujaiset ollaan ihan omalla porukalla eikä puolisoiden kesken.
Miksi ihmeessä ne miehet pitää illanviettoon raahata mukaan? En tosiaan edes harkitsisi moista sun tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paska ilta tulossa, kun nyt jo pitää pelätä miehen käytöstä. sun ilta menee miehen vahtimiseen. Turha sitä tänään on asiasta keskustella, kun on ajattelematonta sorttia ja sehän on varmin tapa saada mies riehumaan.
eikö se ole sitten ennen tajunnut olevansa känniääliö? eikö Ole aikaisemmin pyytänyt käytöstään annteeksi ja analysoinnut itseään? jos Mies vaikka lähtis tänään autolla?
Jos ulkoilette pienellä paikkakunnalla on hankalampi idea jättää mies kotiin, silloin se tulee perässä ja taatusti järkkää kohtauksen. mä luulen, että nämä uudet ystävät ovat ihmisiä ja he eivät sua miehesi takia leimaa..heillähän saattaa olla vastaavia kokemuksia lmistaan tai isompia luurankoja kaapeissaan.
hauskaa iltaa ja yritä relata. saattaa mies huomata sun jpelkos ja siitä sitten flippaa, toivottavasti ei.
Sanotaan, että humalatila muuttaa ihmisen sellaiseksi, joka hän pohjimmiltaan on. Joistakin tulee hyvin herkkiä ja lempeitä, joistakin tunteellisia, joistakin hilpeitä ja iloisia vitsailijoita. Toisista tulee jotakin muuta. Onko sinulla kenties miehenä ilkeä, aggressiivinen ääliö? Jos on, suurin ongelmasi ei taida olla yksi illanvietto.
Se, ettei asiasta voi puhua, on merkki alkoholiongelmasta. Ja hyssyttely, ettei toinen vaan suutu ja saa siitä syytä juoda, on alkoholiongelman mahdollistamista sinun puoleltasi.
Sanoisin, että miehen täytyy jäädä kotiin, koska en voi luottaa hänen pystyvän pitämään juomista hallinnassa. Jos tästä aiheutuu joku massiivinen kriisi, harkitsisin vakavasti eroamista, koska tilanne kertoo vähän syvemmistä ongelmista parisuhteessa.
Juon yksinäisyyteen, masennukseen, unettomuuteen, riittämättömyyden tunteeseen, krapulan lievittämiseen, tylsyyteen eli tunteiden turruttamiseen. Olen menettänyt lähes kaikki ystäväni ja rahani. Mielenterveyteni on myös vaakalaudalla. Tunnen, että itsestäni puuttuu tietty terävyys ja en ihmettelisi vaikka juominen olisi tyhmentänyt minua. Tunnen itseni tyhmemmäksi kun en juo, vaikka tiedän olevani täysi ääliö kun juon. Teen typeriä virhearvioita ja luulen olevani onnellisempi. Juodessa saan välillä kamalia raivo- ja ahdistuskohtauksia. Juominen on johtanut minut moniin kamaliin tilanteisiin. Olen hävittänyt ja rikkonut tuhansien arvosta tavaroita ja rikkonut lakia kännissä. Olen menettänyt uskon siihen, että pärjään elämässä olin sitten selvinpäin tai humalassa. Vihaan viinaa ja itseäni. En enään syytä ketään muuta kuin itseäni. Krapulat pahenevat jatkuvasti ja juomamäärät kasvavat. Olen myös alkanut käyttää kannabista sekavuustilan vahventamiseksi. Vedän myös kaikkia päihteitä mitä vain ikinä saan käsiini. Juon tosin lähes aina yksin, joten useimmiten vain viinaa menee, kun en muuta saa. Harva edes haluaa nähdä minua kun juon, ei oikeastaan lähes kukaan. Pari juoppokaveria ja hekin harvakseltaan. Olen kännissä aggressiivinen fyysisesti ja sen lisäksi haukun kaikkia. Menetän aina ainakin osan muististani. Juon aina niin kauan, että sammun. En edes lopeta vaikka oksentaisin. Jos olen syönyt ennen kuin tekee mieli alkaa ryyppäämään niin tungen sormeni kurkkuun, että ylimääräinen ruoka ei hidasta alkoholin imeytymistä tai turhaan rajoita sitä kuinka nopeasti pystyn alkoholia mahaani juomaan. Tiedän olevani alkoholisti. Se tekee minut voimattomaksi. Minulla ei ole rohkeutta tai voimia mennä hoitoon, sillä en osaa enää lopettaa juomistani. Asiat ovat vain koko ajan pahentuneet. Kiroan itseni, että join sen rommicolan neljännellä luokalla salaa äitini kaapista ja se sai oloni paremmaksi mitä se siihen asti oli ikinä ollut. Tai sen, että 14v minulle soitettiin ambulanssi kun oksentelin ja sammuin suvun 50v juhlissa, jossa myös purin äitiäni ja käyttäydyin hyvin sekavasti, kun olin salaa juonut. Tarinoita on satoja nuo ovat ne pahimmat ensisekoilut. Reissut ovat noista ajoista vain pahentuneet. En usko jumalaan. Olen itse asiani sotkenut ja vain omasta itsestäni voin löytää halun ja voimat itseni pohjalta nostamiseen. Olen jopa miettinyt, että piikittäisin alkoholia suoraan suoneen.. Lasolia tai muita sellaisia en ole vielä joutunut kokeilemaan, pelottaa tuleeko sellainenkin hetki. Minulla ei ole seksihaluja, olen vaikka valmis huoraamaan itseäni kenelle tahansa jos tarjoaisi illan viinat ja/tai aineet... Jos tämä kertomus saa jonkun ongelmaisen edes harkitsemaan ryypyn ottamatta jättämistä niin se on saavuttanut tavoitteensa. Vihaan myös nähdä muita ihmisiä kännissä, jos olen itse selvinpäin. Se saa minut haluamaan ryyppyjä.
19, jos vain itenkään voisin rohkaista sinua menemään hoitoon? kuitenkin ymmärrät ja myönnät ongelman ja haluat paremman elämän, hae siis apua. soita aa puhelimeen, siellä on saman kokeneita.
älä luovuta, usko omaan arvoosi ihmisenä. ajattelen sinua.
No mä en ottais tommosta miestä mukaan tai sit sanosin IHAN SUORAAN, että käyttäytyä pitää jos haluaa jatkaa minun kanssa.
Sinä nimittäin et ole ainut, joka kokee tilaneen äärimmäisen kiusalliseksi, vaan myös nämä tuttavasi mieluummin luultavasti olisivat silloin muualla.