Te jotka haaveilette opiskeluista aikuisena

Omakohtaisella kokemuksella, on se vaikeampaa lapsen/lasten kera. Jaksaminen on sitten paljon itsestä kiinni.

niin ei vielä kuusikymppisenäkään ole niin vanha etteikö jaksaisi opiskella. Työtäkin sen ikäisen täytyy vielä tehdä useimmilla aloilla, ja jos työhön pystyy, pystyy opiskelemaankin.



Eli ihan höpöä minusta että iästä johtuen ei jaksaisi opintojaan loppuun, jos vaikka nelikymppisenä aloittaa.

Miten ihmeessä ei jaksaisi opiskella, jos aikoo jaksaa tehdä vielä kymmeniä vuosia töissä? Vai mitä ihmettä tarkoitat?

Nyt ikää 28v. joten 5-6 vuoden päästä olen edelleen melko nuori =)

Itse voin vain suositella aikuisopiskelua. Motivaatio oli hyvä, ja aikuisena osasi painottaa asioita paremmin.

Ja kaikki yli 30-vuotiaat ovat väsymyksestä uuvahtaneita, kykenemättömiä älylliseen toimintaan.

Nyt et erotu ulkonäöltäsikään mitenkään, muutaman vuoden päästä kyllä.

Nyt ikää 28v. joten 5-6 vuoden päästä olen edelleen melko nuori =)

en edes ehtinyt olla kauaa töissä ennen sinne menoa, ja silti oli vaikeaa.

Ja kaikki yli 30-vuotiaat ovat väsymyksestä uuvahtaneita, kykenemättömiä älylliseen toimintaan.

Kyllä mutta jos aloitat 5-6 vuoden päästä, olet jo keski-ikäinen valmistuessasi Nyt et erotu ulkonäöltäsikään mitenkään, muutaman vuoden päästä kyllä.

Nyt ikää 28v. joten 5-6 vuoden päästä olen edelleen melko nuori =)

Ainakaan yliopistoissa ei tällä ole mitään merkitystä. Siellä on nykyisin paljonkin keski-iässä aloittaneita opiskelijoita, ja jopa vanhempia. Kun itse aloitin, vanhin opiskelija oli jo eläkeikäinen. Halusipa vaan tehdä kesken jääneen tutkintonsa loppuun, ettei jäänyt keskeneräisiä asioita elämässä. Ja semmoisia nelikymppisiä oli useita.

Enkä itse ainakaan pysty lukemaan tentteihin muuta kuin silloin kun muut jo nukkuvat.



Ei se mahdotonta toki ole.

Enkä itse ainakaan pysty lukemaan tentteihin muuta kuin silloin kun muut jo nukkuvat. Ei se mahdotonta toki ole.

Tulottamaksi ei tarvinnut ryhtyä, vaan sain nauttia aikuiskoulutustukea.

Ihan hyvin mun äidiltä ainakin sujui 50-vuotiaana yliopisto-opiskelut, 30 vuoden työuran jälkeen. Ja on hyötynyt niistä vielä tuossa iässä urallaan monin tavoin.



Täytyy sanoa, et jos en viiden vuoden kuluttua jaksaisi opiskella, niin tuskin jaksaisin käydä töissäkään. Ei se opiskelu nyt niin paljoa rankkuudeltaan kokopäivätyöstä vaativahkossa asiantuntija-ammatissa eroa.



Itse harkitsen uudelleen opiskelemaan lähtöä siksi, että tällä hetkellä olen työttömänä ja nykyiselle alalleni työllistyminen tällä paikkakunnalla on hyvin vaikeaa, myöskään ns. hanttihommiin en pääse, koska olen kuulemma liian ylikoulutettu! En halua muuttaa enkä toisaalta myöskään maata kotona loppuikääni, joten en näe muuta vaihtoehtoa tällä hetkellä kuin tuon opiskelun.

Ainakin oman kokemukseni mukaan yliopisto-opiskelu on suunnattu nuorille en edes ehtinyt olla kauaa töissä ennen sinne menoa, ja silti oli vaikeaa.

Ja kaikki yli 30-vuotiaat ovat väsymyksestä uuvahtaneita, kykenemättömiä älylliseen toimintaan.

Vaihdoin aikuisena (alkaen 37.vuotiaana) sairaanhoitajan ammattini it-alalle, menin siis yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä. Oikein hyvin sopi opiskelu aikuiselle ja tuntui että se oli minulle paljon helpompaa kuin nuorille. Valmistuin maisteriksi 3:ssa vuodessa ilman mitään ongelmia.

tai sitten en vielä ole aikuinen tai vanha. Valmistuin tuossa juuri 37-vuotiaana ammattikorkeakoulusta, opiskelin tutkinnon täysipäiväisen työn ohessa.

Lapset kun ovat vähän isompia (nuorinkin 2-3 vuotias) aion lähteä opiskelemaan itselleni toisen ammatin :)



Nykyisellä ammatilla ei saa töitä ja töihin haluan. En halua jäädä hoitovapaan jälkeen kotiin työttömänä.



Joten uusi ammatti vain kehiin ja toivon mukaan töitä seuraaviksi vuosikymmeniksi :)

Yksi järkevimmistä elämänohjeista, joita olen saanut, on "älä koskaan vähättele muiden haaveita".

Jos muiden haaveet herättää negatiivisia tunteita, johtuu se usein kateudesta. Tämä puolestaan on tärkeä viesti itselleen siitä, mitä kohti kannattaa pyrkiä.

Lapset kun ovat vähän isompia (nuorinkin 2-3 vuotias) aion lähteä opiskelemaan itselleni toisen ammatin :)

Nykyisellä ammatilla ei saa töitä ja töihin haluan. En halua jäädä hoitovapaan jälkeen kotiin työttömänä.

Joten uusi ammatti vain kehiin ja toivon mukaan töitä seuraaviksi vuosikymmeniksi :)

Koulu alkaa parin päivän päästä. 5 vuoden päästä olen toivottavasti tehnyt uuden ammattini töitä jo 3 vuotta. Oon jo etukäteen tehnyt monenlaisia tehtäviä. Ja joo, kyllä aika ja jaksaminen tulee olemaan kortilla, mutta mieluummin niin, kuin olla pätkätyöläinen tai työtön. Se on ihan asenteesta kiinni jaksaako vai ei. Myöskin perheen asenne vaikuttaa paljon.

Nyt et erotu ulkonäöltäsikään mitenkään, muutaman vuoden päästä kyllä.

Nyt ikää 28v. joten 5-6 vuoden päästä olen edelleen melko nuori =)

Työuraa on jäljellä 30 vuotta. Jos en jaksaisi opiskella, miten jaksaisin olla töissä?

Tällöin siis voi saada ansiosidonnaista päivärahaa/peruspvrahaa/työmarkkinatukea + lisäksi verottoman 9 eur joka arkipäivälle kahden vuoden ajan. Lopun opiskeluaikaa voi sitten saada opintotukea, jos muuten siihen on edellytyksiä.

Omaehtoisen opiskelun edellytyksistä ja mahdollisuudesta saa tietoa www.mol.fi -sivuilta.

Itse opiskelen AMK-tutkintoa, ikää on 40, perheellinen olen, ja hyvin opiskelu sujuu (opinnot jo yli puolenvälin). Töitä olisi jo nyt uudella alalla, joten eipä tarvitse pelätä, että ikä olisi este työllistymiselle.

Elämänkokemuksesta on muuten hyötyä monilla aloilla ja itsetuntemus auttaa opiskelussa myös. Ikä tuo myös hyötyjä, ei vain haittoja!

Lapset kun ovat vähän isompia (nuorinkin 2-3 vuotias) aion lähteä opiskelemaan itselleni toisen ammatin :) Nykyisellä ammatilla ei saa töitä ja töihin haluan. En halua jäädä hoitovapaan jälkeen kotiin työttömänä. Joten uusi ammatti vain kehiin ja toivon mukaan töitä seuraaviksi vuosikymmeniksi :)

Te jotka haaveilette opiskeluista aikuisena muistakaa että vaikka nyt tuntuu, että jaksaisitte ettekä ole vielä edes vanhoja, niin mikähän on tilanne 5-6 vuoden päästä?

Latistaa ihmisten suunnitelmia.

Tunnen lähes 70-vuotiaan opiskelijan, joka jaksaa opiskelua paremmin, kuin parikymppiset kollegansa...

Opiskella voi ja jaksaa vaikka koko ikänsä, jos on motivoitunut. Oppiminen on vanhempana vähän hitaampaa, kuin nuorena, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.