Lue keskustelun säännöt.
Olenko huono ihminen?
13.01.2023 |
Tai no, suurimman osan mielestä varmastikin olen.
Tilanne on siis se, että minulla on yksi lapsi aiemmasta suhteesta ja vaimoni kanssa kaksi yhteistä. Tämä aiemmasta suhteesta oleva lapsi ei ollut ainakaan minun puoleltani haluttu ja kerroin eksälle kantani selvästi, että haluaisin hänen tekevän abortin enkä lasta hänen kanssaan halua. Vastauksena sain itkuisia raivokohtauksia ja nyrkkiäkin. Raskaus sattui sopivasti silloin kun olin jonkin aikaa aiemmin halunnut erota, eksä vetosi sitten etten voi raskaanaa olevaa/vauvan äitiä jättää. Varmaan jostain velvollisuudentunnosta jäin suhteeseen vielä joksikin aikaa ja suoraansanoen pelkäsin jättää häntä yksin vastuuseen lapsesta. Välit tulehtuivat entisestään lapsen myötä ja jätin hänet lopulta. Tuosta asti hänen elämänsä on tuntunut keskittyvän kiusantekoon ja lapsen manipulointiin. Etenkin kun tapasin vaimoni niin tämä paheni.
En voi sille mitään, että en koe rakkautta tai juurikaan lämpöä tuota entisen suhteen lasta kohtaan. Tässä nyt anonyymina voin rehellisesti sanoa että koen vaimoni ja minun yhteisiä lapsia kohtaan niin suurta rakkautta etten tiennyt sellaista olevan olemassakaan. Entisen liiton lapsen vierailut meillä lähinnä ahdistaa ja tuntuu ikävältä velvoitteelta, emme tietenkään tätä hänelle näytä ja pidämme tasa-arvoisuutta lasten välillä yllä. Mutta näen tuossa pojassa vain äitinsä piirteitä, ihmisen jonka olemassa olon ja häneen sekaantumisen haluaisin vain unohtaa.
Mitä pitäisi tehdä? Jatkaa väkinäisiä tapaamisia? Rehellisesti en menettäisi mitään vaikka nähtäisiin vain kerran vuodessa. Haluaisin keskittyä omaan perheeseeni, siihen jonka olen oikeasti halunnut. Minähän en isäksi edes halunnut entisessä suhteessa. Kuitenkin parisuhteessa ollessa oletin että jos ehkäisystä on sovittu ja vahinko kävisikin niin silloin tehdään abortti, typerää että tähän luotin.
Olisiko täällä kuitenkin joku joka voisi jakaa kanssani ajatuksia? Muitakin miehiä täällä palstalla kuitenkin käy.
Kommentit (15)
Jätät nykyisen huorasija etsit uuden naisen ja panet taas uuden ämmänpaksuksi. R.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat nyt ympätä exääsi kohtaan kokemaasi vastenmielisyyttä viattomaan lapseen. Kuten sanoit, näet lapsessa lähinnä exäsi ja kaiken ikävän häneen liittyvän. Ymmärrät varmastikin ettei se ole lapsen vika, hän on syytön tässä kuviossa. Hän on kuitenkin lihaasi ja vertasi yhtä paljon kuin uudetkin lapset.
Olisiko mitenkään mahdollista työstää tuota asiaa itsesi kanssa, että oppisit näkemään lapsen omana itsenään, erillisenä ihmisenä joka ei ole sama asia kuin exäsi ja joka tarvitsee sinua ja rakkauttasi?
Toki on helpommin sanottu kuin tehty ja sivusta on helppo neuvoa, mutta toivon että tässä olisi vain exän aiheuttama mielen vääristymä, jonka voisi saada korjattua itsereflektiolla.
Näin naisena ja äitinä ymmärrän kyllä ap:ta.
Onhan tuo kurjaa lasta kohtaan mutta eipä niitä tunteita voi pakottaa. Varsin inhimillinen reaktio kun vasten tahtoaan joutuu isäksi.
Yrittäkää pitää jonkinlaisia välejä yllä, ei tietenkään mitään kulissishowta saa tapaamiset olla, kyllä lapsi sen aistii. Ja voi olla vahingollisempaa kuin olla näkemättä kokonaan.
Tsemppiä!
Lasta ei saa koskaan syyttää siitä, että on sattunut syntymään. Lapsi ei ole voinut itse vaikuttaa mitenkään syntymäänsä tai niihin olosuhteisiin, joihin on sattunut syntymään.
Minusta sinun pitäisi jatkaa väkinäisiä tapahtumia, ja yrittää vähitellen päästä eroon vastenmielisyydestä lasta kohtaan. Sinä olet hänelle kuitenkin ainoa isä. Varmasti siinä lapsessa on muutakin kuin exästä muistuttavat asiat, jokaisessa ihmisessä on ihaniakin puolia, lapsissa varsinkin. Tällä hetkellä et ehkä pysty niitä näkemään, eikä ne tee sinusta kamalaa ihmistä, kun kuitenkin silti vaikka tuntuu tuolta, hoidat tapaamisesi ja pyrit olemaan näyttämättä näitä tunteita lapselle. Mutta kyllä se voi siitä ajan myötä muuttuakin, jos annat sille mahdollisuuden. Tai jos ei muutukaan, mutta pystyt pysymään käytökseltäsi asiallisena isänä, niin sekin on ihan riittävää. Esim. minä naisena en läheskään aina ole tuntenut mitään rakkauksia omiakaan lapsiani kohtaan, esim. työstä hyvin väsyneenä, mutta silloin on menty sitoutumisen ja "sen mikä on oikein"-tiedon voimalla, tunteista viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista lapsen vuoksi, kun mies ei pysty aidosti rakastamaan. Nyt alan uskoa jo siihen 9kk teoriaan, kun lapsi on äidin mahassa 9 kl siihen kiintyy ihan eri tavalla.
Ja nii, kyllä olet. Ainakin kylmä ja itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samankaltainen tilanne: miehellä poika nuoruuden vaikeasta suhteesta josta nainen lähtenyt uhmakkaasti lätkimään ja marttyyrina palannut jo useasti ennen lasta. Lapsen syntymä oli suhteelle niin katastrofi, että mies teki lopullisen eron silloin.
Exällä ja miehelläni on totaalisen erilaiset arvomaailmat ja kasvatusnäkemykset. Lapsi on meillä vain joka toinen vkonloppu 2 yötä ja näin ollen emme puutu millään tavoin mihinkään meidän mielestä älyttömyyteen mltä exä tekee kasvatuspäätöksissään. Se vain vaikeuttaisi välejä ja hämmentäisi lasta.
Meillä on 2 yhteistä lasta ja olemme ottaneet sen linjan, että meillä mennään meidän perheen tavoilla, exä tekee sitten miten haluaa poikansa kanssa kotona.
Tämä vaan ei passaa exälle, vaan hän yrittää härkkiä sekaan meidän systeemeihin. Päätimme yhdessä miehen kanssa ettemme edes yritä keskutelua ilman lastenvalvojan läsnäoloa ja siellä selitimme kantamme siihen mikä meidän näkemyksen mukaan on järkevää ja ikätasoista lapsen tukemista sekä meidän perheen säännöstöä. Jos tämä ei exälle sovi, niin vaihtoehtona on ettei poika tule ollenkaan.
Ja näin sitten kävi: poika ei toistaiseksi tule meille kuin yksittäisiin päiväjuttuihin, käymme jossain museossa / hoplopissa /milloin mitäkin pientä. Eli ajatuksena on kuitenkin ylläpitää häneen jonkinlaista suhdetta ja antaa hänen sitten itsensä ottaa etäisyyttää tai hakea enemmän lähesisyyttä aikanaan, miten nyt sitten kasvun myötä kokeekin.
Exästä meillä on niin hankala kokemus ja hän elää niin omassa todellisuudessaan, että hänen kanssaan emme ala tapella emmekä halua samaa ristiriitaa kylvää yhtään enempää myös pojan mieleen.
Emme osaa miehen kanssa olla kovin surullisia tilanteesta. Näin nyt vaan elämässä joskus käy ja mies on valmistautunut käymään pojan kanssa asiaa läpi aikanaan kun hän kasvaa.
En lähde nyt neuvoja jakelemaan mutta et ole paha ihminen ja olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle voi olla jopa haitallista käydä ap:n luona. Kyllä hän tuntee sen, ettei häntä sinne kaivata, ei sellaista pysty feikkaamaan. Ehkä voisitte tehdä lapsen kanssa kerran tai kaksi vuodessa jonkinlaisen isän ja lapsen viikonloppureissun kahdestaan? Siinä voisitte tutustua toisiinne ja niin jäisi mahdollisuus sille, että ehkä lapsen aikuistuessa voisi olla jonkinlaiset, ehkä lämpimämmätkin välit.
Siirry asialinjalle. Ei tarvitse tuntea mitään erityisiä tunteita. Hoidat vain käytännön asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen äiti tuossa on toiminut todella itsekkäästi. Hyvä että yritätte jonkinlaisia välejä pitää mutta jos tapaamiset kaikille pakkopullaa niin minäkin ehdotan tuota kerran-pari vuoteen näkemistä.
Julmin teko lapselle on jo ennen syntymistään on pitää hänet vaikkei toinen osapuoli haluaisi lasta. Kokemusta on.
Sinussa ei ole mitään vikaa. Mutta joudut nyt tekemään kovasti duunia. Sinun ei tarvitse pakottaa rakkautta koskaan mutta velvollisuus sinun on otettava kaikista lapsistasi. Nyt on aika olla mies ja kantaa vastuu. Ole kaikille lapsillesi paras isä, joka vaan voit olla. Totuus asioista selviää kaikista ja kaikesta ennemin tai myöhemmin. Älä koskaan puhu pahaa exästäsi kenellekään. Pidä kaikki itselläsi ja kanavoi paha olosi vaikkapa johonki harrastukseen. Itsellä toimi itsepuolustuslajit. Joku päivä tulevaisuudessa lapsesi tulee muistamaan sinut ja exäsi sellaisina millaisia olitte häntä ja muita ihmisiä kohtaan. Sinut hyvänä isänä ja ihmisenä ja äitinsä manipuloivana selän takana juoruajana. Kaikkea hyvää perheellesi ja koita jaksaa! Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, Et sovellu isäksi, ellet halua muuttua ja ymmärtää, että lapsi on viaton Sinun ja 1-vaimosi välisiin konflikteihin.
Toimit väärin lasta kohtaan.
Jos et halua lapsia niin pidä itsesi kurissa.
Sinulla ei ole oikeutta lopettaa sikiötä tai vaatia aborttia.
Olet kertakäyttänyt 1-vaimosi, hylännyt ja rikkonut valasi, sitten ihmettelet kun toinen ei ota sitä hyvin vastaan ja valitat palstalla
Lastesi takia toivon, että kasvat aikuiseksi.
Naiset,
Lukekaa tämä ennen kuin pakotatte ketään isäksi tai hankkiudutte vilpillä raskaaksi. Haluaisitteko tosiaan laittaa lapsenne tähän tilanteeseen?