Te jotka haaveilette opiskeluista aikuisena
muistakaa että vaikka nyt tuntuu, että jaksaisitte ettekä ole vielä edes vanhoja, niin mikähän on tilanne 5-6 vuoden päästä?
Kommentit (27)
Oli pakko läheä opiskelemaan, koska en olisi jaksanut vanhassa työssäni.
Melkein nelikymppisenä uusi koulutus AMK:ssa.
Suoraan sanottuna huvitti kun vähän yli parikymppiset sinkut tai lapsettomat parit valitti opiskelun raskautta ja ajan puutetta. Itsellä oli sentään kolme mukulaa ja tein vielä puolikkaana viikonloppuisin vanhaa työtäni. Kehumatta voi sanoa että päättötodistuskin oli luokan parhaita.
organisointikyky huippua ja nopeallakaan tahdilla ei opinnot tunnu raskailta! Mä luen esimerkiksi tuplasti enemmän kursseja kuin nuoret, hoidan yh:na kahta lasta ja silti en ole puoliksikaan niin uupunut kuin nuoret. Työteho on huipussaan näin 36-vuotiaana. Tottakai hetkittäin tulee kaaosta palautusten kanssa, kun kaikki hommat kaatuu niskaan, mutta sitten painan yön töitä ja nukun seuraavan päivän lasten ollessa hoidossa ja koulussa.
Tarkennatko aloitustasi ap? Mitä tarkoitat? Suurin osa tutkinnoista (myös akateemisista) on jo suoritettu 5-6 vuoden päästä.
Itse olen vaihtamassa alaa ja aloitan opiskelut yliopistossa siten, että olen noin 40 v kun valmistun. Silloin minulla on vielä noin 25 v työuraa jäljellä. Kokisin raskaampana tehdä niin pitkän uran alalla, jota en koe mielenkiintoisena.
Yhtä vanha sitä on 5 vuoden kuluttua opiskeli tai ei. Mieluummin teen mielelekästä työtä kuin kärvistelen huonossa työpaikassa tai työttömänä. Nautin aikuisena opiskelusta täysin siemauksin!
[quote author="Vierailija" time="07.01.2013 klo 14:56"]
muistakaa että vaikka nyt tuntuu, että jaksaisitte ettekä ole vielä edes vanhoja, niin mikähän on tilanne 5-6 vuoden päästä?
[/quote]
Mikäköhän tässä oli avauksen pointtina... Mä olen opiskellut suoraan koulun jälkeen ja 10 vuoden työuran jälkeen opiskelin jälleen kun halusin vaihtaa ammattia. Toisella kertaa mulla oli lapset olemassa, nuorin vasta vuoden vanha. Olihan se rankkaa kun ei voinut keskittyä ihan täysin vain opiskeluun vaan sitä varten piti erikseen lohkaista aikaa perheeltä, mutta oli vaivan väärti.
Ja työuraa on kuitenkin edelleen jäljellä n. 30 vuotta, näillä eläkepäivien korotustahdeilla varmaan 40 vuotta.
Yksi tutkinto on jo suoritettu nuorempana. Kolme pientä lasta ja koirakin on hankittu.
Kyllä nyt on ihan erilainen motivaatio kuin ennen. Saan myös kaiken tehtyä paljon nopeammin ja tasokkaammin jostain syystä. Arvosanat huippuja koko ajan ja keskittymis- ja organisointikyky ovat myös tässä iässä minulla huippuluokkaa. Meillä on monia aikuisopiskelijoita, vanhin on tietääkseni 55 v. Suosittelen siis ilman muuta aikuisempana opiskelua ihan kaikille! : )