Lue keskustelun säännöt.
"Yritin tappaa vaimoni" pimahdus ja oma elämä
07.01.2013 |
olen 33v nainen, sain myös lapsen -08. Vuonna 2010 hakeuduin jouluna itse sairaalaan. Vauva oli helppo ja isompanakin aika helppo. Toki hän sitoi minut täysin itseensä. Lopulta oltiin siinä pisteessä että pelkäsin, että heitän muksun parvekkeelta alas. En kehdannut asiasta puhua kellekään ja lopulta hakeuduin sairaalaan kun korvat tinnittivät enkä ollut syönyt 3kuukauteen.
Nyt olen lääkityksellä. Mies ja lapsi ovat muuttaneet pois. Lapsi ikävöi minua ja haluaisi luokseni. En uskalla ottaa. Asun edelleen samassa kämpässä kun sairastumisen aikoihin enkä halua että lapsi tulee sinne. Käyn terapiassa.
Mutta pelkään että pimahdan oikeasti...
Kommentit (3)
jos siellä ei PUHU! Ja kuuntele mitä siellä kerrotaan.
Melko kauan jaksoit elää ilman ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on aika yleistä, siitä ei vain puhuta. Sitä on siis muillakin, kuin vakavista mielenterveysongelmista kärsivillä, eikä se aina tarkoita, että haluaisi satuttaa vauvaa. Se voi kertoa ahdistuksesta uuden roolin edessä, siitä, että tajuaa, miten suuren vastuun on ottanut jne.
Puhu asiasta, mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monen ihmisen (ammattilaisenkin) kanssa, niin huomaat, että saat asiaan apua.
Toivottavasti ajan kanssa saat luotua lapsiisi hyvän suhteen, muista, että olet todella arvokas lapsillesi juuri sinuna itsenäsi.
Miksi et muuta pois jos tuo asunto itsessään jotenkin ahdistaa?