Miksi niin harvat naiset on hauskoja? Harvoin mitään läpänheittäjiä jne

huumoria käytetään usein alistamiseen ja suoranaiseen kiusaamiseen, koska "hyvän jätkän" pitää kestää hurttiakin huumoria eikä loukkaantua siitä. Monet tilanteet, joissa naiset ihailevat sitä että miehet näyttävät osaavan nauraa itselleen, ovat oikeasti kaukana huumorista, ja pelkkää hierarkian rakentamista ja sen testaamista, kuinka pitkälle jonkun pilkkaamisessa voi mennä. Monet miehet on koko elämänsä esimerkiksi sietäneet nolojakin lempinimiä vain koska miehet eivät saa näyttää miltä nimittely heistä oikeasti tuntuu.

enkä ole asiasta lainkaan samaa mieltä. Voi olla, että jotkut oikeasti vittuilevat muille. Suurin osa kuitenkin harrastaa tällaista lempeää kiusoittelua osoittaakseen olevansa läheisempi ko. henkilön kanssa. Eli jos hyvät ystävät hiukan piikittelevät toisiaan, se on vain osoitus välittämisestä. Mikäli tuntemattomat tekevät sitä, he luultavasti riitelevät. Onkin ns. "sosiaalista älykkyyttä" ymmärtää missä menee raja kiusoittelun ja kiusaamisen välillä. Myös toiseen suuntaan. Mikäli huomaa, että henkilö x ei ymmärrä tietynlaista huumoria, sellainen pitää lopettaa henkilön x seurassa. Muutenkin ihmisten pitäisi ymmärtää olla hienovaraisia tuntemattomien seurassa.

Useimmiten naiset vetävät ääripäässä "kenellekään ei saa puhua mitään epäkorrektia ettei vaan ketään loukata" ja miehet toisessa "puhutaan aina ronskeja missä vaan ja milloin vaan, koska enhän mä tosissaan". Tämä nyt johtuu lähinnä siitä miten miehet ja naiset kasvatetaan ja kulttuurimme sosiaalisista malleista.

Lähes aina.

Omasta mielestäni minulla on huumorintajua.



MUTTA.



En ymmärrä huumoriksi sitä, että pilaillaan toisen kustannuksella, heitetään ilkeitä piikkejä. En ymmärrä myöskään vakavilla asioilla pelleilyä.



Joo, syöpäsairaat saa vääntää vitsiä sairaudestaan, olostaan ja oksennuksistaan, mutta mun ei sovi terveenä siihen puuttua.



Ja mitä tuohon otsikkoon tulee: olen aikuinen nainen, enkä halua enää miellyttää olemalla hupaisa tyttönen. Alituiset vitsailijat ovat epäilyttäviä. Eikö ne ota mitään tosissaan?



Silti, naurua ei puutu, vaikka työelämässä olenkin vakava. Ja hervottoman huumorin puutteen täyttää moni muu asia: sen sijaan että pitäisin ihmiset loitolla voin halata läheisiäni, tai tehdä hyvää ruokaa. Molemmat asiat lisää onnellisuutta, vaikka eivät ehkä nauratakaan.

Jos itse tykkää "miesten huumorista" enemmän voi tulla vaikutelma että naiset ei ole niin hauskoja.

Itse pidän naisia verbaalisesti taitavampina ja parempina läpänheittäjinä. Miesten rasvahuumori ei uppoa minuun ollenkaan.

Naisten vitsit liittyvät tilannekomiikkaan ja ovat usein erittäin hauskoja.

Usein miesten huumori on karkeaa, ns. p & k -tasoa. Ehkä se vetoaa sinuun paremmin.

Siks ne kai vaikenee miesten edessä kun se naisille mieleinen huumori on vinoutunutta, monipuolista ja, turhan usein, miehiin liittyvää. Heidän huumorinsa on usein sillä aaltopituudella jota toiset naiset vastaanottavat paremmin. He eivät uskalla päästää ilmoille miesten edessä, tai ylipäätään tuntemattomassa porukassa, mielensä tuotoksia ja tulkintoja koska pelkäävät hulluksi leimaantumista, tai leimaantumista epäkohteliaaksi ja loukkaavaksi ihmiseksi.



Naiset ovat siis sosiaalisia pelkureita, tai arkureita, jotka itsekeskeisyydessään, kohteliaisuudessaan ja itsetunnon puutteissaan välittävät enemmän imagostaan sen sijaan, että olisivat rohkeita ja yrittäisivät tulla esiin huumorintajuisena ja huumoriatuottavana ihmisenä.

Nyksän kanssa meillä on myös hauskaa, mutta eri tavalla. Nauramme päivittäin eri jutuille ja ollaan samalla hauskuus-aaltopituudella.

Naisilta oikeastaan parempaakin, mutta voi johtua myös siitä että vietän keskimäärin enemmän aikaa naisten kuin miesten kanssa (jos puolisoani ei lasketa).



Naisporukassa juttu voi olla todella hyvää, tai sitten ei. Riippuu ihmisistä. Miesporukassa varmaan samoin. Sekaporukassa homma riippuu hieman myös ihmisten keskinäisistä suhteista mutta useinhan se menee juuri noin, että miehet heittävät läppää ja naiset nauravat niille. Jos ollaan tuttuja niin naisetkin voivat osallistua sanailuun (ja toki muutenkin, mutta ei niin luontevasti). Miehillä on usein enemmän itsevarmuutta viedä juttu loppuun vaikka ei heti saisi toivottua vastakaikua. Naiset ovat ujompia ja jos joku juttu ei naurattanut muita se vie rohkeutta jatkaa. Näin siis keskimäärin ja esim. onalla kohdallani, ei varmasti kaikkien.



Itse olen saanut palautetta mieheni kavereiden keskuudessa siitä, että olen hauska. En ole jutuissani kovin päällekäyvä mutta osaan heittää aina sopivaan väliin jonkin pienen sutkauksen ja ehkä pysyn samalla sopivasti "naisellisena" (heidän mielessään) kun en ole suuna päänä huutamassa pissakakka-juttuja kuten esim. mieheni.

Naiset osaavat usein paremmin nauraa itselleen. Kun nainen vaikkapa kertoo itselleen sattuneen nolon jutun, toinen nainen ymmärtää sen huumoriksi kun mies saattaa tuhahdella mielessään "typerä akka, ei ymmärrä edes hävetä"...

Esim. täällä av:lla näkee joskus sellaista verbaaliakrobatiaa että oksat pois! :)

Listaan tähän alle tunnetut naiskoomikot:

















































t. mies

ei naisilta irtoa:

Naispuolisia stand-up koomikkoja tosiaan on aika helvetin harvassa. Ainoa päätelmä minkä voi tehdä: naiset eivät ole hauskoja.

esimerkiksi trolli-Finlandian nettiehdokkaissa on useita naisten aloittamia ketjuja. Minusta esimerkiksi moottorilehti-ketju oli tosi hauska. Aivan yhtä hauska kuin joku Riemurasian musta Mannerhein-parodia. Vähintään.

Mulla on ollut ilo ja kunnia tutustua kautta aikojen erittäin hauskoihin ja huumorintajuisiin naisiin, iästä, taustasta ja muista muuttujista riippumatta. Eikä naisten läppä muuten ole ollut mitään pikkusievää tyhjännauramista tai kanamaista hupsuttelua. Jossain vaiheessa miehet tuntuivat jopa ankeilta naisiin verrattuna.

Mä olen käynyt monet koulut, yliopistot, harrastukset ja kaveripiirit läpi. En ole tavannut yhtäkään todella hauskaa naista. Kaikilla tuntuu olevan se oman ryhmän huumori, joka mielletään sitten universaaliksi hauskuudeksi. Mieleni tekee lähinnä irvistää, kun kuuntelen heidän vitsejään.

Eism. joku Seinfeld, ihmettelin miten sitä niin kamalasti ylistetään. Sitten tajusin että ylistäjät ovat lähes poikkeuksetta miehiä.



Ehkä miesten ja naisten huumori vain ei kohtaa?

Itseäni ei koomikot naurata juuri lainkaan, hauska huumori on mielestäni jotain muuta.

Mä en yhtään välitä vitsihuumorista, ehkä sen vuoksi mun mielestä miehet (= tyypillisesti vitsinheittäjiä) on harvoin hauskoja, naisten jutuille nauran paljon enemmän. Verbaalinen nokkeluus ja tilannekomiikka on mun mielestä paljon nautittavampaa kuin jotkut vitsit.

Niihin luen myös äitini. Hauskuus ja huumori on minulle nimenomaan tilannekomiikkaa ja verbaalista taiturointia, niin kuin ap:kin kirjoitti. Näiden samalla aaltopituudella olevin kaverien kanssa saa kyllä nauraa vedet silmissä ja melkein pissat housuissakin! ;D

tollanen nainen, joka ei oo hauska :) Kaikki muut sitten onkin :D

en tiedä yhtäkään ihmistä, joka ei olisi halutessaan edes vähän hauska.