mä en kestä enää perhettäni, en jaksa :(

tuokin tekee jo tiukkaa. kattokoot telkkaria.

Vaikka aluksi 5x puolipäivää? tekisi varmasti hyvää teille molemmille

olisi paras ottaa yhteyttä sinne neuvolaan/sosiaalitoimeen, ja pyytää jos saisi hoitoon lastensuojelun kautta ilmaiseksi. Jos totuuden tietäisivät, niin olisi jo hoidossa.

Mene ensin vaikka yksin.

taapero kattoo telkkaa koko ajan. vauva toisessa huoneessa yksin. minä tässä sitten kun en muuta jaksa. molemmat on kehitykses jäljessä, ei mikään ihme. psyk.hoitajan kanssa jutetlin eilen, jatkeran samaan malliin., onneksi isompi käy kolme kertaa viikossa puolpäivää hoidossa. ihan perseestä. tekis mieli viiltää mutta en voi ku sit luullaan haluan huomiota. istun sit tässä. tukiverkkoa ei ole täälläkää, kuollaan pois?

ettei ole lainkaan tukiverkostoa? Eikö ystäviä, jotka voisivat antaa sinulle hetken hengähdytauton, vanhempia lähellä? Tai tietävätkö he tilanteestasi?



Minusta kuullostaa, että olet yksinkertaisesti väsynyt. Ovatko lapset kotona päivisin? jos ovat niin miten olisi hoitopaikka esim. muutaman kerran viikossa? Kyllähän tuo vanhimman lapse kiusaaminen jostain kertoo...ulkopuolinen apu esim. perheneuvolan kautta voisi olla aloitus...ja sinulle itselle keskuteluapua, ihan vain arjen tueksi (jos neuvolaikäisiä lapsia, niin sitä kautta).



Voimia!

Vaikka aluksi 5x puolipäivää? tekisi varmasti hyvää teille molemmille

taapero kattoo telkkaa koko ajan. vauva toisessa huoneessa yksin. minä tässä sitten kun en muuta jaksa. molemmat on kehitykses jäljessä, ei mikään ihme. psyk.hoitajan kanssa jutetlin eilen, jatkeran samaan malliin., onneksi isompi käy kolme kertaa viikossa puolpäivää hoidossa. ihan perseestä. tekis mieli viiltää mutta en voi ku sit luullaan haluan huomiota. istun sit tässä. tukiverkkoa ei ole täälläkää, kuollaan pois?

tuohon "kaikissa muissa vika, sinussa ei?"



Koen nimenomaan, että minussa on vikaa, kun lapseni ovat tuollaisia. Jotainhan mä teen, olen tehnyt pahasti väärin, koska kaikki lapset sekopäisiä :(. En vaan tiedä mitä, enkä miten korjata tilannetta?? Olen epätoivoinen!



Mies taas on työnarkomaani on minua tai ei eli hänessä on itsessään "vikaa", en koe olevani niin syyllinen hänen huonoon käytökseenä.

tuokin tekee jo tiukkaa. kattokoot telkkaria.

Vaikka aluksi 5x puolipäivää? tekisi varmasti hyvää teille molemmille

ettei ole lainkaan tukiverkostoa? Eikö ystäviä, jotka voisivat antaa sinulle hetken hengähdytauton, vanhempia lähellä? Tai tietävätkö he tilanteestasi?

Minusta kuullostaa, että olet yksinkertaisesti väsynyt. Ovatko lapset kotona päivisin? jos ovat niin miten olisi hoitopaikka esim. muutaman kerran viikossa? Kyllähän tuo vanhimman lapse kiusaaminen jostain kertoo...ulkopuolinen apu esim. perheneuvolan kautta voisi olla aloitus...ja sinulle itselle keskuteluapua, ihan vain arjen tueksi (jos neuvolaikäisiä lapsia, niin sitä kautta).

Voimia!

mun vanhemmat on alkoholisteja eli ei apua siltä suunnalta, miehen vanhemmat kuolleet. Kavereita on mutta kaikilla omatkin lapset ja ongelmat, en kehtaisi pyytää apua.

vain pienin kotona päivisin muut koulussa. Neuvolassa esitettiin miehen kanssa juuri kuinka kaikki on niiiin hyvin, jee. Ja terkkari niin kehui kuinka ollaan hyviä vanhempia ja lapsi fiksu ( se adhd).

suurin ongelma mulla varmaan on se, et pinnistän niin hirveästi, ku joku on näkemässä, ettei kukaan vaan huomaisi kuinka loppu olen :(. Nyt sitten itken täällä yksikseni, kun pienin nukkuu.

taapero kattoo telkkaa koko ajan. vauva toisessa huoneessa yksin. minä tässä sitten kun en muuta jaksa. molemmat on kehitykses jäljessä, ei mikään ihme. psyk.hoitajan kanssa jutetlin eilen, jatkeran samaan malliin., onneksi isompi käy kolme kertaa viikossa puolpäivää hoidossa. ihan perseestä. tekis mieli viiltää mutta en voi ku sit luullaan haluan huomiota. istun sit tässä. tukiverkkoa ei ole täälläkää, kuollaan pois?

en halua kuollakaan, vaikka epätoivoinen olenkin.

ettei ole lainkaan tukiverkostoa? Eikö ystäviä, jotka voisivat antaa sinulle hetken hengähdytauton, vanhempia lähellä? Tai tietävätkö he tilanteestasi?

Minusta kuullostaa, että olet yksinkertaisesti väsynyt. Ovatko lapset kotona päivisin? jos ovat niin miten olisi hoitopaikka esim. muutaman kerran viikossa? Kyllähän tuo vanhimman lapse kiusaaminen jostain kertoo...ulkopuolinen apu esim. perheneuvolan kautta voisi olla aloitus...ja sinulle itselle keskuteluapua, ihan vain arjen tueksi (jos neuvolaikäisiä lapsia, niin sitä kautta).

Voimia!

mun vanhemmat on alkoholisteja eli ei apua siltä suunnalta, miehen vanhemmat kuolleet. Kavereita on mutta kaikilla omatkin lapset ja ongelmat, en kehtaisi pyytää apua.

vain pienin kotona päivisin muut koulussa. Neuvolassa esitettiin miehen kanssa juuri kuinka kaikki on niiiin hyvin, jee. Ja terkkari niin kehui kuinka ollaan hyviä vanhempia ja lapsi fiksu ( se adhd).

suurin ongelma mulla varmaan on se, et pinnistän niin hirveästi, ku joku on näkemässä, ettei kukaan vaan huomaisi kuinka loppu olen :(. Nyt sitten itken täällä yksikseni, kun pienin nukkuu.

Nyt sinun on myönnettävä voimattomuus, ettei tilanne pääse karkaamaan käsistä. Rohkeutta on myöntää, että tarvitsee apua, ei siitä sulkia hattuun saa, että pinnistelee!!! Puhelin käteen ja soita neuvolaan. NYT!

ettei ole lainkaan tukiverkostoa? Eikö ystäviä, jotka voisivat antaa sinulle hetken hengähdytauton, vanhempia lähellä? Tai tietävätkö he tilanteestasi?

Minusta kuullostaa, että olet yksinkertaisesti väsynyt. Ovatko lapset kotona päivisin? jos ovat niin miten olisi hoitopaikka esim. muutaman kerran viikossa? Kyllähän tuo vanhimman lapse kiusaaminen jostain kertoo...ulkopuolinen apu esim. perheneuvolan kautta voisi olla aloitus...ja sinulle itselle keskuteluapua, ihan vain arjen tueksi (jos neuvolaikäisiä lapsia, niin sitä kautta).

Voimia!

mun vanhemmat on alkoholisteja eli ei apua siltä suunnalta, miehen vanhemmat kuolleet. Kavereita on mutta kaikilla omatkin lapset ja ongelmat, en kehtaisi pyytää apua.

vain pienin kotona päivisin muut koulussa. Neuvolassa esitettiin miehen kanssa juuri kuinka kaikki on niiiin hyvin, jee. Ja terkkari niin kehui kuinka ollaan hyviä vanhempia ja lapsi fiksu ( se adhd).

suurin ongelma mulla varmaan on se, et pinnistän niin hirveästi, ku joku on näkemässä, ettei kukaan vaan huomaisi kuinka loppu olen :(. Nyt sitten itken täällä yksikseni, kun pienin nukkuu.

Voi, kuulostaapa tutulta. Olen tuon väymys tuo narsistisia piirteitä-ketjun ap. Taidat olla vain kertakaikkisen uupunut...

Otahan yhtetyttä perheneuvolaan, minäkin ajattelin tehdä sen, jollei kohta olo helpota.