21 vuotias tyttäreni haluaa mennä naimisiin poikaystävänsä kanssa.
Olen surullinen. Miksi hänen pitää pilata elämänsä? Hän on mielestäni vielä pieni tyttö, jolla vähän liian isot haaveet.
Kommentit (16)
Minä menin naimisiin 22-vuotiaana. Oltiin seurusteltu vasta vähän aikaa ja näin jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut odottaa ja tutustua paremmin. Ihanat vanhempani tukivat minua häiden alla ja sitten myöhemminkin, kun päätimme erota noin vuoden naimisissa olon jälkeen. Koskaan vanhempani eivät arvostelleet ratkaisujani, vaan antoivat minun elää itse omaa elämääni, mutta olivat kuitenkin läsnä ja kuuntelemassa aina tarvittaessa.
Niin ja miten tämä nuorena ja hölmönä, rakkauden huumassa solmittu avioliitto pilasi elämäni? Ei niin mitenkään. Avioeron saa nykyään helposti ja aika monet vanhemmatkin ihmiset harrastavat näitä pika-avioliittoja ja vieläpä moneen kertaan. Mitä sitten jos joku katsoo kieroon, omapa on ongelmansa.
Anna tyttösi elää!
Onneksi mulla on maailman ihanin äiti, joka ei tuomitse noin päätöksiäni :) Vähän vain kauhistui, kun 18v ilmoitin, että olen raskaana. Oli varma, että koulut jää kesken. Ai että oli ylpeänä, kun piti lastani sylissään kun hain todistuksen muun luokan kanssa :)
Kukaan ei voi elää lapsensa puolesta tämän elämää. Ap:n tytär on aikuinen ja tekee omat ratkaisunsa.
Ai, vähän niin kuin rinnat voi olla vähän liian isot?
Olen surullinen. Miksi hänen pitää pilata elämänsä? Hän on mielestäni vielä pieni tyttö, jolla vähän liian isot haaveet.
Minkä ikäisenä menit itse naimisiin ja sait lapsen?
Nykyisin on ongelmana se että vietetään lapsuutta 30 vuotiaaksi asti...
Menin naimisiin 22 vuotiaana kun jo odotin esikoistamme, tuolloin oli asuttu miehen kanssa yhdessä kolme vuotta. Ensi vuonna 20 vuotishääpäivä, ellei nyt mitään mullistavaa ehdi tapahtumaan.
Päivääkään en ole katunut että hankittiin lapset suht nuorina, eikä se ollu yhtään liian nuorina. Eipä käy kateeksi oman ikäiset työkavarit ja muut tutut, joilla on vielä vaippaikäisiä lapsia.
Olen surullinen. Miksi hänen pitää pilata elämänsä? Hän on mielestäni vielä pieni tyttö, jolla vähän liian isot haaveet.
vain kunnioittaa lasta ja hänen päätöstään. Jokaisen pitää tehdä itse valinnat elämässään, myös virheensä.
Mene jo hoitoon. Ties vaikka tyttäresi menisi naimisiin sinua ärsyttääkseen.
Olinko mielestäsi typerä, lapsellinen, kun rakastuin, koin olevani turvassa ja onnellinen mieheni kanssa. lapsia on siunaantunut kaksi. Onneksi minulla on vanhemmat, jotka iloitsevat, että olen löytänyt hyvän miehen ja saanut lapsia.
Mekin menimme naimisiin 21-vuotiaina. Muutaman vuoden päästä häämöttää 20-vuotishääpäivä. Olemme molemmat opiskelleet akateemisen tutkinnon ja muutenkin elämämme on mallillaan. En tiedä, millä tavoin elämämme on mennyt pilalle. Olimme tosin seurustelleet jo melkein 5 vuotta, joten tunsimme toisemme hyvin mennessämme naimisiin. Jos kyseessä on pikaromanssi tyyliin muutama kuukausi seurustelua, sitten voisin hieman kyseenalaistaa ratkaisua. Tosin kyseenalaistaisin pika-avioliiton, vaikka parilla olisi ikää 30 vuotta.
Täh? Aikuinen ihminenhän tuo jo on.
kun monella aikuisella naisella on typerä äiti, joka kahlitsee mielipiteillään lapsensa elämää.
ja olen edelleen saman miehen kanssa. Viime kesänä oli 28v hääpäivä.
Minä menin 22-vuotiaana naimisiin. Nyt 31-vuotiaana olen edelleen saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa, lapsia on, asuntolaina on ja tutkinnonkin suoritin loppuun. Työpaikka on odottamassa hoitovapaalta paluuta. En koe pilanneeni elämääni menemällä naimisiin suht nuorena.