Muita, joita tympii varata menoja hyvissä ajoin?
Inhoan sitä, että pitää sitoutua jo kuukausia eteenpäin johonkin matkaan tai tekemiseen! Olisi tosi kiva miettiä aamulla, mitä haluaa tehdä ja tehdä asioita ex tempore, hetken mieliteosta. Mutta ei auta, tarjoushintaisia matkoja tai vaikkapa teatterilippuja ei sillä kurin välttämättä saa...
Tuli tämä "poikkeamani" taas mieleen, kun mietin tekemisiä hiihtolomalle. Ei yhtään hotsittaisi varata etukäteen mitään.
Sitten kun ko. päivä koittaa, ei välttämättä millään jaksaisi lähteä tai tehdä juuri sitä suunniteltua asiaa.
Kommentit (24)
Minä varaan kaiken jo hyvissä ajoin, noita sattumuksia ja yllättäviä menoja on elämässäni ihan tarpeeksi muutenkin.
Ärsyttää (anteeksi vain ;)) sun kaltaiset ystävät, jotka haluaa viime tippaan asti "katella". Mulle tulee se fiilis, että jos on jotain parempaa, en tapaa sua, mutta tapaaminen käy, jos ei todellakaan mitään parempaa ilmaannu.
Ja sitten kun katellaan viime tippaan, niin mä olen usein sopinut jo jotain muuta. Tai sit jos varaan päivän johonkin, niin on ärsyttävää, jos meno ei toteudukaan, kun toista ei vaan huvita.
Anna-Leena Härkönen kuvaa tätä hyvin kirjassaan Palele porvari, kolumnissa Katellaan:
http://www.luekirja.fi/kirja/492/lue/?chap=3
Olen muuten tuollainen säpäkkä ihminen, jota A-L kuvaa, mutta ehkä juuri koska muutenkin elämä on yhtä muistamista ja aikataulua (esim. teen vuorotyötä ja esimieshommia, joten muistettavana on tuhat asiaa), juuri SIKSI tykkäisin rauhoittaa vapaa-aikani.
Ei minua ärsytä samalle päivälle menojen järjestäminen. Ja toki sovin nytkin asioita etukäteen, en vain tee sitä mielelläni.
ap
Ärsyttää (anteeksi vain ;)) sun kaltaiset ystävät, jotka haluaa viime tippaan asti "katella". Mulle tulee se fiilis, että jos on jotain parempaa, en tapaa sua, mutta tapaaminen käy, jos ei todellakaan mitään parempaa ilmaannu.
Ja sitten kun katellaan viime tippaan, niin mä olen usein sopinut jo jotain muuta. Tai sit jos varaan päivän johonkin, niin on ärsyttävää, jos meno ei toteudukaan, kun toista ei vaan huvita.
Anna-Leena Härkönen kuvaa tätä hyvin kirjassaan Palele porvari, kolumnissa Katellaan:
<a href="http://www.luekirja.fi/kirja/492/lue/?chap=3" alt="http://www.luekirja.fi/kirja/492/lue/?chap=3">http://www.luekirja.fi/kirja/492/lue/?chap=3</a>
Parhaita vastauksia on: "Tiiä vaikka sitä on jo kuollu silloin", kun suunnitellaan että mennäänkö porukalla mökille kahden kuukauden päästä. No,tämä ihminen jääkin sitten yleensä pois matkasta, ja ollaan nykyään jo jätetty hältä kysymättä että lähteekö.
Sovin mieluusti asiat niin lyhyellä varoitusajalla kuin mahdollista, sillä koskaan ei voi tietää mitä esteitä tulee kun kovin kauan odottaa.
Olen muuten tuollainen säpäkkä ihminen, jota A-L kuvaa, mutta ehkä juuri koska muutenkin elämä on yhtä muistamista ja aikataulua (esim. teen vuorotyötä ja esimieshommia, joten muistettavana on tuhat asiaa), juuri SIKSI tykkäisin rauhoittaa vapaa-aikani.
Ei minua ärsytä samalle päivälle menojen järjestäminen. Ja toki sovin nytkin asioita etukäteen, en vain tee sitä mielelläni.ap
Kai se on niin, että ihminen kaipaa jonkin määrän valinnanvapautta arkeensa, ja jos sulla on virkaelämä aikataulutettu, ymmärtää hyvin miksi haluat vapaa-ajalla toimia hetken mielijohteesta. Joku kotiäiti, joka viimekädessä saa itse päättää, mitä tekee ja koska on hiukan eri juttu.
Minä sovin etukäteen osan menoista, mutten sentään tiedä jo nyt, mitä teen ensi jouluna (mun siskoni sen sijaan on sellainen järjestelijäfriikki, että se suunnittelee elämäänsä vuosiksi eteenpäin).
haluan suunnitella hyvissä ajoin, koska muuten mikään ei onnistu. Tietenkin olisi kiva, että teatteri- yms. muita lippuja olisi saatavina vielä samana päivänä, mutta jos haluaa mennä jonkun toisen kanssa sinne teatteriin, ei se sopiminen samalle päivälle onnistu.
Olen muuten tuollainen säpäkkä ihminen, jota A-L kuvaa, mutta ehkä juuri koska muutenkin elämä on yhtä muistamista ja aikataulua (esim. teen vuorotyötä ja esimieshommia, joten muistettavana on tuhat asiaa), juuri SIKSI tykkäisin rauhoittaa vapaa-aikani.
Ei minua ärsytä samalle päivälle menojen järjestäminen. Ja toki sovin nytkin asioita etukäteen, en vain tee sitä mielelläni.ap
Kai se on niin, että ihminen kaipaa jonkin määrän valinnanvapautta arkeensa, ja jos sulla on virkaelämä aikataulutettu, ymmärtää hyvin miksi haluat vapaa-ajalla toimia hetken mielijohteesta. Joku kotiäiti, joka viimekädessä saa itse päättää, mitä tekee ja koska on hiukan eri juttu.
Minä sovin etukäteen osan menoista, mutten sentään tiedä jo nyt, mitä teen ensi jouluna (mun siskoni sen sijaan on sellainen järjestelijäfriikki, että se suunnittelee elämäänsä vuosiksi eteenpäin).
Kyllä minäkin pakon vuoksi tosiaan osan menoista suunnittelen, vaikken siitä tykkää.
Nyt meinaan tosin hiihtoloman jättää täysin auki...
ap
ja se on ollut perheellistymisessä vaikeaa, kun ei enää voikaan todeta että hei, lähdetäänkö katsomaan se uusi leffa, bussi lähtee 10 min päästä.
Toisaalta toisia asioita tykkänä suunnitella etukäteen, esim. matkoja. Vaikka meille matkojen suunnittelu on käytännössä lennot+majoitus, ja loput päätetään paikanpäällä.
Itsekin menen hiihtolomalla mökille ja en todellakaan sovi jokaiseksi päiväksi mitään. Lomalla pitää olla aikaa, johon ei ole järkätty mitään.
Mutta tietyt jutut on pakko suunnitella hyvissä ajoin. Jos haluan tavata ystäväpariskuntia ilman lapsia, niin asia on pakko järkätä todella hvyissä ajoin, jotta kaikki saa lapset hoitoon ja kaikilla on vapaata jne.
Samoin haluan selkeästi sopia kaveritapaamiset niin, että nähdään ensi viikon tiistaina. Ei niin, että soitellaan tiistaina ja katellaan.
Ja välillä kyllä nautin suunnittelusta. Esim. ulkomaanreissut haluan varata tosi hvyissä ajoin. Mua ahdistaa heti, jos esim. en saa töissä riittävän ajoissa sovittua lomani ajankohtaa tms.
t. 4
Ärsyttää (anteeksi vain ;)) sun kaltaiset ystävät, jotka haluaa viime tippaan asti "katella". Mulle tulee se fiilis, että jos on jotain parempaa, en tapaa sua, mutta tapaaminen käy, jos ei todellakaan mitään parempaa ilmaannu. Ja sitten kun katellaan viime tippaan, niin mä olen usein sopinut jo jotain muuta. Tai sit jos varaan päivän johonkin, niin on ärsyttävää, jos meno ei toteudukaan, kun toista ei vaan huvita. Anna-Leena Härkönen kuvaa tätä hyvin kirjassaan Palele porvari, kolumnissa Katellaan: <a href="http://www.luekirja.fi/kirja/492/lue/?chap=3" alt="http://www.luekirja.fi/kirja/492/lue/?chap=3">http://www.luekirja.fi/kirja/492/lue/?chap=3</a>
Jos yritti sopia jotain menoa hänen kanssaan, vastaus oli aina: katellaan. Ei pystynyt sitoutumaan etukäteen edes joukkueen saunailtaan. En tajunnut sitä, itse sovin jonkun menon, laitan kalenteriin ja sitten menen sinne. Tästä tuli paljon puhuttavaa koska se meni aina jonka meno merkattiin kalenteriin ensimmäisenä ja mies ei vaan tajunnut asiaa eikä oppinut sopimaan menoistaan ajoissa. Esimerkiksi kysyin että minulla on kolmen päivän työmatka saksaan kuukauden päästä, onko sinulla mitään silloin? No ei ole, mies vastasi. Viikkoa ennen kysyy sitten että hänellä olisi sitä ja tätä juuri silloin, no ei onnistu koska olen Saksassa. Jos olisi laittanut kalenteriin tuon jo silloin kun kuuli siitä ekan kerran ja myös sitoutunut menemään sinne, olisin siirtänyt työmatkaa. Mutta ei, syytti sitten minua aina että minä aina voitan ja menen sinne mihin menen. Ihme urpo.
Tuntuu, että jos nykyisin haluaa mennä jonnekin - teatteri, matka, konsertti, ystävän luo kylään - niin kaikki pitää varata ja suunnitella vähintään kuukausi eteenpäin. Muuten ei yleensä ole enää jäljellä lippuja, kaikki on jo varattu, ystävällä on jo kaikkea muuta tekemistä.
Jos joskus tulee vaikka perjantaina sellainen olo, että nyt voisikin mennä teatteriin, niin aika toivotonta usein on.
Meilläkin on perjantaiksi konserttiliput - ostettu kuukautta etukäteen. ELokuun lopulla mennään yhteen kotimaan matkailukohteeseen - piti varata jo viime kesänä, koska on niin suosittu. Toinen kohde oli niin suosittu, että se piti kesällä 2012 varata kesälle 2014!
Huhtikuuksi ja toukokuuksi on liput teatteriin. Hotellit piti Helsingistä varata samalla, muutenhan ei huoneita joko saa tai sitten jäljellä on vain törkeän kalleita.
Talvilomalla olisimme halunneet mennä pariksi päiväksi Tukholmaan. Ei onnistunut, laivat olivat täynnä jo kaksi kuukautta sitten. Ja ei sieltä varmaan hotelliakaan enää olisi saanut.
Raivostuttavaa!
Niin, tylsintä on se, kun kavereiden kanssakin pitää tapaamiset sopia kuukauden-kahden päähän. SItten, kun tuleekin siihen joku työmeno tai saisi 5 eurolla jotkut teatteriliput, niin harmittaa vietävästi. Ja jos peruutat sen kaverijutun, alkaa valitus.
Yksi ystävä ehdotti pari viikkoa sitten, että mentäisiinkö teatteriin katsomaan se-ja-se-näytelmä, varaanko liput. No, varasin kolmeen eri näytökseen ja ilmoitin tälle kaverille, että sano, mikä sopii. Vastauksena tuli, että hänellä on koko kevät niin täynnä ohjelmaa, ettei hän haluakaan teatteriin.
Kiva. Tuli sellainen olo, että kaikki muut menot menevät ystävyytemme edelle.
Onneksi meillä mattimyöhäisilläkin on se mahdollisuus, että nuo vuotta etukäteen asioita varailevat joutuvat kumminkin osa perumaan niitä juttuja, kun esteitä tulee (ja osalle tulee kumminkin). Joten kannattaa sinunkin niitä Tukholman lippuja tarkistella vielä, voi hyvinkin löytyä peruutushytti)
ap
Minä olen yleensä varannut matkani äkkilähdöillä ja konsertteihin olen mennyt jos samana päivänä sattuu löytymään huutiksesta liput. Mietin liikaa että "mitä jos silloin on tärkeää menoa". En tykkää kalenterin täyttämisestä, haluan vapaa-aikani käyttää siihen mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä.
Nyt olenkin sitten yllättäen sopinut jo kesäloman ja matkan, mikä tuntuu aika stressaavalta. Tulee mieittyä että mitä jos kohteessa on ihan huono sää tai että loman ajankohta on väärä. Myös konserttiliput löytyy takataskusta ja niistä mietin että mitä jos en saa seuralaista mukaan tai etää työssä on sen verran stressaavaa etten ehdikään.
Minä taas vihaaaaaan ihmisiä, keiden kanssa ei voi sopia mitään. Pari ennen niin hyvää kaveriani on nykyään ei-niin-hyviä, kun eivät viitsi nähdä vaivaa. Ensin mongutaan ettei minua nää koskaan. Sitten jos yritän sopia jotakin päivää "no en mä vielä tiiä", "täytyy katsoa lähempänä".. Voin kertoa että minullakin on elämää, minulle on useimiten jotain jo sivuttuna, joten minulle on turha soittaa tunti-kahta ennen "pääsetkö kahville".
Muistan myös miten yritin varata risteilyä aikanaan tällä porukalla. Varasin päivällä x matkan. Ystävä 1 ilmoittaa, ettei se sovi, kun on sitä ja tätä. Peruutan varauksen, kysyn no milloin sopii sitten. Kukaan ei vastaa mitään, ympäripyöreetä "ei mitään väliä". Varaan päivän y. Siinä vaiheessa kun matka pitäisi maksaa "ai niin joo mulla onkin sitä ja tätä, en pääse, en maksa". Peruutin matkan ja käskin muita ilmoittamaan minulle koska mennään, minä en varaisi enää yhtäkään :D Eipä sitten menty sinä(kään) vuonna.
Oho, lipsahti avautumisen puolelle.
Sano ainakin toinen
No, onhan se niin, että jos saaressa on yksi vuokramökki tai kaksi tai kolme, niin äkkiähän siinä joutuu myymään ei-oota.
ihan sama asia. Käytöstapohin kuuluu, että kysyttäessä sopii tietyn päivän ja pysyy sopimuksessa - vähintäänkin maksaa kulut peruutuksesta. Huopaamisella ei saa aiheuttaa vaivaa MUILLE.
Minä puhun nyt siitä, että ei itse halua järjestää perheelleen etukäteen ohjelmistoa hamaan hautaan asti.
ap
Olisin halunnut elää spontaania, riippumatonta opiskelijaelämää :) Mutta eihän sellaista ollut olemassakasn. Ikinä ei ihminen ole niin byrokratiaan sidottu, kuin yliopistossa opiskellessaan.
Nyt perheenäitinä taas on ihan ok elää säännöllistä päivärytmiä ja suunnitella menot perheen tarpeiden mukaan. Olisi kyllä ollut kiva elää hetkessä edes silloin opiskelijana :)