Lue keskustelun säännöt.
Sain ihan uutta potkua laihduttamiselle. Tai oikeammin ruokavalion korjaamiselle.
06.01.2013 |
Mä olen keskivaikean masennuksen seurauksena saanut aikanaan ruokavalioni ja kiloni ihan sekaisin. Nyt kun olen jo jonkin aikaa sitten tipunut ja parantunut aika hyvin, pääätin, että on aika laittaa elämä taas siltäkin osin järjestykseen.
Marraskuusta asti olen toden teolla keskittynyt siihen mitä syön ja milloin. Olen vähän laskenut kaloreita päästäkseni kärryille siitä, kuinka hirveästi olen oikein syönytkään. (Yök) Mutta pääpaino on ollut ruuan sisällössä ja siinä MITÄ laitan suuhuni. Kaikki ns. korkeakaloriset herkut jätin kokonaan pois. Jouluna söin vähän torttuja ja kakkuja, mutta muuten pysyin hyvin ruodussa.
Eilen ystävät tulivat kylään katsomaan Putousta ja toivat mukanaan sipsejä, dippiä ja limpparia. Ajattelin, että ei kai yksi ilta haittaa ja suoritetaan korjausliike jälkeenpäin. Hyvin meni melkein pussillinen sipsejä alas. Ihan tuli vanhat ajat mieleen!
Mutta enpä sitten nukkunut koko yönä. Olin levoton ja pyörin sängyssä pitkälle aamuyöhön. Senkin jälkeen nukuin huonosti. Ihan tuli vanhat ajat mieleen :) Kärsin nimittäin ennen pahoista uniongelmista. En ollut edes huomannut, että ne olivat jääneet pois tämän uuden elämän myötä.
Viime yö oli todella kannustava :) Oikeesti! Tajusin, mitä kamalia asioita olen tehnyt itselleni syömällä mitä sattuu. Eipä tartte enää taistella itsensä kanssa sipsihyllyllä. Pystyn kevyesti jättämään ne sinne! Ja pysyn kevyenä itse :)
Tämän myötä tsemppiä kaikille kanssalaihduttajille ja elämäntapaparantajille!
Kommentit (5)
Tai ehkä olisin kokenut tämän valaistumisen myöhemmin. Jatkossa pidän kuitenkin herkkupäivät kohtuullisina. Mässäily on nyt oikeasti taaksejäänyttä elämää. Ja ne sipsit sen puoleen :) Herkuttelen tulevaisuudessa pannarilla tai suklaalla tai jollain muulla, joka ei laita ihan koko naista sekaisin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosi iloinen puolestasi!
Itsekin olen painoni kanssa taistellut ja omia ajatuksia tarttee tosiaan ratkoa että ei syö ongelmiinsa. On niin helppoa syödä liikaa tai huonoa ellei seuraa mitä tekee. Kaupassakin kannattaa ennen kassaa vilkaista koriin ja ottaa sieltä pois osa herätteistä, ei kaikkea tarvitse silloin vaan ne odottaa ensi kerrallakin.. ;)
Itse tein muutaman ajatuksenvaihdon ja sallin itselleni tunteet joita tunnen mutta jotka joku voisi ajatella pahoina kun oikeasti on kyse vaan siitä ettei toiset käsitä sitä mitä tunnen, mutta tunteet on tunteita ja pahakin tunne on sallittua! Saa tuntea negatiivisiakin tunteita ja elää niiden kanssa kuin koittaa estää ja hiljentää niitä. Näin niitä käsittelee.
Elämä on myös kurjuuden myöntämistä. Eikä asiat parane sillä että sanoo ettei jotenkin voisi tuntea ja se olisi väärin.
Ja heti lähti olo paranemaan kun ajattelin että saan olla pieni, raukka ja olla vihainen. Minun ei silti tarvitse olla muille vihainen tai katkeroitua jos tunnustan että tunnen jotain muuta kuin iloa ja feikkaan itselleni pahimmillaan. Ja heti väheni tarve syödä tunteisiin. Tunne ei ole teko. En ole paha vaikka tunnen kurjaa.
Kannattaa miettiä paljonko syö ja mitä se on. Paljonko tarvitsee ihmisen syödä? Etukäteen miettiä mitä syö ja opetella muitakin herkkuja kuin kaloririkkaita.
Ja liikkua kannattaa. Mennä ihan omaan tahtiin vaikka retkiluistelemaan ja nauttimaan talvesta! Montaa viikkoa ei talvea ole enää jäljellä. ;)
Juoda lämmintä ja kaivautua sohvalle kun on käynyt ulkona. Talvella parasta onkin mahdollisuus lepoon ja kesällä taas saa voimaa auringosta.
PS: niin oudolle kuin se voi kuulostaa niin venyttely on oiva tapa laihduttamisessa! Välillä ylös tuolista ja veny!
Olet hyvä esimerkki siitäkin, että laihduttaessakin on ihan tervettä pitää joskus herkkupäivä, jos siltä tuntuu. Jotkut kun tuntuvat olevan niin mahdottoman ehdottomia herkkukiellon suhteen. Tuo sun herkkupäivä oli nyt sellainen valaistus, että olisikin vahinko, jos olisit siitä kieltäytynyt.
kun niitä herkkuja ei tee enää joka päivä tai edes viikottain mieli.
Itselleni herkkukielto oli päällä miltei kaksi vuotta ja tämä ihan vain siksi että olin niin pahasti tunnesyöppö ja kiinni siinä sokerissa. Sen jälkeen kun niitä herkkuja ei enää tehnyt mieli esim. pettymyksen jälkeen tai "karkkipäivänä", pystyin sallimaan itselleni "herkkupäivän" kerran kuukaudessa. Tosin, enää ei tee mieli pitää noitakaan kun sokerisia/rasvaisia/suolaisia herkkuja ei tee enää mieli ollenkaan.
Ja mitä olen sivusta seurannut, olisi se ehdottomuus hyväksi miltei kaikille laihduttajille jotka ovat laihduttamisen alkupäässä. Hyvin harva pysyy kontrollissa pienten sallimisien jälkeen.
Olet hyvä esimerkki siitäkin, että laihduttaessakin on ihan tervettä pitää joskus herkkupäivä, jos siltä tuntuu. Jotkut kun tuntuvat olevan niin mahdottoman ehdottomia herkkukiellon suhteen. Tuo sun herkkupäivä oli nyt sellainen valaistus, että olisikin vahinko, jos olisit siitä kieltäytynyt.
Ja hirveän paljon tsemppiä AP:lle "uuteen elämään"!
Olet hyvä esimerkki siitäkin, että laihduttaessakin on ihan tervettä pitää joskus herkkupäivä, jos siltä tuntuu. Jotkut kun tuntuvat olevan niin mahdottoman ehdottomia herkkukiellon suhteen. Tuo sun herkkupäivä oli nyt sellainen valaistus, että olisikin vahinko, jos olisit siitä kieltäytynyt.