Tyhjä olo tai jotain.

Ymmärrän sun fiiliksen, toivottavasti alkaa helpottaa..

oli mun "elämäni rakkaus" ja nyt kun siitä on jollain tavalla päässyt yli, ei ole rakkautta, ei vihaa, ei katkeruutta, ei mitään.



ap

Väitätkö, että täällä ei olisi ketään eikä voisi jutella?



Jos ei ole ketään, niin etsi joku blogi ja ala laittaa kommentteja bloggarille. Jospa joku niistä sitten olisi jo hereillä ja voisi keskustella kanssasi.



Suomi valvoo ainakin täällä - yksinäiset, sairaat, unettomat ja muut! Te ette ole yksin! Aina täällä on joku hereillä kunhan vain itse vaivaudut ottamaan yhteyttä ja näytät olevasi kiinnostunut osallistumaan.

tää onkin usein mun ainut sosiaalinen kontakti muihin aikuisiin ihmisiin.



Töissä tietty käyn, mutta siellä ei ehdi tutustumaan toisiin ihmisiin eikä luomaan mitään tyydytystä antavia ihmissuhteita. Olen aika erakkomainen luonne, mutta rajansa siinäkin. Välillä kaipais muita läheisiä aikuisia ihmisiä ympärilleen!



ap

Tolla lailla mäkin voisin sanoa, mutta en luule, että olen koskaan kokenut oikeastaan varsinaista katkeruutta en vihaa enkä kostonhalua (sitä olisi näes voinut siinä tapauksessa kokea). Nyt ei ole mitään - siis jäljellä on todellakin tunne "ei mitään". Sen hän on nyt sitten aikaansaanut, mutta ehkä hän ei sellaista ollut tarkoittanut lopputulokseksi kuitenkaan. Mietinkin, että mikäs tämä juttu oikein oli - onko jotkut roolit tms kuitenkin säilyneet eli että yhä roikutaan.



Mutta nyt mulla on hyvä ystävä - suhteen laatua en osaa oikein edes määritellä - joka on 20 vuotta mua nuorempi. Siitä mietinkin, että mikäs juttu se tämä oikein on? En ole mikään pedofiili ja semmoiseltahan se homma oikeastaan tuntuisi, jos olisi joku seksisuhde.



Odota vaan, et todellakaan tiedä mitä vielä tulee tiellesi. Ehkäpä se miehesi vielä palaa kun kerran sinullakin on tommoiset tuntemukset.