Vauva nelikymppisenä

...ihanan positiivisia viestejä :) Tiedostan toki riskit ja hedelmällisyyden laskunkin... ja kun nuo kaksi eivät ihan itsestään tulleet.. Mutta jospa sitä vaikka onnistuisi!

Vauvan vammaisena syntymisen riski on isompi ja äidin terveyskomplikaatioiden riski kasvaa iän lisääntyessä.

Eihän sitä tietää voi etukäteen saako sitä lasta enää, mutta miksipä ei yrittäisi jos kerran haluaa lapsen vielä?



Itse olen 38 ja minulla ei vielä ole lasta, syystä ettei ole miestäkään. Eli jos nyt yleensä onnistun miehenkään löytämään niin varmaan sinne neljänkympin jälkeen menee lapsen yrittämiset...

mutta taisin tulla yli 40 v. helpommin raskaaksi kuin aiemmin. Ja vielä 42-vuotiaanakin...Anna palaa...

me saimme 40v lapsen ja upeasti sujunut, elämä on ihanaa :)

Saitteko paljon kommentteja, ihmetystäkin? Tuntuiko olo "vanhalta"?

Lapsi nyt 6v. Kaikki on mennyt ihan hyvin, raskausajan olin fyysisessä työssä loppuun asti, synnytys oli nopea, yövalvomiset ei tuntunut missään. Äitiysloma ja hoitovapaa oli ihanaa aikaa, liikuimme paljon ja näimme muita äitejä, ystäviä, kulttuuria. Nyt olemme matkustelleet ja kiertelemme kotimaan lapsikohteissa. Lapsi harrastaa joten arki täyttyy harrastuksiin vienneistä ja .. no elämme siis ihan tavallista elämää niinkuin isosisartenkin lapsuudessa.

Kyllä tässä huomaa, että ikää alkaa jo olla. Välillä mietin miltä näytämme ulospäin kun liikumme yksin nuorimmaisen kanssa. Onneksi asumme alueella, jossa vakavaraisia vanhempia ja emme suinkaan ole ainoat iäkkäät vanhemmat. Jollain toisella asuinalueella erottuisimme varmasti lastenkin silmissä?

j en tuntenut itseäni vanhaksi

mykyään tuntuu olevan paljoan 4kymppisiä vauvan saajia



eli sitä ei kannata pel'tä

Olin 43v kun tulin elämäni ensimmäistä kertaa raskaaksi. Tunnen vaikka kuinka monta yli nelikymppistä ensisynnyttäjää, joten sinuna en edes empisi!!



Kävin kysymässä gyneni mielipidettä ollessani 39v ja tuohan tokaisi: "Anna palaa!" :)