Miksi olla yhdessä lapsen isän kanssa?

Olen tuuminut nyt tällaista.



Lapsemme on vuoden vanha, eli takana on tietty tämä kuluttava ensimmäinen vuosi.



Suhde on hävinnyt. Emme ole kovin ystävällisiä toisillemme enää. Keskusteluista ei tule mitään kun räjähdämme molemmat puolesta sanasta.



Mieluummin pesisin tiskit kuin rakastelisin miehen kassa, enkä tosiaan ole mikään kotitalousihminen.



Mies hoitaa oman osuutensa laskuista mutta on työttömänä, taloudellisesti pärjäisin ilmankin.



Lapsi on ihana ja helppo, ja vaikka arki lapsen kanssa ei ole suoranaista lepoa, niin ilman miestä asiat sujuvat ilman turhaa päreiden polttelua.



Miehessä ei ole suurta valittamisen aihetta, mutta ainakaan nyt kiintymystä meidän välillämme ei ole sen vertaa että haluaisin käyttää voimiani suhteemme eteen.



Kaipa eroamme sitten. Ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Omituista.